M.B. Pollux

19-vuotias suomalainen puoliveriruuna,
syntynyt 14.05.2017.
Ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg).
170 cm korkea.
Tällä hetkellä koulutustasoltaan Helppo A (ko), 130 cm (re), 110 cm (me).
Kilpailee esteratsastuksessa Saksassa.
Rekisterinumero VH17-031-0346 / V-LN: 3950457.
Kasvattanut ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

Polluxin mielestä on paljon mukavampaa tehdä kaikki asiat juuri päin vastoin kuin pyydetään. Se on myös sellainen kaveri, ettei sitä rapsutukset ja muut lässytysjutut kiinnosta. Toisin kuin ruoka... Ja silloin kannattaakin olla tarkkana, ettei jää varpaat orin kavioiden alle, kun herra kiirehtii annoksensa luo.

Saavutukset

26.08.2017 All-Sim Evaluation (Foal)
Conformation: 17, Type: 22, Athletic Ability: 12, Overall Impression: 15
Grand Total: 66% Premier

20.10.2017 Champion-arvonimi

20.11.2017 Kantakirjaus
16 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
Yhteensä: 67 p. KTK-III

06.09.2018 2 Star Prospect (868 p.)

Jälkeläisinfo

Polluxilla on yksi jälkeläinen

• 04.03.2019 o. M.B. Pegasus (e. Glocka SAND)

Kilpailuhistoria

42 starttia, joista 12 sijoituksia.

• 19.09.2020 Eventzentrum Zahr Umlaufspringen Zeitspringen Kl.M* (Umlauf 2) - 4.
• 19.09.2020 Eventzentrum Zahr Umlaufspringen Stilspringen Kl.L (Umlauf 1) - 7. (7.54)
• 15.09.2020 Kailua Events Jokerspringen Kl. M* - 13. (Pkt:36/104.7s)
• 14.09.2020 Pemberley Events Springprüfung Kl. M* - 25.
• 13.09.2020 TsPassion Zeit M* - 2.
• 11.09.2020 Reiterhof zum Hufeisen Stil-Springen M* - 9.
• 05.09.2020 Sportpferdezucht Terbeck Springprüfung Klasse M* - 38. (F:14 [4)
• 01.09.2020 Sportpferde Winter Punktespringprüfung M* - 7.
• 25.08.2020 Sportpferdezucht Terbeck Zwei-Phasen Springen Klasse M* - 8. (F:0 [0)
• 17.08.2020 Gutshof Erlengrund Zeitspringen M* - 16.
• 14.08.2020 Deckstation Dörenwald Zeitspringen Klasse M* - 3. (Z:97.3s [0 F.])
• 12.08.2020 Tulpenhof Zeitspringprüfung Kl. M* - 17. (Z:115.4s [4 F.])
• 04.08.2020 Reiterhof zum Hufeisen Stil-Springen M* - 3.
• 03.08.2020 Team James Springprüfung Klasse M* - 19.
• 01.08.2020 TsPassion Zeit M* - 6.
• 26.07.2020 Gestüt Rheinau Punktespringprüfung M* - 12.
• 24.07.2020 Sportzentrum Redbird Zeitspringprüfung Klasse M* - 5. (70s)
• 21.07.2020 Sportpferdezucht Terbeck Zwei-Phasen Springen Klasse M* - 40. (F:11 [4)
• 17.07.2020 Hofer Stables Zeitspringen Klasse M - el.
• 13.06.2020 Pemberley Events Springprüfung Kl. M* - 14.
• 10.06.2020 Gutshof Erlengrund Zeitspringen M* - 6.
• 08.06.2020 Gesattelt Klasse M* Springen - 11. (F:4 /77.4s)
• 31.12.2018 Sportpferde Winter Cup der Jungen Pferde Springen Finale (Winter Cup der jungen Pferde 2018) - 28.
• 24.12.2018 Sportpferde Winter Cup der Jungen Pferde Springen Quali 1 (Winter Cup der jungen Pferde 2018) - 2.
• 21.12.2018 Stall Terbeck Springen Klasse M* - 5.
• 17.12.2018 Gut Sinnesro M*-Springen - 5.
• 14.12.2018 Pemberley Events Zwei-Phasen-Springen M* - 52.
• 12.12.2018 Stall Terbeck Springen Klasse M* - 2.
• 30.11.2018 TS Summerland M*- Springen - 12.
• 26.11.2018 Gut Sinnesro M*-Springen - 13.
• 24.11.2018 Gestüt Rheinau Youngsterspringen M* (6-8jähr.) - 9.
• 11.11.2018 Stall Terbeck Springen Klasse M* - 9.
• 06.11.2018 Deckstation Dörenwald Zwei-Phasen Springen Klasse M* - 7.
• 31.10.2018 Pemberley Events Zwei-Phasen-Springen M* - 28.
• 28.10.2018 TS Summerland Springprüfung Klasse M* - 15.
• 04.10.2018 Gestüt Rheinau Springpferdeprüfung L (4-7j.) - 8.
• 24.09.2018 Gutshof Erlengrund Springen Klasse L - 4.
• 15.09.2018 Gut Sinnesro L-Springen - 6.
• 08.09.2018 Gestüt Rheinau Springprüfung Kl.L - 3.
• 06.09.2018 Gestüt Rheinau Springpferdeprüfung L (4-7j.) - 15.
• 04.09.2018 Stall Terbeck Punktespringprüfung Klasse L - 5.
• 25.08.2018 Gestüt Rheinau Springpferdeprüfung L (4-7j.) - 7.

