Golden Rum

Toteutimme Susirajan Lissun kanssa mielenkiintoisen projektin, jossa hän kävi silloin tällöin seuraamassa meidän puuhiamme "kärpäsenä katossa". Niiden kokemuksien perusteella hän kirjoitti ylös seuraavanlaisen kuvauksen Rommin luonteesta:

Noviisitason valjakkoponia ei välttämättä voi sanoa taitavaksi, mutta hirmu näppärä peli Rommi on! Sen suurin vika ja heikkous ovat temponlisäykset, orin näkemys niistä nimittäin on tikuttava, tappotahtinen Singer-ompelukonetta muistuttava nopeatempoinen askellus. Vauhti peittää virheet, tuntuu poni tuumivan. Melko vauhdikas Rommi on muutenkin, ei kuitenkaan malttamaton tai kuumuva, ja kaiken muun se kyllä tekee kunnolla, paitsi jo mainitut temponlisäykset.

Oriksi ja pikkuponiksi Rommi on hauska tapaus, kiltti ja kuuliainen lastenponi, jolla on kuitenkin vähän pilkettä silmäkulmassa. Se on oppivainen tapaus, ja se on koiria seuraamalla huomannut, miten esimerkiksi istumalla ja tassua antamalla saa herkkuja – ja nyt Rommi tekee näitä temppuja perässä. Aluksi ori ojenteli kinttujaan ihan itse tai istahti kesken hoitohetken, nykyään sille on opetettu käskyt, eikä ori enää tarjoa temppuja ilman käskysanaa. Poni on muutenkin oppivainen, se osaa nostaa tavaroita, avata yksinkertaisia solmuja ja hakoja (tämän takia herran tarhan portissa on aina jonkin sortin tuplalukko), osaapa herra kääntää yksinkertaisen vesihanankin päälle ja pois. Onneksi tämä on kiltti poni, joka ei pitkästyessäänkään rupea tekemään konnuuksia.
Temput sikseen. Kuten todettua, Rommi on kiltti ja kuuliainen. Se käyttäytyy yhtä hyvin lasten kuin aikuisten käsissä, eikä sitä aina uskoisi oriksi. Kaikki hoitotoimenpiteet, lastaaminen sekä kuljetus sujuvat ongelmitta – tässä on se ideaalin helppo lastenponi hoidettavaksi ja halittavaksi!

Erityisesti maraton on Rommin mieleen; se vauhti, ne estealueet! Tarkkuuskoe tulee seuraavaksi, koulukoe on Rommille vähän sellainen täytenumero. Kilttinä, mielellään työskentelevänä ponina ori kyllä suorittaa kouluohjelmat siinä missä tarkkuus- ja maratonkokeenkin, jälkimmäisissä vain on enemmän tunnetta mukana.
Ori on todella kevyt, hyvä ajaa, kuuliainen avuille ja reaktioissaan sopivan nopea. Rommi tekee todella siistejä, tarkkoja teitä ja pysähdyksiä, juuri siinä missä pyydetään, eikä vähän myöhässä. Tätä kaveria ei tosiaan tarvitse erikseen herätellä tai herkistää! Ajoittain tikuttavat liikkeet ovat pääsääntöisesti suorat ja mukavan letkeät, sopivan väljät, ettei ori kopsi kinttujaan toisiinsa, mutta eivät sieltä ilmavimmasta päästä. Riittävän hyvät kuitenkin. Ryhdikkyyttä on kuin barokkihevosella! Rommi onkin kokoaan suurempi kaveri, ainakin omissa kuvitelmissaan. Se on reipas, rohkea ja eteenpäinpyrkivä, aina innokas tekemään töitä, vetämään vaunuja tai pulkkaa tai toimimaan ratsuna, vaikka ratsujutut eivät sen suurin vahvuusalue olekaan.

Kilpaileminen taas on. Omasta mielestään Rommi on voittanut kaikki jo paikalle saapuessaan, ainakin se on harvinaisen itsetyytyväisen näköinen. Polleudestaan huolimatta sen käsiteltävyys tai ajettavuus eivät kärsi, Rommi on oma, ihana itsensä. Vaikka saakin melkoisen egobuustin, jos ihan oikeasti saa sen ruusukkeen, yleisö katsoo ja kameroiden linssit on suunnattu juuri häneen – kuten Rommin mielestä kuuluukin.