Viento
Ártico G.

ii. Corazon de Oro "kultasydän" oli omistajan kauan toivottu grand prix tason hevonen. Hevosten suhteen täytyy varoa mitä toivoo. Corazon oli sopivan temperamenttinen, kuuliainen ja rautahermot omaava ori. Emän puolelta hieman tuntemattomampi suku, mutta isänsä puoli oli tunnettu maailmalla "helmeilevällä" sukulinjalla. Corazonin ratsukoulutus alkoi astetta myöhemmin, sillä ori tuntui kehittyvän astetta hitaammin. Ensimmäiset kilpailut alkoivat 8-vuotiaana ja ori nopeasti kipusi korkeammalle tasolle. 15-vuotiaana ori pääsi starttaamaan grand prix luokan, mikä päättyi toiselle sijalle. Voittoa haluttiin kovasti, mutta ori alkoi oireilla selästä. Tämä oli suorastaan pettymys omistajalle, mutta ainakin pääsi toteuttamaan unelmansa lempikasvattinsa kanssa. Ori siirtyi jalostukseen ja vähitellen de Oro sukulinja alkoi kadota, kun helmeilevät kasvatit eivät enää kiinnostaneet kouluratsastusporukkaa.

iii. Ojo del Oro oli isälleen Perlas de Oron omistajalle kaavailtu tarkka tilausvarsa. Hän halusi Ojon isälle jatkajan, että pääsisi hyvällä tuurilla kilpailemaan Grand Prix tasolle. Aluksi orin romuluinen rakenne huolestutti ja hieman temperamenttinen luonne teki orista vaikean kouluttaa. Liikkeet suuntasivat ylös, mutta samalla liikkeet olivat suuret. Tämä tuotti omistajalle vaikeuksia istua kyydissä, sillä Perlas oli huomattavasti pehmeämpi ja tasaisempi. Ojon kanssa päästiin myös intermediate II tasolle, sillä lisätyt askellajit olivat orille haastavaa. Ori alkoi nopeasti huitoa etujaloilla ilmaa ja rynniä pää viidentenä jalkana eteenpäin. Kokoaminen, piaffe ja passage oli orille huomattavasti helpompaa, vaikka luulisi kootumman liikkeen olevan hyöryjunalle vaikeampaa. Ojo siirtyi jalostukseen ja vielä kerran omistaja yritti saada itselleen grand prix tason hevosta.

iie. Valeryr de Balbad oli grand prix tasolla kilpaileva tamma. Rautias tamma oli ulkonäkönsä veroinen, sillä tamman jouhet tuntuivat olevan liekeissä ja kaviot löivät kipinää. Tamma ei ollut ilkeä missään nimessä, vaan omasi paljon eteenpäin vievää energiaa. Tämä teki ajottain tammasta vaikean ratsastaa, sillä harva osasi hyödyntää tätä energiaa. Moni kokosi ja hidasti, kun tamma puski vahva eteenpäin. Onneksi rohkean kuskin löytyessä tammasta sai aivan uudenlaisia puolia esiin. Eniten pisteitä tamma keräsi lisätyillä kuin kootuilla liikkeillä. Energiapommista huolimatta tamma oli kevyt ratsastaa ja oli avuille kuulolla. Valeryr kilpaili jalkansa rikki ja siirtyi nopeasti siitokseen, että saataisiin tammalle muutama terve jälkeläinen. Myöhemmin siirtyi kevyeen opetuskäyttöön, kunnes lopulta laiduinlomille nivelrikon pahentuessa.

ie. Caída de Viento oli vieraammalta kasvattajalta tullut tamma, joka myytiin vieroitusiässä Saksaan. Tamma aloitti kilpailemisen nuoressa iässä ja osottautui kevyeksi sekä nopeasti oppivaksi ratsuksi. Caída oli ryhdikäs, sopivan temperamenttinen ja kuuliainen tamma, jonka kanssa oli miellyttävä ratsastaa. Caída ja hänen omistajansa ansaitsivat maajoukkuepaikan sijoituttuaan kolmeen parhaan joukkoon useamman kerran. Isommissa kisoissa Caída ei pärjännyt niin hyvin kuin tutuissa kotikisoissa, mutta sai tarpeeksi sijoituksia ja muutaman voiton ollakseen jalostuksessa suosittu. Jälkeläisiä syntyi viisi kappaletta ja kaikki olivat rakenteensa puolesta loistavia, että useampi sai I-palkintoja kantakirjauksessa.

iei. Ivan de Mortés oli omistajansa Portugalista haettu tuontihevonen Ranskaan ja tarkoituksena hommata hyvänmielen ratsu, jonka kanssa pystyi tekemään rennompia asioita ilman kilpailemista. Ivan oli luonteeltaan ystävällinen ja herkkä, että herkkäsieluinen ori kaipasi rauhallista käsittelijää. Kiireen keskellä oli stressaantui ja muuttui arvaamattomaksi. Tämän takia hevosesta ei saatu mitään isojen kenttien kouluratsua, mutta omistaja yritti hevosen kanssa working equintationia. Siinä Ivan osottautui lahjakkaaksi. Orilla oli hyväryhtiset liikkeet kuin askeleet, että piruetit ja nopeat käännökset kävivät helposti. Orille saatiin muutama jälkeläinen ennen eläköitymistä, sillä orin hampaat alkoivat mennä huonoon kuntoon. Ori kärsi useasti hammasmädästä, minkä takia ori lopetettiin 19-vuotiaana.

