† 31. tammikuuta 2015 - MUISTOSIVUT
Veikeän ja pirteän näköinen kulomusta suokkitamma Enni sekä ratsastajansa Milja ravailivat reippaita alkuverkkoja Fiktion kentällä sinne saapuessani. Tällä kertaa aiheena oli vastalaukka jota mentäisiin kahdeksikolla ilman vaihtoja siis, eli koko kahdeksikko samalla laukalla.Ratsukko teki perusteelliset verryttelyt, sillä tämänpäiväiväisessä treenissä laukattaisiin erityisen paljon, olihan se valmennuksen pääaihe. Ravissa ja laukassa Milja taivutteli Enniä mahdollisimman paljon, jotta se saataisiin mahdollisimman vetreäksi ja taipuisaksi.Kun tamma oli verrytelty, siirryttiin heti kahdeksikolle mutta ensin vain ravissa tehden pysähdykset suoraan aina kahdeksikon keskikohtaan. Hevonen vaikutti keskittyneeltä, kuten ratsastajansakin. Pysähdykset tulivat melko hyvin oikeaan kohtaan ja tasan, muutaman kerran taisi Enni vastustaa pysäyttävää pidätettä ja pysähdys viivähtyi parilla metrillä.Pian aloitettiinkin jo "oikea työskentely", tai oikeastaan se tunnin pääaihe eli vastalaukka. Koko tehtävä kahdeksikko tultaisiin siis laukalla ilman vaihtoja. Alussa E nni yritti aina kulmassa vaihtaa laukkaa oikeaan, mutta neuvoin Miljaa käyttämään siinä sisäpohjetta. Sisäpohkeen ansiosta laukka pysyi koko tehtävän ajan samana. Muutama vaihto taisi tulla, mutta ratsastaja vaihtoi ne nopeasti takaisin ennen kuin edes niistä ehdin huomauttaa. Ratsukko oli työskennellyt niin hyvin, että annoin heille luvan aloittaa loppuverryttelyt. Enni olikin melko hikinen, sillä sitä ei ollut vielä klipattu. Milja antoi tammalle vähän pidempää ohjaa, jotta se saisi hieman venyttää kaulaansa loppuravien aikana. Kaikinpuolin siis erittäin onnistunut tunti ja sietää kyllä olla tyytyväinen!
Toinen päivä olikin jo paljon kirpsakampi ja olinkin vetänyt syvälle päähäni pipon ja laittanut lämpimät tumput käteeni. Ratsukko saapuikin samaan aikaan maneesille kuin meikäläinen ja seurasin heitä alkukäyntien ajan. Enni oli hyvin reipas ja puhalteli tasaiseen tahtiin huurua sieraimistaan. Välillä se ravisteli päätään leppoisasti. Jonkin ajan kuluttua kehotin Miljaa keräämään ohjat käteen ja aloittamaan käynnissä volttien ja pohkeenväistön merkeissä. Enni oli hyvin kuulolla koko ajan ja jaksoi yrittää parhaansa heti alusta asti. Pohkeenväistössä takapää tahtoi jäädä välillä hieman unholaan, mutta vielä vähän enemmän napakoimmilla avuilla saatuun takapääkin hyvin mukaan. Ravissa tehtiinkin paljon siirtymisiä, voltteja ja muutamaan otteeseen myös sulku- ja avotaivutuksia. Sulut ja avot olivat ratsukolle tänään lastenleikkiä ja katselin ihastuneena heidän yhteistyötään.
Kun Enni alkoi näyttää jo peräänannon merkkejä, kehotin Miljaa nostamaan laukan. Laukkatyöskentely alkoi muutamalla pohkeenväistöllä ja isolla pääty-ymypyrällä, jossa tehtiin muutama askel koottua laukkaa sekä avotaivutusta. Enni oli tähän asti ollut koko ajan hyvin kuulolla ja näytti olevan sitä edelleen. Kehuinkni ratsukkoa hyvästä temmosta ja loistavasta yhteistyötä, ennenkuin kehotin vaihtamaan suuntaa ravin kautta. Toiseen suuntaan tehtiin samoja juttuja eikä parin ote työskentelyyn löystynyt missään vaiheessa. Takapää välillä unohtui matkasta pois, mutta loppua kohden sekin työsti laukkaa mukavalla rytmillä. Kehotinkin ratsukkoa siirtymään raviin ja ratsastelemaan rennot loppuravit hieman pidemmin ohjin. Loppukäynnit ratsukko meni kävelemään maastoon.
Olin lupautunut valmentamaan Miljaa ja ihastuttavan suloista Enni-tammaa kahtena päivänä peräkkäin. Saavuinkin maanantaina noin kahdentoista aikaan tallille, jossa ratsukko olikin jo matkalla maneesiin. Ilma oli melko kirpsakka, mutta silti tarpeeksi lämmin, että tumput ja pipot oli voinut jättää kotiin hyllylle. Annoin ratsukon rauhassa kävellä alkukäyntejä ja noin kymmenen minuutin jälkeen kehotin Miljaa keräämään ohjat ja aloittamaan ratsastuksen tehden erilaisa voltteja ja kiemuroita sekä pysähdyksiä. Tamma vaikutti todella reippaalta ja energiseltä, mutta sillä ei silti ollut minkäänlainen hoppu yhtään mihinkään. Raviin siirtyminen sujui melkei kuin ajatuksen voimalla ja Enni oli hyvin kuulolla koko ajan. ravissa tehtiin paljon siirtymisiä ja erilaisia ympyröitä ja tamma alkoikin pikkuhiljaa vetreytyä ja rentoutua.
