Sandra Wv

17-vuotias württemberginhevostamma,
syntynyt 23.03.2014.
Ruunikko (Ee/Aa), läsi ja vej+vtj sukat.
170 cm korkea.
Kapasiteetiltaan tällä hetkellä Helppo B (ko), 90 cm (re), 90 cm (me).
Aloittaa lähiaikoina uraa esteratsastuksessa, kilpaillut aiemmin kenttäratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-229-0007.
Kasvattanut Westveil Estate
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

Nuoren tamman jalat liimautuvat maahan ja silmänvalkuaiset vilkkuvat sen tuijotellessa epäluuloisesti tallin oven vieressä seinään nojaavaa talikkoa. Hevosen uunituore omistaja yrittää saada tamman liikkeelle ja lopulta se lähtee etenemään kiemurtelevin askelin tarkkailen koko ajan tuota pelottavaa pitkää keppiä, joka haarautuu toisessa päässä useampaan osaan. Yhä epäröivin askelin se astelee uuteen karsinaansa, mutta rauhoittuu ja lopulta huokaisee helpotuksesta kuunnellessaan rauhoittavia sanoja ja tuntiessaan lempeän kosketuksen ihollaan.

Nykyään Sandra tuntee Mandelbacken kuin omat taskunsa – jos sillä vain olisi sellaiset – eikä säiky enää jokaista vastaantulevaa asiaa. Mutta sitä ei voi kieltää etteikö tamma aina silloin tällöin saisi slaageja. Vieraat paikat sen sijaan saavat sen edelleen epävarmaksi ja joskus jopa pelokkaaksi. Kilpailusuorituksen ajaksi Sandra sulkee silmänsä ja korvansa muulta maailmalta ja keskittyy kuuntelemaan vain ratsastajaansa, mutta sekin vaatii sen, että hevosen ja ratsastajan välillä on tiivis yhteys alusta loppuun asti. Kyllä sitä on monet kerrat löytänyt kisoissakin itsensä maasta tai vaikka ihan vaan kouluaitojen ulkopuolelta kesken radan suorittamisen.

Oman haasteensa kaikkeen tuo myös se, että tammalla on norsun muisti. Jos se on säikähtänyt jotain asiaa tietyssä kohtaa, se muistaa sen vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin. Myös kovakouraiset ratsastajat jäävät Sandran mieleen ikuisesti. Jos ei halua joutua tamman mustalle listalle, on sen kanssa työskennellessä oltava määrätietoinen, mutta lempeä. Tamman vahvinta alaa on esteratsastus, koska se on paitsi tarkka, myös ketterä ja nopea. Maastoesteillä Sandra kaipaa ratsastajaltaan enemmän tukea, sillä juuri siellä piileskelee jos jonkinlaisia vaaroja. Kouluratsastuksessa ongelmana on useimmiten jännityksen tuoma jäykkyys, mutta Sanda on kuuliainen ja reagoi nopeasti ratsastajan antamiin apuihin.

Me olisimme halunneet Sandrasta kenttäratsun, mutta säikyn luonteen vuoksi monet olivat sitä mieltä, ettei tammasta sellaista saa millään. Vaikka meillä Mandelbackessa ei pelätä haasteita, osoittautui tämä haaste kuitenkin lopulta liian vaikeaksi. Niinpä monien epäonnisten yritysten jälkeen oli vain hyväksyttävä tosiasiat ja keskittyä kenttäratsastuksen sijaan vain siihen mikä Sandran vahvuus: esteratsastukseen.

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation (Foal)
Conformation: 25, Type: 17, Athletic Ability: 12, Overall Impression: 25
Grand Total: 79% Bronze Premium

20.07.2016 Kantakirjaus
19 p. + 18 p. + 18 p. + 17 p.
Yhteensä: 72 p. KTK-II

22.07.2016 VIR MVA Ch -arvonimi

23.08.2016 All-Sim Evaluation (Mare)
Conformation: 10, Type: 20, Walk In-Hand: 9, Swing & Elasticity of Gaits: 2, Correctness of Gaits: 9, Overall Impression: 4
Grand Total: 54% Preferent

06.09.2018 2 Star Prospect (863 p.)

