Seuraavan päivänä palasin takaisin Fiktion tiloihin valmentamaan Hani nimistä suomenhevostammaa ja hänen omistajaansa Miljaa. Hetken rupateltuani ja katseltuani heidän alkuverkkojansa siirryin kentän keskelle ja kerroin hieman suunitelmistani tälle päivää. Tarkoitus olisi käydä tehtäviä niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Ja keskittyä varsinkin siihen, että tammakin olisi täysillä mukana, koska olin kuullut että se meinasi välillä ns. vaipua omiin maailmoihinsa.
Aloitimme reippaasti heti käyntitehtävistä ja ensinmäisenä vuorossa olikin keskikäynnin kokoaminen, joka yllätys yllätys menikin ihan nappiin, eikä minun tarvinut puuttua mihinkään kyseisessä liikkeessä. Jatkoimme käyntitehtävissä vielä toistaiseksi, mutta pyrimme nyt lisäämään käyntiä. Hani ei meinannut venyä mitenkään tähän ja sen askeleet meinasivat tulla kokoajan joko liian kiireisiksi tai epäsäännöllisiksi. Pyysin Miljaa antamaan hiukkasen enemmän tamman kaulalle vapautta, mutta säilyttäen ohjastuntuman kumminkin. Hieman työstettyämme tehtävää saimmekin pari hyvää lisättyä pätkää aikaiseksi, joten pystyimme siirtymään raviin ja jatkamaan samaa tehtävää siinä. Ravissa lisäys oli huomattavasti helpompi Hanille tai sitten oppi oli mennyt perille ja se tiesi heti mitä siltä pyydettiin.
Seuraavaksi vuorossa oli pohkeenväistö, jota työstimme niin käynnissä- kuin ravissakin. Tämä oli tammalle tähän mennessä helpoin ja sitä oltiin ihan selvästi harjoiteltu ja paljon. Hani olikin hyvin eteenpäinpyrkivä ja sen tahti pysyi tasaisena ja hyvänä, joten itse liikekkin näytti hyvältä minun silmiin. Vaihdoimmekin askellajin raviin, jossa pohkeenväistö tammalle oli hiukkasen haastavampi, mutta suoritti sen silti kunnialla läpi. Lopuksi teimme pari laukavaihtoa, jossa tamma suoriutui oikein näyttävästi ja mallikkaasti. Lopuksi annoin arvion tunnista ja jätin ratsukon loppuveryttelemään itsenäisesti...