Vaapukan Auri

† 15. maaliskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 154 cm
syntynyt	14.10.2011, 29-vuotias (4v. 12.02.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 55 cm
rekisterinumero	VH11-018-1515
kasvattaja	Crystal, Vaapukka
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	SV-I, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © lupa on!

Pellavapäinen tyttö kirmailee paljain jaloin kesäisellä niityllä toivoen, ettei koskaan kasvaisi aikuiseksi. Se on ihan kuin meidän Auri, joka tuntuu olevan ikuinen lapsi luonteeltaan. Tamma rakastaa ihmisiä, johon tietysti vaikuttaa se, että tamma syntyi aika ajoissa ja vaati varsana erityishuomiota aika paljon osakseen. Harmi vaan että elopainoa on tullut reilu neljäsataa kiloa lisää ja kovasti syliin haluava Auri on jopa vähän tunkeileva nykypäivänä. Auri on myös ihan armoton nyplääjä, riimun narua on saatava nyplätä, samoin hoitajan takki on kauhean kiva ja no, kaikki mitä vaan voi nyplätä, niin Aurihan nyplää. Tammalle suurta hupia on repiä loimia karsinoiden ovista, tarhakavereiden loimet saavat takuulla kyytiä. Aurin kanssa ei voi edes ketä tahansa laittaa samaan tarhaan, sen uskomaton energia leikkimään on sen verran rasittava joidenkin hevosten mieleen, että Auri saa takuulla kuulla kunniansa. Auri on kuitenkin kiltti, se seisoo suhteellisen nätisti hoitotuokioiden aikana, eikä ole moksiskaan satuloinnista, loimituksesta tai muista toimenpiteistä. Tamman kanssa saa olla aika varovainen etenkin aamuisin liikkeelle lähtiessä, se vetää lähes aina tallin ovelta jumalattomat spurtit parin pukin saattelemana. Se myös mukamas pelkää kaikkea ja "pelästyessään" on kiva rynniä ihmisen luokse turvaan.

Auri rakastaa yltiöpäisesti kaikkea hupia ratsastaessa ja sehän on ratsastajalle oikein mukavaa. Auri ei totisesti meinaa ainakaan ensimmäiseen puoleen tuntiin jaksa keskittyä, loikkiminen ylös alas eteen ja sivuille on hurjan paljon hauskempaa kuin joku tylsä koulukiemuroiden meneminen. Jos joku tarvitsee johonkin showhunsa pelleä ilmoitamme Aurin vapaaehtoiseksi! Auri on sen jälkeen kun on purkanut kaiken höpöenergiansa kuitenkin ihan mukava ratsu, joka haluaa ainakin puoliksi miellyttää ratsastajaansa. Se on myös hyvin herkkä ja liikkeiltään tasainen. Eli yhteenvetona ratsastajaa lohduttaekseen voi sanoa, että jos tamman alkujumpasta selviää hengissä niin pohjalla on oikeinkin kiva ratsu, taipuisa ja sillä tavalla. Jos sen "virheen" menee tekemään, että Aurin selästä menee tippumaan saakin ilakoivaa ikinuorta juosta kiinni seuraavat viisi minuuttia ainakin. Meni vuosia keksiä tyyli, jolla Aurin väsyttämiseen ei mennyt ihan niin kauan kuin yleensä. Tamman päivärytmi onkin vastaava: aamulla tunti kävelykoneessa, loppupäivä tarhassa, illalla juoksuttaminen ja sen jälkeen ratsastus. Ja ei, Aurille ei sovi vapaapäivät niin kuin moni jo saattaa hyvin arvata. Peltorallit ovat myös Aurille todella hyviä, kun se pääsee nelistämään tuhatta ja sataa ei sillä ole aikaa loikkimiseen.

Auri ei tykkää laisinkaan kuljetuksesta, liian pieni tila ja ihan tyhmät suojat. Suojia on kuitenkin pakko käyttää, sillä Auri on armoton potkija, koko kuljetusauto/traileri rämisee kun Auri pistää menemään. Vielä se ei onneksi saanut niitä hajalle, mutta tuntuu että se on tamman tavoite. Auri ei myöskään omaa kaunista ja rauhallista tyyliä ulos otossa. Sen tyyli on pyrkiä loikkaamaan koko lastaussillan yli ja tietämättömälle tämä on tietysti aika vaarallista. Kyllä on tullut monet kerrat manattua, että vielä jonain päivänä tamma katkoo jalkansa itsemurhahypyissään! Auria jännittää uudet paikat ihan kamalasti, maha vetää saman tien löysäksi. Joki onni sentää, että jännitys on tällä tammalla aika "lamaannuttavaa" ja se on yllättävänkin kiva heti alkuunsa ratsastaa. Toki tamma saattaa vetäistä jonkin ilmaloikan silloin tällöin, mutta tajutessaan "hui me ei olla kotona" rauhoittuu taas ihan kunnolla.