Jälkeläisinfo

Sandra on varsonut kolmesti

• 23.10.2016 r. M.B. Chiva (i. Chivas)
• 25.06.2017 r. M.B. Wilbur (i. Wincent Venice)
• 17.12.2018 o. M.B. Abraxas (i. M.B. Acapulco III)

Kilpailuhistoria

27 starttia, joista 3 sijoituksia.

• 31.03.2018 ERJ-Cup Harmony Sporthorses 90 cm - 112/162
• 24.02.2018 ERJ Mandelbacke 90 cm - 5/7
• 15.02.2018 ERJ Adina 90 cm - 26/34
• 31.01.2018 ERJ-Cup Mörkövaara 90 cm - 155/158
• 31.12.2017 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 90 cm - 103/111
• 21.12.2017 ERJ Hirttivaara 90 cm - 18/34
• 30.11.2017 ERJ-Cup Ventos 90 cm - 56/141
• 31.10.2017 ERJ-Cup Hukkapuro 90 cm - 16/137
• 25.09.2017 ERJ Adina 90 cm - 1/20
• 24.09.2017 ERJ Kärmeniemi 90 cm - 3/7 (tarina, lisätiedot)
• 11.09.2017 ERJ Team J&K 90 cm - 30/30
• 03.09.2017 ERJ Mandelbacke 90 cm - 11/14
• 03.09.2017 ERJ Mandelbacke 80 cm - 6/13
• 31.03.2016 KERJ-Cup Vähäpelto Harrasteluokka - 35/45
• 29.03.2017 KERJ Ruuvalli Tutustumisluokka - 5/8
• 28.01.2017 KERJ Mandelbacke Harrasteluokka - 10/12 (12+6+4=22)
• 08.01.2017 Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut Stall Sjöholma Helppo B - 9/12 (kommentti)
• 30.12.2016 KERJ-Cup KK Bailador Harrasteluokka - 38/41
• 18.12.2016 Kaislarannan talli Ristikkoluokka - 3/3 (tarina, lisätiedot)
• 30.10.2016 KERJ-Cup KK Bailador Harrasteluokka - 30/30
• 30.09.2016 KERJ-Cup Satulinna Aloittelijaluokka - 9/27
• 18.09.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 10/10
• 17.09.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 7/10
• 16.09.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 10/10
• 28.08.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 2/7
• 27.08.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 1/7
• 26.08.2016 KERJ Mandelbacke Aloittelijaluokka - 7/7

Näyttelytulokset

2 MVA-SERT, 2 irtoSERT

• 16.10.2016 VSN Royal Gear (Spookiness) - 6/12 (3½-3½-4-3½-4-4½-3½-3½-3½-4= 37,5p)
• 17.05.2016 NJ Thirteen (Jannica) - BIS5, MVA-SERT
• 15.05.2016 NJ Mandelbacke (Taija) - BIS1, MVA-SERT
• 10.05.2016 NJ Defective (Siiri K.) - irtoSERT
• 17.04.2016 NJ Thirteen (Taija) - irtoSERT

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 38 » Esteratsastusta Kärmeniemessä

Tehtävänanto: Kaarratte Kärmeniemen tallille viime tingassa ja kiireessä rakas ratsusi runnoo varpaasi sillä hetkellä kun saat sen trailerista ulos. Teet klassisen virheen ja otat mittatilausnahkasaappaan jalastasi tarkastaaksesi tuhoja, ja kolme viidestä varpaastasi ovat niin turvonneita, ettei tule kyseeseenkään survoa niitä takaisin kapeaan saappaaseen. Miten pelastat tilanteen ja suuntaat starttiinne?

