Sjöholmas Mändy

"Tää on jo kolmas irtokenkä tällä viikolla Mändyllä!" huudan Miljalle samalla kun talutan oikealta vasemmalle poukkoilevaa villikkoa tarhasta talliin. En ymmärrä miten Mändy aina vaan onnistuu saamaan kenkänsä irti, kohta se saa kyllä jäädä kokonaan kengättä, jos meinaa vielä jatkaa tällä tavalla. Tiesin tamman olevan villikko, sen osasi jo kasvattaja kertoa meille ennen kuin ostimme Mändyn. Mutta on meillä ollut ennenkin villejä hevosia, eihän nyt yksi Mändy voisi siinä ohella tuntua missään. Joo eipä, Mändyn rinnalla muut villikot kalpenevat. Onni onnettomuudessa että Mändy on kuvankaunis ja pohjimmiltaan kiltti ja lempeä tamma.

Mändyn kanssa on pakko olla sekä kieli poskella, että tosissaan. Välillä sen kanssa joutuu tekemään kompromissejä, kun taas välillä sille ei vain voi antaa periksi. Pelkästään Mändyn saaminen meille Mantsuun oli työn ja tuskan takana, tamma kun oli päättänyt synnyinkotinsa pihalla ettei hän noin vain lähdekkään. Vaadittiin viisi ihmistä saamaan Mändy traileriin ja pysymään siellä. Kotiin päästyämme se ei olisi halunnutkaan enää tulla trailerista ulos. Lukuisten harjoitusten jälkeen olemme keksineet parhaimman tavan saada Mändy traileriin, mutta aina sekään ei toimi. Mändyn kanssa yritetäänkin hoitaa mantereella käymiset mahdollisimman tehokkaasti, jotta sitä ei tarvitsisi moneen kertaan lastata kyytiin ja houkutella vielä trailerista uloskin. Mändyn kanssa ei tule tylsiä hetkiä, se keksii aina kaikenlaista kummallista puuhaa. Milloin se on repäissyt karsinassa ruokintakaukalon irti seinästä ja milloin se ei vain suostu pysähtymään oli ihminen sitten ratsailla tai narun varressa. Vaikka Mändy saattaa kuulostaa kammottavalta hoidettavalta, ei se sitä ole. Sen kanssa vain tarvitsee huumorintajua. Mändy nauttii kaikesta saamastaan huomiosta täysin sieluin ja rapsutettaessa se yrittää rapsuttaa takaisin. Mändy on hevonen jonka kaulassa voi roikkua tunnista toiseen vaikka mitkä maailman murheet painaisivat mieltä.

Ratsastettaessa Mändyn kanssa saa olla joka sekunti hereillä. Tamma kyllä tietää koska ratsastaja on muissa maailmoissa ja keksii jekun jos toisenkin ratsastajansa mielen virkistymiseksi. Mändyn selästä on lennellyt lukematon määrä ihmisiä lukemattomia kertoja. Mutta on siellä myös pysytty. Mändyltä mitään ei saa ilmaiseksi. Sen kanssa saa taputtaa itseäänkin kun takana on onnistunut valmennus tai kisarata. Luotettava ja taitava ratsastaja pystyykin saavuttamaan Mändyn kanssa ihan mitä tahansa. Mändy hyppää esteen kuin esteen varmajalkaisesti, kunhan sille näyttää määrätietoisesti mitä siltä haluaa. Rannalle meneminen on Mändyn mielessä yhtä kuin täysiä laukkaaminen, ja sen kanssa onkin turha toivoa rauhallista kävelyä meren rannalla. Kun polulta päästään rannan tuntumaan, ei Mändyä pitele yhtään mikään. Parasta onkin tarrata kaksin käsin Mändyn harjaan ja nauttia vauhdista. Kentällä ilman esteitä tai vauhtia ratsastettaessa Mändy satunnaisesti protestoi ja satunnaisesti pukittelee. On se kerran käynyt kesken koulurataharjoituksen piehtaroimaankin ratsastaja selässänsä.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 12/2018 » Aurinkoinen palmusunnuntai

Yleensä palmusunnuntaisin Mandelbackessa on ollut rauhallista ja noidat ovat pysyneet piilossa. Mutta tänä vuonna tilanne oli toinen ja tallin pihassa parveili noitia vitsojensa kanssa. Liekö upean aurinkoinen ja tuuleton sää pistänyt noidat liikkeelle vai huhu siitä kun Milja kävi tyhjentämässä läheisen kaupan pääsiäismunahyllyn? Olimme kyllä ajatelleet syödä kaikki pääsiäismunat itse, mutta ehkä noitien vierailu teki meidän linjoille vain hyvää.