• SV-I-palkittu 25. tammikuuta 2012:
  

  rakenne 7,2 p., suku 7,5 p., käytöskoe 7,3 p. + 6,5 p., ratsastuskoe 8 p. + 10 p. (59.817 %) = 46,5 p.

• KRJ-I-palkittu 15. tammikuuta 2015: 7 p. (6+8) + 40 p. + 22 p. + 20 p. + 15 p. + 0 = 104 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Vinlandia Vodka     emälinja - Napernaatti

Jälkeläiset

⟩ 4 kpl: 3 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   47 KRJ-sijoitusta, 6 VSR/VSHK-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

05.10.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Hanne

Auri ja Milja tekivät parhaillaan ympyröitä ravissa kävellessäni kentän vierelle. Tervehdin ratsukkoa, joka pysähtyi kohdalleni hetkeksi. Olin noin viikko sitten valmentamassa Fiktion hevosia ja oli hauska palata taas näiden hienojen suomenhevosten pariin.

Jatkoimme vielä alkuverryttelyjä niin, että ratsukko sai pitkillä sivuilla tehdä kevyessä ravissa kiemurauraa ja lyhyille sivuille tehtiin siirtymisiä käyntiin, sekä pysähdyksiä. Auri näytti olevan todella energisellä päällä ja kaahotti Miljan paran alta minkä kerkesi. Siirtymis- ja pysähdysharjoitukset saisivat tamman vähän kuuntelemaan, mitä siellä ylhäällä haluttiin. Hetken päästä vaihdoimme loivat kiemurat kolmikaariseen kiemurauraan, jonka jokaisella suoralla tehtiin siirtyminen käyntiin. Pyysin myös Miljaa tässä vaiheessa istumaan harjoitusraviin. Auri alkoi jo kuunnella paremmin, vaikka siirtymiset menivätkin vähän pitkäksi pari kertaa. Harjoituksen lopulla se alkoi jo myödätä kaulastaan ja kulkea muutenkin rennommin. Pyysin ratsukon käyntiin ja annoin kävellä hetken vapain ohjin.

Seuraavaksi teimme vähän laukkaharjoituksia. Miljan tuli nostaa pitkän sivun alusta laukka ja laukata seuraavaan päätyyn ympyrä. Ympyrän jälkee siirryttiin käyntiin ja seuraavan pitkän sivun alusta nostettiin taas laukka. Auri olisi halunnut mennä kovaa, mutta ympyrällä se joutui aina hidastamaan vauhtia. Teimme tätä yksinkertaista harjoitusta myös toiseen suuntaan ja jonkin ajan kuluttua jätimme toisen pitkän sivun laukkaamatta ja vaihdoimme askellajin harjoitusraviin. Teimme nyt toisella pitkällä sivulla avotaivutusta, jolloin sisäpohje olikin takana väistättämässä ja ulkopohje edessä pitämässä hevosta suorassa ja toisaalta pitämässä vauhtia yllä. Seuraavalla pitkällä sivulla avut olivat taas toisin päin ja nostettiin laukka. Tämä sai Aurin kuuntelemaan tarkasti Miljan apuja, eikä sille jäänyt aikaa keskittyä kaahottamiseen.

Loppuun ratsukko sai ravailla kevyttä ravia uraa pitkin Aurin venyttäessä kaulaansa pitkälle eteen ja alas. Loppukäynneille Milja ja Auri lähtivät maastoon.