Rakas Sandra

Kiitos, että talloit varpaani tänään Kärmeniemen esteratsastuskilpailuissa juuri ennen starttia. Nyt nimittäin tiedän, että pelkillä villasukillakin voi ratsastaa ihan kelvollisesti. Olenkin aina vihannut niitä epämukavia saappaita, jotka on muka mittoihini tehdyt. Onneksi tällaisena vilukissana mukanani kulkee aina kesät talvet vähintään yhdet mummoni kutomat villasukat.

Pusuja ja porkkanoita!
♥ Milja
Tuomarin kommentti: "Kukapa ei inhoaisi epämukavia saappaita ja rakastaisi villasukkia—ja mummoaan."

Viikko 18 » Herrasmiestä katsastamaan

"Kati, aloin tossa miettimään, että laitettiinko me Sandra jollain orilla."
"Oho, totta muuten, eihän sitä vissiin oo astutettu."
"Siis mä oon elänyt koko ajan siinä uskossa, että meidän kaikki aikuiset tammat on astutettu!"

Tämä lyhyt keskustelu käytiin viime viikolla eräänä iltana. Eilen istuimme yhdessä alas pohtimaan Sandralle oria. Koska viime aikoina olemme kahlanneet läpi lukuisia oreja, oli mielessä jo joitakin vaihtoehtoja. Lopulta Sandralle parhaiten sopivia niistä oli kaksi, joista päädyimme tällä kertaa Hannen omistuksessa olevaan hollantilaiseen Wincent Venice. Koulu- ja esteradoilla menestynyt herrasmies on palkittu jo useissa laatuarvosteluissa. Silloin kun hommat lähtevät pyörimään, ne pyörivät sitten kunnolla, joten Sandra – jolla sattuu olemaan sopivasti kiima – lähtee heti tänä iltana orin asuintallia kohti. Yksityiskohdista sopiessamme varasimme astutuksen myös Hannen toisesta orista, Classic af Luminessista, jonka on tarkoitus astua Gina sitten kun tamma on saanut ensimmäisen varsansa maailmaan.

Viikko 14 » Lajinvaihto

"Kai se on pakko uskoo, että Sandra taitaa olla toivoton tapaus kenttäratsuna. Mietin jopa onko siitä kisahevoseks ollenkaan", totesin Katille palattuani kisareissulta, joka oli jälleen kerran mennyt tamman osalta penkin alle. "Sehän on hyvä esteillä, pitäiskö meidän keskittyä jatkossa siihen ja katsoo miten käy ennen kun luovutetaan kokonaan sen suhteen?" Kati ehdotti. "Se on kyllä totta, voishan sitä kokeilla. Mitäs luulet Sandra, tykkäisitkö hypellä enemmän esteitä?" kysyin tammalta silitellessäni sen turpaa. Sain vastaukseksi vaimean päristyksen. "Ei kovin innostunut vastaus, mutta eiköhän me nyt katota mihin tää polku meidät vie."

Viikko 13 » Meillä todellakin sattuu ja tapahtuu

Eikös jossain ole tapana leipoa kakku, kun putoaa hevosen selästä? Meillä Mantsussa näin ei normaalisti tehdä, mutta ajattelin nyt kokeilla, kun lensin lyhyen ajan sisällä niin Charmanten kuin Adellenkin selästä. Saavuin talliin vastaleivotun porkkanakakun kanssa ja Kati oli juuri käytävällä hoitamassa Sandraa. "Katsoppas mitä mulla täällä on", sanoin heilutellen Katin nenän edessä foliolla peitettyä tarjoiluastiaa. Mutta Sandran mielestä viritelmä näytti pelottavalta, eikä foliosta lähtenyt kummallinen ääni helpottanut asiaa, niinpä se loikkasi yhtäkkiä sivulle ja suoraan Katin varpaiden päälle. "Ai helkutti, tää tästä vielä puuttukin!" huudahtaa Kati tuskissaan kun itse nakkaan äkkiä lautasen sivuun ja keskityn rauhoittelemaan hevosta. "Hupsista, taisin vähän innostua." "Ai vähän...", kuului vastaukseksi vaikeroinnin lomasta. "Oota mä laitan Sandran karsinaan, niin katotaan miten sun varpaiden kävi."

