† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanrautias, 159 cm
syntynyt	28.09.2014, 29-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH14-018-1778
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.01.2015	SV-II (3v.)	41,8 p.
	rakenne 10 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 6,8 p. + 0 p. (52.414%)
15.05.2015	KTK-II	71 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 19 p. + 17 p.
29.06.2016	Champion
20.02.2017	SLA-I	92 p.
	15 p. (4-4-3-4) + 19 p. + 22 p. + 21 p. + 15 p.
15.02.2018	KRJ-I	103,25 p.
	7,5 + 44 p. + 22,75 p. + 14 p. + 15 p.
28.02.2018	YLA3	76,5 p.
	20,5 p. (14+6,5) + 20 p. (14+6) + 17 p. + 15 p. + 4 p.

Adelma on hyvin kaunis tamma ja sen se tietää kyllä itsekin. Tamma poseeraa heti, jos tietää tilaisuutensa tulleen. Tai luulee tietävänsä. Pelkkä kameran läsnäolo tai että se on jossakin kymmenen metrin päässä, saa Adelmassa aikaan niin sanotun poseerausreaktion. Joskus voit löytää sen myös tarhasta peilailemasta itseään vesilammikosta. Kuten arvata saattaa, Adelma pitää oikein kovasti hoitohetkistä ja huomiosta ylipäätään. Sitä ei haittaa yhtään, vaikka ympärillä pyörisi montakin ihmistä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän se tietää rapsutuksia. Tammalle testaillaan yleensä aina ensimmäisenä uudenlaiset letit ja muut hömpötykset, koska sen kanssa se on helpointa. Voisi luulla, että Adelma olisi pahemman luokan hienohelma, mutta ehei, sen kanssa voi treenata vaikka hirveimmillä kurakeleillä. Mitä varusteisiin tulee, kaikkien muiden kanssa se on sujut, mutta suojia se ei voi jostain syystä sietää. Pintelit kyllä menee.

Show jatkuu myös töiden parissa, mikäli antaa sen jatkua. Jos tamman suoritusta on porukkaa seuraamassa, sen päässä liikkuu vain "katsokaa kuinka kauniisti menen" ja jos yleisöä ei ole, sen keskittyminen voi herpaantua, kun joku näyttää vähänkin siltä, että on tulossa kentän laidalle. Mutta tämän voi ratsastaja estää sillä, ettei anna sille mahdollisuutta keskittyä mihinkään muuhun kuin työhön. Adelman kanssa treenit ovatkin tiivistä toimintaa aina alkukäynneistä loppukäyntien alkuun saakka. Alkukäynneissä sille täytyy jo pikkuhiljaa tehdä selväksi, että kohta on töiden aika, ja muistuttelu jatkuu läpi treenin, mutta loppukäynneissä se saa kunnolla rauhoittua ja rentoutua. Jos ei oteta huomioon tätä pikku seikkaa, on tamma ihan miellyttävä ratsastaa. Se toimii omalla moottorilla, eikä vaadi kovinkaan suuria apuja.

Kilpailuissa on edessä tietenkin sama työnsaraka kuin kotipuolessa. Suuren yleisön edessä tamman näyttävyys nousee aivan uusiin sfääreihin, mutta sitä olen harmitellut monet kerrat, ettei Adelma näyttänyt ratsastuskisoissa näyttämiään liikkeitä kantakirjauksessa. Matkustajana tamma on ollut jo pienestä pitäen emänsä vastakohta. Siinä missä emä arkaili ja odotteli herkkuja, Adelma tallusteli oikopäätä kyytiin.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Aurinkorannan Aamurusko     emälinja - Annina

Näyttelytulokset

09.04.2016 Moondance, irtoSERT, päätuom. Vibaja
30.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
20.01.2016 Seljasaaren Kartano, irtoSERT, päätuom. Welby
15.05.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV2), tuom. alaera

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.02.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Asserin jälkeen maneesiin asteli kuvankaunis raudikko tamma, Fiktion Adelma. Milja nousi hevosen selkään ja tarkisti vyön napakkuuden vielä selästä käsin. Adelma näytti tietävän minun katselevan sitä haltioituneena - hevonen näytti ikään kuin poseeraavan, korvat hörössä ja oikein pirteä ilme silmissään. Miljan ja Adelman kanssa keskityttäisiin tänään eräänlaiseen neliöharjoitukseen. Siinä hevosen tuli pysähtyä kahden vastakkaisen sivun keskelle, laukata toiset sivut ja tehdä kulmiin voltit. Harjoitus vaati keskittymistä, mutta uskoin ratsukon selviytyvän siitä kunnialla.