Mändy oli menneellä viikolla ihastunut uusiin shettiksiimme, ja Mändy saikin nykyään tarhata kolmen kääpiökaverinsa kanssa. Ensimmäisten noitien ilmestyessä Mantsun pihaan kaikki neljä jähmettyivät aloilleen aidan viereen. Mändy katseli noitia silmät pyöreinä ja korvat vispaten, Gabriëlle, Esmé ja Scilla näyttivät rauhallisemmilta, vaikkakin lievästi järkyttyneiltä. Seuraavan virpojajoukon käydessä luonamme uskalsi shettikset jo vähän höristä virpojia kohden, Mändy edelleenkin jähmettyneenä niille sijoillensa ja ikään kuin shettisten takana turvassa seisoen. Päivän kääntyessä illaksi viimeisenä saapuneet noidat kävivät taputtamassa ihastuneina shettiksiä ja Mändykin uskalsi jo tulla kosketusetäisyydelle. Tamma ehtikin napata yhdeltä virpojalta vitsan kädestä ja kirmasi silmät vilkkuen tarhan toiseen päähän ihmettelemään mitä tuli tehtyä. Milja kipitti äkkiä hakemaan lisää namusia virpojille, mutta virpojat eivät ottaneet yhtään itseensä Mändyn touhusta vaan nauroivat tammalle.

Muutama noita oli ilmaissut kiinnostuksensa tulla jatkossa hoitamaan shettiksiä, ja olimme tottakai ilomielin toivottaneet kaikki tervetulleiksi. Josko joku pääsisi ponien selkäänkin, ja pianhan meillä olisi varsoja joiden kanssa lasten olisi hyvä touhuta.

Viikko 8/2018 » Voitto on aina hieno juttu, vai onko sittenkään?

"Ei oo todellista, vika ratsukko tiputti puomin ja te ootte edelleenkin ykkösiä luokassanne! Te voititte Mändyn kanssa!" kiljuin ilosta Miljalle, joka oli vieläkin epäuskon vallassa. Mändyn ekat kisat olivat menneet hieman huonommin, ja nyt toisesta startista meidän omalla tallillamme tamma nappasi voiton 60 cm luokasta. Mändy ja Milja olivat tehneet upeaa työtä, täysin virheetön rata kaikkein nopeimmalla ajalla.

Palkintojen jaossa olin mukana pitämässä Mändyä aloillaan Miljan istuessa sen selässä. Tamman mielestä nyt oli jännä tilanne kyseessä, ja vielä jännempää oli kun sen suitsiin yritettiin saada ruusuketta kiinni. Mitäänhän siitä ei tullut ja tyydyimme vain laittamaan ruusukkeen tamman satulahuopaan kiinni. Mändy mulkoili yleisöä epäuskoisesti ja kunniakierroksen alkaessa en voinut muuta kuin toivottaa Miljalle onnea. Onneksi en itse ollut tamman selässä.

"Sehän meni hyvin! Mä ajattelin että nyt tulee ruumiita, sopivasti heti voiton jälkeen!" Milja ei näköjään ollut samaa mieltä kanssani, nainen oli kasvoistansa vitivalkoinen ja laskeutui Mändyn selästä alka aikayksikön. "Mä en kyllä Mändyllä enää jatkossa mee kunniakierroksia, etkö sä nähnyt miten se yritti kokoajan päästä eroon musta?" Milja totisesti oli joutunut käyttämään kaiken voimansa pitääkseen Mändyn hanskassa ja pysyäkseen selässä tamman hallituissa pikkupukkihyppelyissä.