"Kyllä nää vielä toistaseks muistuttaa enemmän varpaita kun perunamuusia", totean hetken tarkastelun jälkeen, "mutta toi pottuvarvas on alkanut jo vähän turvota. Käyn hakemassa sulle jäitä ja hoidan sitten Sandran loppuun." Jätän Katin hetken päästä taukohuoneeseen mutisemaan ja suuntaan itse Sandran luo. Porkkanakakku on tässä vaiheessa autuaasti unohtunut siihen paikkaan, mihin sen siinä hässäkässä laskin. Ehdin puuhailla yhtä sun toista, enimmäkseen ulkona, joten olen autuaan tietämätön tallin tapahtumista.

"Miljaa! Sun kakkus on nyt kuule syöty", kuulen Katin huutavan tallin ovelta. "Oho, mä unohdin sen ihan kokonaan! Mitä on tapahtunut?" tiedustelen kävellessäni sisälle ja huomaan sitten Katin pitelemässä Nettaa riimusta. "Mä torkahdin tonne sohvalle, mutta heräsin kun täältä alko yhtäkkiä kuulua jotain kolinaa. Tulin sitten katsomaan ja täällä tää meidän nuori neiti veti viimestä kakkupalaa." "Jaahas, tylsyys on näköjään jälleen kerran iskenyt tai sit Rose on opettanu sille taas jonkun uuden kikan. Sinne meni meidän herkut. Ja mä kun ajattelin kerrankin kokeilla jotain uutta. Kuules Netta, mitä me oikeen tehdään ton sun karkailun kanssa?" Vastaukseksi saan tammalta vain hiljaisen pörähdyksen, jonka jälkeen se tuuppaa minua niin, että meinaan kaatua. "Tätä menoa me ollaan kohta rampoja molemmat. Ja mulla on vieläkin paikat kipeenä niistä tippumisista. Parasta kai nyt viedä tää karkulainen takasin sinne mistä se tulikin." "Juu, tee se. Mä raahaudun takas sohvalle. Jatka sä vaan hommia", Kati virnistää. Tekisi mieli sanoa jotain takaisin, mutta lähden sitten viemään Nettaa ulos.

Viikko 1 » Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut

Stall Sjöholmassa on tullut vierailtua viime aikoina ahkerasti. Tällä kertaa suuntasin sinne Charmanten ja Sandran kanssa harjoituskilpailuiden merkeissä. Kilpailut oli suunnattu nuorille ja aloitteleville ratsuille. Meidän tytöt on kyllä aika nuoria (7-vuotiaita), mutta ennemmin ne menivät aloittelevien ratsujen kategoriaan. Kummallakin oli kyllä useampikin startti alla, mutta harjoitus ei tee kenellekään pahaa. Ja jos katsoo miten meillä sitten lopulta meni, emme ainakaan olleet liian kovia tähän seuraan.

Jokainen osallistuja sai pienen kommentin Disalta ja antakoot sen kertoa miten minulla ja Sandralla sitten loppujen lopuksi meni: "Sievä puoliveritamma Sandra ihastutti pätkittäin ketterällä laukallaan, mutta tamman epäluuloisuus vaivasi ratsukkoa koko suorituksen ajan. Kun Milja sai Sandran kuuntelemaan paremmin itseään, siirtymiset sujuivat kivan lennokkaasti ja hevonen taipui nätisti kaarevilla urilla. Pienikin radan ulkopuolinen häiriötekijä riitti viemään tamman huomion toisaalle, jolloin se jännitti selkänsä ja tahtiin tuli pientä rikkoa." Tämä suoritus riitti yhdeksänteen (eli neljänneksi viimeiseen) sijaan.