Hikisen ravityöskentelyn jälkeen kehotin Miljaa nostamaan seuraavasta kulmasta laukan ja jäämään isolle pääty-ymyprälle. Laukka nousi todella hyvin ja tamma oli edelleenkin loistavasti kuulolla ja noudatti ratsastajan antamia ohjeita parhaansa mukaan. Pääty-ympyrällä tehtiin hieman avo- ja sulkutaivutusta, joka luonnistui Enniltä todella sujuvasti ja lennokkaasti. Rytmi pysyi koko ajan tasaisena ja liikkeet olivat lennokkaita. Sulkujen jälkeen vaihdettiin suuntaa ravissa, jonka jälkeen jatkettiin avoja ja sulkuja toiseen suuntaan, toisen päädyn ympyrällä. Tamma näytti todella hyvältä ja oli hakeutunut jo mukavan näköiseen peräänantoon ja pyysinkin Miljaa siirtymään raviin ja ravailemaan rennot oppuravit, ennen kuin antaisin luvan siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat.
Muutaman päivän päästä pääsin vielä uudelleen vierailemaan Ennin selässä. Vaihtelun vuoksi kävin rakentamassa kentälle muutaman kavaletin ja pienen pystyesteen. Kun saavuin kentälle pitäen kiinni tamman ohjasta, se höristi korviaan ja näytti heti uteliaalta sen katseen osuessa esteisiin. Alkuverryttelyt tein aika nopeasti, käyden läpi apujen toimivuudet pysähdysten avulla. Tamman ollessa kuulolla jokaisessa askellajissa, aloitin kavaleteista pienen käyntitauon jälkeen. Enni oli selvästikin innoissaan pienestä puominkorotuksesta, ja ottikin ihan reilun kokoiset hypyt molemmille kavaleteille. Muutaman kerran jälkeen sain tamman innokkuutta hieman hallittua, ja lähdin lähestymään myös niitä 50-60 sentin esteitä. Ennillä jäi välillä hypyt vähän säheltämiseksi, ja tamma ei osannut katsoa hyppypaikkoja juuri ollenkaan innostumiseltaan, niin silti selvittiin ilman pudotuksia. Enni oli hypännyt kouluhevoseksi aika kivasti, ja halusin koittaa lyhyttä rataa käyttäen myös kavaletteja kolmen pystyn lisäksi. Aluksi oli hieman vaikeuksia saada Enni hallintaan ennen seuraavaa estettä ja käännökset tahtoivat venyä hieman pitkiksi, kun tamma ei ensin hoksannut, että esteitä tuli peräkkäin useampi. Toisella kerralla Ennin hoksottimetkin oli mukana, ja olin tammaan oikein tyytyväinen. Loppuverryttelyksi jälleen rennot ravit, ja loppukäynnit meni esteitä korjatessa.
Vieraillessani Fiktiossa eksyin kahden suomenhevosen selkään. Ensimmäinen tapaus oli ihanan värinen Enni, joka kyllä hurmasi minut myös luonteellaan. Enni käveli nätisti vierelläni matkan tarhalta karsinalle, vaikka välillä pysähtyikin hirnahtamaan tallikissalle Raisulle. Tamma oli hyväkäytöksinen myös karsinan puolella, vaikka harjaamista vähän hankaloitti se, että Enni tahtoi koko ajan tunkea päätä syliin tai haistella takintaskuja. Selkään päästessä tamma lähti jo porskuttamaan käynnissä kentän reunaa pitkin. Käyntityöskentely kului lähinnä siinä, että yritin saada tammaa kuulolle ja apuja läpi, mutta Enni vain tahtoi purra kuolaimeen ja kävellä turhankin reippaasti eteenpäin. Ravissa hetken aikaa tehden kaikenmaailman kuvioita ja Ennin purkaessa ylimääräisiä energioitaan, ja ravista alkoi löytyä tempoa ja avut mennä läpi. Lähdin kokeilemaan Ennin kanssa pieniä pätkiä raviväistöjä, ja alkuun sai taas vähän hakea oikeita apuja, mutta homma lähti kyllä hetken päästä luistamaan. Väistöistä siirryin ratsastamaan Enniä laukassa keskiympyrällä, ja aluksi annoin tamman laukata ja hakea rullaavaa laukkaa, jonka jälkeen vasta vähän kokosin tammaa. Laukan ollessa työstämisen jälkeen pyöreää ja hyvätempoista, tein pienellä kahdeksikolla vielä loppuun muutaman vaihdon. Enni jopa vähän innostui vaihdoista, ja näytti osaamistaan. Loppuverryttelyksi ravasin hieman löysemmin ohjin ja annoin Ennin venyttää itseään, ja loppukäynnit kävin pyörähtämässä maastopolulla.