Alkuverkaksi Milja ratsasti Adelmaa kuulolle väistöillä ja paljon asettelua vaativilla tehtävillä. Adelma liikkui nätisti kuolaimella ja polki takaa kivasti, joskin keskittyminen meinasi välillä herpaantua ja tamman pää nousta yhtäkkiä yläilmoihin venkoilemaan. Milja otti vielä laukat läpi molempiin suuntiin, ja tämän jälkeen alettiin treenata tehtävää.

Ensin tehtävä tultiin kokonaan käynnissä laukkakohtia lukuun ottamatta. Laukka-käyntisiirtymisissä Adelma ei aina olisi malttanut hidastaa, vaan olisi mielellään jatkanut laukkaa pidempäänkin. Pienillä kontrolliharjoituksilla tamma saatiin paremmin kuulolle myös siirtymisissä, ja käyntikin alkoi olla rennompaa. Kohta käyntikohdat tultiinkin ravissa. Adelma kuunteli ratsastajaa nyt aiempaa paremmin, ja reagoi pieniinkin pidätteisiin nopeasti myös pysähdyksissä. Kohta Milja sai vaihtaa suuntaa ja harjoitella vielä toisessa kierroksessa. Siirtymä siirtymältä ja voltti voltilta tehtävä alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin, ja lopulta Miljan ei tarvinnut käyttää hidastamiseenkaan vatsalihasten jännitystä kummempaa liikettä. Saatoin olla todella tyytyväinen ratsukkoon, ja päästää heidät loppuverkkaamaan.

05.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Valmennusputkeni Fiktiossa lähestyi loppuaan, ja toiseksi viimeisenä valmennettavana oli vuorossa kadehdittavan kaunis Adelma. Seurailin ratsukon itsenäisiä alkuverryttelyitä kahvimuki kourassa ja kuuntelin ratsastajan kertomia piirteitä tämän hetkisestä ratsustaan. Adelma oli ilmeisesti ihan mukava ja toimiva ratsu, kunhan sen sai aluksi keskittymään töihin eikä keimailemiseen ja itsensä esittelyyn. Ja tamma tosiaan tuntui pistävän pienen show'n pystyyn heti, kun olin astunut maneesiin sisään. Raudikon selässä istuva ratsastaja kuitenkin tiesi mitä teki, ja saikin Adelman melko pian kiinnittämään huomionsa itseensä ja apuihinsa.

Alkuverkat saatiin sujuvasti päätökseen, ja niiden jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan kolmikaarisen kiemurauran ratsastuksen. Halusin heti aluksi, että ratsukko tekisi kaarteet huolellisesti asettuen ja kevyesti taipuen, ja niiden jälkeen toki myös selvät ja huolelliset suoristukset. Pituushalkaisijan päälle halusin ratsukon tekevän pysähdykset, josta tuli lähteä liikkeelle aktiiviseen käyntiin. Adelma teki siirtymät täsmällisesti ja tarkasti, ja se liikkui reippaasti eteen. Pian ratsukko sai siirtyä raviin, jossa tuli jatkaa kuviota pysähdyksien kautta, nyt tosin pysähdyksestä tuli lähteä suoraan raviin. Alkuun siirtymät olivat vähän tahmeita, ja etenkin pysähdys-ravi siirtymien väliin tuli ylimääräisiä käyntiaskeleita. Hioimme siirtymisiä tovin terävemmiksi ja tarkemmiksi, ja lopulta Adelma lähtikin liikkeelle heti ratsastajan pyynnöstä.