2016

Viikko 50 » Kaisliksen pikkujoulut 2016

Pikkujouluja vietetään vähän joka tallilla ja koska Mantsussa ne jäivät tällä kertaa väliin, onkin ollut mukavaa kierrellä tutustumassa erilaisiin talleihin. Tällä kertaa suuntana oli Kaislarannan talli, jossa järjestettiin pikkujoulut estekilpailuiden merkeissä. Kati osallistui kisoihin Sandran, Kipan, Iran ja Trishin kanssa.

Tehtävänanto: Tonttu kurkistaa tallin takaa... Kirjoita n. 100-200 sanan tarina siitä miten hevosesi reagoi tonttuun ja miltä tonttu näyttää. Tarinassa esiinnyttävä ainakin kerran sanat tonttulakki, pipari ja glögi. Sanoja saa taivuttaa!

En ollut uskoa silmiäni kun näin jonkun kurkistavan tallin takaa minua ja Sandraa. Sandrahan sai siitä kunnon paskahalvauksen ja voisin vaikka vannoa senkin nähneen pienen ukon punainen tonttulakki päässänsä. Rauhoittelin Sandraa ja mietin olisiko se voinut nähdä sittenkin jotakin ihan muuta kuin minä. Olin kyllä eilen juonut Miljan tarjoamaa glögiä, kuinkahan paljon hän sitä olikaan lopulta terästänyt. Jospa Sandra olisi vain säikähtänyt taivaalta hiljalleen satavaa lunta? Sandrasta kun ei koskaan tiedä, se on säikyin tuntemani hevonen. Maastolenkkimme sujui hiljalleen edetessä miettiessäni samalla, olinko oikeasti tavannut elämäni ensimmäistä kertaa tontun ja vielä oman tallin nurkalla. Talliin palatessa hämmästys oli suuri kun Sandra heti karsinassaan ampaisi ruokakulholleen. Mitä ihmettä, ei siellä pitäisi olla mitään? Samalla hetkellä nenääni leijui piparin tuoksu ja huomasin jonkun tuoneen Sandran ruokakulhoon pipareita. Olikohan tonttu tuonut Sandralle pipareita ja jäänyt kiinni kurkistellessaan meitä?

Viikko 42 » Näenkö kahtena?

Vai odottiko meitä oikeasti aamulla tallissa kaksi varsaa? Sandra ja Trish olivat ilmeisesti päättäneet pysyä synkronoituna koko kantoajan ja näin ollen myös varsoa samana päivänä, kun kerran astutuksetkin oli näin tehty. Jostain syystä näiden varsojen odotus lipui hiukan nopeammassa tahdissa kuin ensimmäinen, mutta kyllä tämäkin välillä tuskaista oli. Joka tapauksessa varsat ovat nyt täällä, kun tytöt olivat ne aivan salaa viime yönä varsoneet. Ilmeisesti meillä oli Katin kanssa mennyt varsakameroiden vahtimisvuorojen kanssa ajatukset sekaisin, sillä kumpikin nukkui tyytyväisenä tapahtumien ohitse. Ensitöiksemme tutkimme siis sekä tuoreet äidit, että pikkuvarsat, mutta onneksi kaikki vaikuttivat terveiltä.

Kelasimme varsakameroiden tallenteita taaksepäin ja selvisi, että Sandran varsominen oli alkanut ensin, mutta Trish aloitti noin vartti sen jälkeen. Loppujen lopuksi Trishin varsa oli ensimmäisenä ulkona. Sen äidinvaistot eivät kuitenkaan heränneet heti, vaan ensimmäiset hetket tamma vain tuijotti kummastuneena karsinaan ilmestynyttä pientä myttyä. Pikkuhiljaa Trish alkoi tehdä lähempää tuttavuutta ja nuolla pienokaistaan puhtaaksi. Superkaunis sukkajalkainen tammavarsa seisoi omilla jaloillaan noin puolitoista tuntia syntymänsä jälkeen.