iee. Èolica de Viento oli Portugalissa syntynyt mustankimo lusitano tamma. 157 cm korkea tamma kilpaili kouluratsastuksessa ja Èolicasta tuli myöhemmin Portugalin maajoukkeen kilparatsu intermediate tason koulukilpailuihin. Alunperin tammasta kehiteltiin sukunsa puolesta working equintation ratsua, mutta tamma osoitti kiinnostusta enemmän koulukiemuroihin ja loputtomaan matkustamiseen. Harvoin näkee hevosta, joka vapaaehtoisesti menee kuljetusautoon tai suorastaan vaatii uusia seikkailuita. Èolica oli tasainen ja iso liikkeinen tamma, joka nautti parrasvaloissa olemista. Stressi, kiire ja vieraat paikat eivät sitä pelottaneet. Menestyminen oli taattu ja tamma kilpailu 17-vuotiaaksi saakka. Muutama jälkeläinen tammalle saatiin, mutta suurin osa myytiin eteenpäin tai oli tilausvarsoja muualle maailmaa.

ei. Pão de Açucar oli kakkospalkinnolla kantakirjattu ori, joka keskittyi omistajansa kanssa showluontoiseen klassiseen ratsastukseen. He esiintyivät eri tapahtumissa levittäen tietoutta klassisesta ratsastuksesta. Ori suoritti kauniisti ja pakottamatta levaden, piaffen, koulukäynnin sekä terre á terren. Ratsukko tekikin useasti yleisöönsä vaikutuksen upealla yhteistyöllään ja orin upealla luonteella. 160cm korkea ruunikko tienasi kaurarahansa jalostuskäytössä, sillä pelkästään sen korrekti rakenne veti tamman omistajia puoleensa, puhumattakaan luonteesta ja ratsastettavuudesta.

eii. Pão de Queijo oli todellinen tulisielu. Herkkä ori vaati kohtelua silkkihansikkain ja mielellään vain muutaman käsittelijän, sillä uudet ihmiset saivat sen aina varautuneeksi. Sillä oli yksi vakiratsastaja, joka treenasi sen kotona, kuin esitti kisoissa. Queijon kanssa ei turhia paijaushetkiä harrastettu, vaan sen kanssa oli tavarat oltava valmiina hollilla ja penkin viereen se pysähtyi vain juuri ja juuri sen verran, että ratsastaja pääsi selkään. Ruunikolle osasivat kaikki antaa tilaa ja sitä omalla tavallaan myös kovasti kunnioitettiin tallillaan, koska 156cm korkea ori suoritti osaavasti jopa GP-tason asioita.

eie. Leite Ninho, on erään portugalilaisen kilpatallin pääratsastajan kasvatteja. Tämä on hevosensa myös itse kouluttanut - hyvin ja pitkälle onkin! Tälle hevoselle ei piffit ja paffit tuottaneet minkäänlaisia ongelmia, mutta tallitavoissa sillä olisi ollut parantamisen varaa, sen yrittäessä lähes jatkuvasti kuopia reittiä lattian läpi maapallon toiselle puolelle. Korkeutta tammalla oli 154cm, mutta tallin vallanneesta metelistä päätellen kyseessä olisi voinut olla isompikin peto.

ee. Chá frio e Açai oli melko tavallinen hevonen. Se oli elämäänsä tyytyväinen ruunikko ja suoritti tasaisesti aina - oli aiheena mikä vain. Açai oli melko varmasti aina korvat hörössä ja innolla ottamaan vastaan kaiken mitä elämällä oli sille tarjota. Açai yritti uraa koulukilpailuissa, mutta sen liikkeet olivat aivan liian pliisut kilpailemaan vaativalla tasolla. Tällöin tämän omistaja Pedro Pereira päätti siirtää tamman siitoskäyttöön. Tamma kerkesi Pedron omistuksessa saamaan kaksi varsaa, mutta mies huomasi tamman silmistä kipinän kadonneen, sillä se ei päässyt enää yhtä paljoa tekemään ja puuhailemaan ihmisten kanssa. Tällöin 153cm korkea Açai päätettiin myydä harrasteratsuksi heti, kun sen viimeisin varsa oli vieroitettu emästään.

eei. Lua Quieta oli hevonen, jota ei tarvinnut kahdesti käskeä. Erittäin yhteistyöhaluinen ja herkkä hevonen, joka osasi muokata askeltaan selässä olijan mukaisesti. Aloittelija selässään se lompsi areenalla, kuin mikäkin tuntiruuna, mutta saadessaan osaavamman ja vaativamman ratsastajan selkäänsä, se näytti aivan upeita liikkeitä. Jälkeläisiä 159cm korkea ori kerkesi saamaan 18, oltuaan kaksi kautta tarjolla jalostukseen. Ruunikko oli orina kymmenenvuotiaaksi asti, jonka jälkeen se täytyi, omistajan mukaan, terveydellisistä syistä ruunata. Quiroksi kutsuttu hevonen muuttui ruunaamisen jälkeen entistä lepsummaksi, mutta kouluradoilla se ei sen jälkeen suorittanut enää yhtä lennokkaasti.

eee. Chá frio e Bolo chique oli erittäin sosiaalinen hevonen, joka hurmasi sekä hevos-, että ihmisystävänsä. Huomiosta nauttinut tamma oli tunnollinen työmyyrä sekä treeneissä, että radalla. Väriltään tamma oli ruunikko ja korkeutta sillä oli 150cm. Tamma kisasi kouluratsastuksessa kotimaassaan Potugalissa, että naapurimaassa Espanjassa, sillä sen kotitalli sijaitsi aivan muutaman kymmenen kilometrin päässä maiden rajoista.

Isän puoli © Royal Gardens, emän puoli © Veera R.