Tydiwyfn Hael Milod

21-vuotias welsh cob -ori,
syntynyt 03.04.2010.
Tummanruunikko, tähtipiirto ja vej+vtj sukat.
157 cm korkea.
Kapasiteetiltaan Vaativa B (ko), 70 cm (re), 60 cm (me), Vaativa (va).
Kilpaili valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-026-0095.
Kasvattanut Tydiwyfn Welsh Cob Stud
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

Hiekkapöly saa kentän laidalla istuvat katsojat yskimään, kun Mantsun avoimien ovien päivässä juoksutetaan lähes mustaa welsh oria, Miloa, vapaana. Ori tanssahtelee sulavaliikkeisesti ja onnistuneesti väistää kentällä juoksevaa ihmistä, joka epätoivoisesti yrittää saada orin kiinni. Yritykset epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen ja ori vain juoksee entistä lujempaa, viekas ilme silmissään. Tallista juoksee huolitellun näköinen nainen ämpäri kädessään kentälle, viheltää ja heiluttaa sankoa. Ori pysähtyy ja näyttää miettivän mitä kannattaisi tehdä. Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua ori kävelee naisen luoksee ja työntää päänsä ämpäriin samalla kun nainen napsauttaa ohjat orin kuolaimiin kiinni "jäitpäs kiinni, show on ohi".

Milo on tuotu Suomeen Englannista jo nuorena poikana ja viettänyt aikaansa vuorotellen niin Miljan kuin Katinkin luona. Varsinaisesti ori ostettiin Katille, mutta kiireistä johtuen se päätyi Miljan hoiviin ja kisaukseen. Milo on onnistuneesti kilpaillut mittavat määrät ruusukkeita niin kouluratsastuksesta kuin valjakkoajosta. Jatkossa ori kilpailee show-kilpailuissa Miljan kanssa.

Luonteeltaan Milo on varsinainen machomies. Aina pilke silmäkulmassa ja yleisön hauskuutukset mielessä. Pahantahtoinen tai agressiivinen se ei onneksi ole, vaan oikeastaan iso nallekarhu joka kuvittelee olevansa vielä pentu. Milon mielestä on aivan ihanaa kyhnyttää päätä pahaa aavistamattomaan hoitajaan, ja lopettaakin sen vain herkkuja syödäkseen. Vaikka se kuinka nurinkuriselta tuntuisikin niin kyllä, Miloa kannattaa palkita huonosta käytöksestä herkuilla. Muuten et pääse siitä ikinä eroon vaan jäät orin kyhnytyspuuksi. Hoitotoimenpiteet sujuvat rauhallisesti kun muistat tarjota taskustasi silloin tällöin herkkuja.

Orin varustaminen käy leikiten, mitä nyt Milo välillä saattaa pullistella satulavyötä kiristäessä ja onpa se joskus onnistunut huijaamaankin ratsastajaansa niin, että satula on selkään noustessa luiskahtanut toiselle kyljelle. Ratsastettaessa Milo on mitä varmajalkaisin ratsu. Välillä sitä luulee istuvansa räjähdysherkän ruutitynnyrin selässä, mutta todellisuudessa Milo on turvallinen ja rauhallinen ratsastettava. Esteillä Milo kuumuu liikaa, ja ne olemmekin jättäneet muiden hypättäväksi. Maastossa Milo mennä porskuttaa juuri sitä vauhtia mitä ratsastaja pyytää. Reittivalinnasta Milon kanssa saattaa joutua keskustelemaan, ori kun on välillä sitä mieltä, että tietäisi itse paljon paremman lenkin. Valjakkohevosena Milo on mitä mahtavin ja eniten ominaisuudessansa. Ori liikkuu kuin rasvattu salama ja kääntyy kärryt perässään mitä vaivattomammin pienessäkin tilassa.

Saavutukset

20.10.2016 Kantakirjaus
19 p. + 17 p. + 18 p. + 20 p.
Yhteensä: 74 p. KTK-II

21.01.2017 All-Sim Evaluation
Character: 2, Temperment: 3,
Ability to Work: 2, Willingness to Work: 5,
General Specialty Aptitude: 16,
Basic Gaits: 15, Rideability: 16,
Conformation: 8
Grand Total: 67% Premier

01.01.2017 Elite Allround Show Pony
20.01.2017 Elite Performance Pony (Riding)
12.03.2017 Elite Performance Pony (Driving)
14.04.2017 Elite In-Hand Show Pony

17.04.2017 Champion-arvonimi

Jälkeläisinfo

Milo on jalostuskäytössä rajoitetusti

• 10.12.2012 o. Criallt Hael Anir (e. Trewenant Afanen)
• 11.12.2012 t. Criallt Gwenllian (e. Ystrad Gwawr Sian)
• 06.11.2016 o. Rhediad Hael Trysor (e. Tawemyndd Llio Fflur)

Genotyyppi: Ee/Aa

Milo 2-vuotiaana näyttelyssä

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 44 » Luopumisen tuska

Lokakuu ei päättynyt Mantsussa kovin hilpeissä merkeissä. Vaikka ensilumi saapuikin ihastuttamaan päiviämme ja koristamaan maisemia, jouduimme valitettavasti luopumaan kahdesta rakkaasta ystävästä. Asiat alkoivat mennä päälaelleen, kun Miloon iski pari viikkoa sitten paha ähky. Iäkäs ori jaksoi vielä tuolloin taistella ja tulikin ihan hyvään kuntoon, mutta toista samanmoista se ei enää kestänyt. Milo pääsi tuskistaan myöhään eilisiltana.

Aivan kuin poniherrasta luopuminen ei olisi ollut jo tarpeeksi raskasta, tänä aamuna tallissa odotti toinen ikävä näky. Gina, joka oli vielä edellisiltana ollut elämänsä kunnossa, makasi nyt liikkumattomana karsinassaan. Ikävä kyllä toivo oli jo sen osalta menetetty, eikä mitään ollut siis tehtävissä. Myöhemmin paikalle saapunut eläinlääkäri totesi kuolinsyyksi sydämenpysähdyksen.

Kumpikin saivat onneksi elää hyvän ja pitkän elämän, olihan Milo kuitenkin jo 21-vuotias ja Ginan kanssa juhlittiin vain vähän aikaa sitten parikymppisiä. Ginan kuolema kuitenkin järkytti itseäni erityisesti, olenhan ollut saattamassa tammaa maailmaan. Mutta yhtälailla Milosta luopuminen oli kova pala, sillä olen ollut sen kanssa paljon tekemisissä jo ennen kuin ori muutti Mantsuun.

Tallissa tuntuu normaalia hiljaisemmalta, kun kaksi energiapakkausta on poissa. Mutta eiköhän tämä tästä ja elämä lähtee taas rullaamaan eteenpäin. Gina ja Milo jättivät jälkeensä mielenkiintoisia varsoja, joiden vaiheita pääsemme varmasti vielä seuraamaan. Ja muistot näistä kahdesta mahtavasta hevosesta tulevat elämään ikuisesti!