Sandra sen sijaan oli heti kärryillä siitä, mitä varsan kanssa tulee tehdä. Sandra on kuitenkin arka hevonen ja osasimme jo etukäteen aavistaa, että se tulee varmasti olemaan hyvin suojelevainen varsaansa kohtaan. Sen silmissä oli havaittavissa pientä epäluuloa meitä kohtaan, kun änkesimme karsinaan tarkistamaan parivaljakon vointia, mutta antoi kuitenkin tehdä kaiken sen, minkä halusimme tehdä. Muita se ei sitten olekaan toistaiseksi päästänyt varsansa lähelle. Toivomme vain, ettei tämä vaikuttaisi kamalasti tähtipäiseen orivarsaan. Illan tullen kyllä havaitsimme, että pikkuherra yritti uteliaasti kurkistella emänsä takaa ja uhmata tätä pyrkimällä ihmisten luo rapsuteltavaksi.

Viikko 37 » Varsa tulossa?

Varsahuuruissa menimme astuttamaan myös Sandran ja Trishin. Pulkan kanssa on tosin saanut olla menossa koko ajan, joten välillä on käynyt mielessä, että onkohan uudet vauvat sittenkään hyvä juttu tähän muutenkin niin kiireiseen arkeen... No, täytyy toivoa, että sieltä tulisi vähän helpompia kavereita. Kumpikin tamma on kuitenkin jo todettu tiineiksi, joten on suurempi todennäköisyys sille, että varsoja on todella odotettavissa.

Isäoreiksi valittiin tällä kertaa Katin Virossa asuvat esteratsut Chivas ja Lemppa. Sandran sulho Chivas on hieno näyttelyissäkin menestynyt hollantilainen puoliverinen. Toivomme isän tuovan varsaan etenkin rohkeutta, sillä Sandra on epäluuloinen ja pelokas tamma. Uppiniskaisen täysiverisemme Trishin vastapainoksi taas valittiin hyväkäytöksinen suomalainen puoliverinen Lemppa. Tämän pariskunnan kumpikin yksilö on jonkin sortin kirjava, Trish hillitympi sabino ja Lemppa sitten ihan kunnolla kirjava tobiano. Saa siis nähdä millainen ilmestys sieltä saapuu! Kuinkahan sitä malttaisi taas odottaa...

Viikko 15 » Joskus sitä vaan on tyhmä

Sandra on menossa ensimmäisiin näyttelyihinsä huomenna sunnuntaina, joten ajattelin pelata aikaa ja puunata sen tänään kunnolla, jotta huomiselle jäisi vain loppusilauksen tekeminen. Mikä onkaan mukavampi tapa viettää lauantai-iltaa kuin läträtä shampoon ja veden kanssa...

Sandra katsoi aluksi kauhuissaan hirmuista vesiletkua ja yritti peruuttaa kauemmas, mutta ei päässyt tietenkään kovin pitkälle ollessaan kiinni molemmin puolin. Yritin parhaani mukaan vakuuttaa, ettei ole mitään hätää ja lopulta tamma alkoi rauhoittua, kun tajusi, ettei pelottava vesiletku teekään mitään pahaa. Ihan kokonaan se ei rentoutunut, mutta pystyin hoitamaan hommani suht helposti.

Tamman sukkien saaminen valkoiseksi oli melkoisen työn takana (onneksi niitä on vain kaksi), mutta lopulta ne oikein häikäisivät puhtaudellaan, niin kuin koko tamma muutenkin. Saatuani enimmät vedet poistettua hikiviilan avulla, päätin siirtää Sandran karsinaan siksi aikaa kun kipaisisin nopeasti sille loimen. Se oli virhe. Välillä sitä miettii kuinka tyhmä joskus onkaan. Tietysti tamma oli alkanut heti piehtaroimaan ja äsken vaivalla tehty työ valui hetkessä hukkaan. Ei auttanut muu kuin taluttaa neiti takaisin pesukarsinaan. Onneksi ei sentään tarvinnut ihan alusta aloittaa, mutta voit varmasti kuvitella ärsytykseni.