Lopuksi oli vuorossa laukkatehtävä; kiemuralle laukassa, pysähdyksien sijasta siirtyminen käyntiin ja laukanvaihto sen kautta, sama uudelleen seuraavassa suoristuksessa, ja kiemuran jälkeen pitkällä sivulla tuli ratsastaa laukkaa hieman eteen ja koota taas ennen kiemuralle palaamista. Adelman laukka oli yllättävän näyttävää, ja se pystyi kokoamaan sitä varsin hyvin käyntisiirtymisiä ajatellen. Ensimmäiset siirtymät kuitenkin sisälsivät parit raviaskeleet välissä, mutta ratsastaja onnistui nopeasti terävöittämään siirtymän oikeanlaiseksi. Laukkalisäyksessä Adelma tuntui melkein jopa innostuvan, ja ratsastaja saikin tosissaan jarrutella tammaansa saadakseen sitä takaisin. Tehtävä sujui kaikin puolin mallikkaasti, joten valmennus saatiin lopeteltua hyvin mielin.

20.01.2015 - Päiväkirjamerkintä

Lähdin tänään neljän nuoren voimin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen. Kaksivuotiaista mukaan tulivat Pieti ja Elma, sekä kolmivuotiaista Makia ja Adelma. Tosin jo lastausvaiheessa olisi tehnyt mieli jättää porukan ainoa ori kotiin, sillä ensinnäkään sitä ei meinannut saada rekkaan ja sitten kun enää viimeinen jalka oli lastaussillalla, päätti herra peruuttaa pois. Lopulta tunti siinä tapeltiin, kunnes aivan yhtäkkiä Pieti asteli kyytiin kuin mitään ongelmaa ei olisi ikinä ollutkaan. Tammakolmikko oli onneksi helppo lastata, joten vihdoin päästiin matkaan. Matkan aikana Adelma ja Pieti pitivät ääntä (Pieti enemmän), mutta Elma ja Makia tyytyivät vain mutustelemaan heiniään.

Perillä selvisi, että Pietin vuoro olisi ihan näillä näppäimillä. Olin kyllä varannut hyvin aikaa, mutta aikataulut olivat poisjääntien takia paljon etuajassa. Aamuisen käytöksen perusteella on odottanut liikoja orin käytöskokeen tulokselta, joten olkia kohauttaen otin vastaan ne viisi pistettä, jotka Pieti sai. Lopuksi kuulutettiin orin saaneen kolmannen palkinnon. Sitten ei muuta kuin seuraavan kimppuun. Elma oli aivan toista luokkaa Pietiin verrattuna. Ei sekään mikään rauhallisuuden perikuva ole, mutta kiltti se on. Tänään se käyttäytyi erinomaisesti ilman kärsimättömyyden häivääkään ja ansaitsi täydet pisteet käytöskokeesta. Tamma palkittiin hienosti ensimmäisellä palkinnolla.

Sitten olikin minulle luvassa pieni tauko, sillä Pieti ja Elma olivat ikäryhmänsä viimeiset ja Adelma Makian kanssa omansa loppupäässä. Ennen niiden vuoroa ehdin katsoa mm. kasvattieni Kimalluksen, Kuohun, Wilpurin ja Joliuksen suoritukset. Kuohu ja Jolius, jotka vetäisivät hienot prosentit koulukokeesta, saivat I-palkinnot, kun taas Wilpuri sai kakkosen ja Kimallus kolmosen. Hienoa suorittamista kaikilta, vaikka ihan aina ei menekään putkeen!

Vihdoin oli Adelman vuoro. Koulukokeessa oli ongelmia keskittymisen kanssa, joten virheitä tuli jonkun verran. Muihin hevosiin verraten se jäi lopulta kolmanneksi viimeiseksi. Rakenteesta tamma kuitenkin pamautti hienosti täydet pisteet ja käytöskin oli ihan kelvollista. Lopputulemana II-palkinto. Makian kanssa koulukoe meni huomattavasti paremmin ja se sijoittuikin kymmenenneksi prosentein 74.213%. Mielestäni käytöskokeesta tamma olisi ansainnut paremmat pisteet, mutta se sai samat kuin Adelma. Mutta muutaman pisteen puuttumisesta huolimatta Makia palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Jäin tamman kanssa vielä seuraamaan seuraavana olleen kasvattini Laina suorituksen (tuloksena SV-III), jonka jälkeen lähdin valmistelemaan laumaani kotimatkaa varten.