03.10.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Riella

Sain valmennettavaksi oikean vekkulin tapauksen, ikinuori-tamma Aurin. Aikomukseni oli teetättää ratsukolla tänään kolmikaarisia kiemurauria sekä paljon erilaisia siirtymisiä, mutta katsoimme parhaaksi tehdä harjoituksia sen mukaan, miten tamma jaksaa riekkua ja vimmata. Alku vaikutti hyvin lupaavalta, sillä tamma oli jokseenkin hyvin kuulolla ja kiemuraurat alkoivat hyvin. Pyysin ratsastajaa olemaan vielä hieman tarkempi teiden kanssa, mutkissa kunnon asetus ja suoralla suoristus. Välillä meinasi käydä niin, että tamma venkulehti suoralla, joten tasainen tuntuma suuhun ja jalat hyvin kiinni, auttoi asiaa kummasti. Sitten kun Auri keksikin, että tämä on ihan höpöhöö-hommaa ja pisti ranttaliksi. Laukannostot menivät pukkirodeoksi ja nätit siirtymiset olivat haave vain. Tähän väliin oli pakko keksiä joku erittäin paljon aivoja vaativa tehtävä, että Auri saatiin taas kuulolle. Se sisälsi voltteja, pohkeenväistöä, suunnanvaihdoksia ja muutaman siirtymisen. Auri ei onneksi jaksanut kauaa riehua, kun sitä alkoi taas työnteko kiinnostamaan. Siirtymiset käynnistä raviin ja takaisin onnistuivat hyvin, samoin ravista laukkaan ja takaisin. Käynnistä laukannostot olivat alkuun hieman hankalia, mutta selkeämmillä avuilla muutaman toiston jälkeen nousi laukka erittäin hienosti. Kyllähän se Auri aina kaikkea pientä kepposta yritti välissä kokeilla mutta totesi sen kannattamattomaksi toiminnaksi. Teimme pysähdyksiä kaikista askellajeista kaikkiin, eli kaikkea ihan sekaisin. Ratsukko pyöri isolla pääty-ympyrällä ympärilläni, pyysin valmistelemaan jonkun siirtymisen ja tekemään sen. Loppua kohden Auri malttoi rauhoittua ja teki työtä käskettyä. Ei Milja valehdellut, kun hän sanoi että Auri on loppuunsa hyvin mukava ratsu kun siltä saa kuorittua sen ylimääräisen temppuilun pois. Tammahan on varsin näppärä kouluratsu tempuistaan huolimatta!

24.08.2014 - Äidin ylpeydet

Kyllä saa Auri olla varsoistaan ylpeä. Sen kaksi ensimmäistä on jo kilpailleet hienosti kouluratsastuksen saralla saavuttaen useita ja taas useita sijoituksia. Lisäksi kumpikin on kantakirjattu II-palkinnolla. Auri itse tuskin pääsee kantakirjattavaksi, sillä se ei ole saavuttanut vaadittavaa sertiä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos se sattuisikin vielä vanhoilla päivillä napsahtamaan kohdille. Aurin nuorimmainen saa vielä rauhassa kasvaa ja kehittyä, mutta ei ole epäilystäkään etteikö sekin tule aikanaan kilparadoilla pärjäämään.

Haaveilen astuttavani Aurin vielä ainakin kerran. Yksi vaihtoehto olisi yksi tämän hetken suosikkioreistani, meidän oma Attila, joka odottaa parhaillaan tuloksia kantakirjaustilaisuudesta. Mutta täytyy kuitenkin vielä katsella läpi orivalikoimia ja miettiä sopivia vaihtoehtoja.

14.10.2011 - Odotus on päättynyt

Olin jo pitkään haaveillut jo edesmenneen orini Vaapukan Auliksen jälkeläisestä, sillä viimeinen jäljellä oleva pakaste kutkutteli mielessäni. Varsasta halusin ehdottomasti vaapukkalaisen ja niin kilautin hyvälle ystävälleni Crystalille. Olin jo oikeastaan valinnut sopivan tammankin, oman kasvattini Fiktion Tirrin. Onnekseni Crystalilla ei ollut mitään asiaa vastaan, vaikka periaatteessa hän pitikin tauokoa tammojen varsoittamisesta. Mutta noin kahden viikon kuluttua puhelin jälkeen varsa laitettiin alulle.

Tänään sitten viimein koitti päivä, jolloin sain Crystalilta puhelun, jossa hän kertoi varsan päättäneen vihdoin tulla ulos tähän maailmaan. Pieni pellavapäinen tyttöhän sieltä tuli. Se oli heti valpas ja nousikin ennätysvauhtia jaloilleen. Isän ja emän nimet yhdistämällä nimesimme sen Auriksi.