Näyttelytulokset

3 irtoSERT, 0 RCH

• 18.10.2017 NJ Hukkapuro (Zafiro) - irtoSERT
• 03.10.2017 Match Show Rihtniemi (Juulia) - BIS4 ("Komea varsa, ihana, eloisa ilme!")
• 28.09.2017 NJ Mandelbacke (Lissu T.) - irtoSERT
• 10.09.2017 NJ Mandelbacke (Vibaja) - irtoSERT

Ruusukkeiden värit Saksassa: 1. keltainen/kulta, 2. harmaa/hopea, 3. valkoinen, 4. sininen, 5. punainen, 6. ja muut sijoittuneet vihreä

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 40/2020 » Pojat ovat palanneet kotiin

Tuntuu kuin Okeanos ja Pollux olisivat vasta eilen lähteneet pitkälle matkalle kohti Saksaa. Silloin pojat olivat vasta nelivuotiaita koltiaisia, mutta valmiina valloittamaan paikalliset kisakentät. Tänään, kaksitoista vuotta myöhemmin, saapui Mandelbacken pihaan Keski-Euroopasta hevoskuljetus.

Rekasta asteli ulos kaksi kovin hämmästyneen näköistä ruunaa. "No heeeiii pojat, ihanaa kun pääsitte kotiin!" lepertelen niille ottaessani kiinni Okeanoksen riimunnarusta. Samassa ruuna kajauttaa ilmoille äänekkään hirnahduksen. "Niin, sä olet nyt kotona. Mahdatkohan sä vielä muistaa sitä aikaa kun te asuitte täällä." Kauempaa kuuluu jos jonkinlaisia ääniä, kun tallin muut hevoset vastailevat tervehdykseen. "Täällä on paljon uusia tuttavuuksia, mutta myös teille vanhoja tuttuja. Odottakaas vaan, kun pääsette moikkaamaan niitä lähempää", jatkan höpöttelyäni hevosille, kunnes muistan, että kuljetuksesta vastannut mies seisoo edelleen Polluxin naru kädessään. "Viitsisitkö tuoda sen tuonne talliin? Mä näytän sen karsinan."

"Matka taisi mennä molempien osalta ihan hyvin?" tiedustelen kuskilta, kun kävelemme peräkanaa A-käytävän perälle. "No tää kaveri pisti vähän hanttiin kun sitä lastattiin, mutta ruualla se saatiin lopulta houkuteltua kyytiin", hän alkoi selostaa, "mutta siitä toisesta kaverista ei ollut minkäänlaista ongelmaa." Naurahdan ja totean sitten: "No näin mä osasinkin aavistella. Mahtavaa, että pojat ovat nyt turvallisesti kotona, kiitos sulle tuhannesti." Rupattelemme vielä hetkisen ulkona ennen kuin kuski lähtee jatkamaan matkaansa.

Palaan sitten sisälle ruunien luo. "Täytyy mun nyt tulla suakin rapsuttelemaan", lepertelen Polluxille, "vaikket sä siitä yhtään tykkääkään." Pollux vain tuhahtaa ja pyöräyttää silmiään. "Ruokaa tänne ja sassiin, niinkö? No nyt näyttää ilme paremmalta. Kyllä mä sut tunnen, vaikka harvemmin ollaan tässä kahdentoista vuoden aikana nähty. Saatte molemmat ihan kohta jotain syötävää. Huomenna pääsette sitten ulos. Nyt on jo sen verran myöhä, että saatte jäädä yöksi sisään."

Viikko 09/2018 » Kohti Saksaa

Päätimme jo Polluxin ja Okeanoksen ollessa vasta pieniä varsoja, että ne lähtevät saksalaisten oppiin, kunhan sopiva paikka vain löytyy. Asiat eivät kuitenkaan menneet aivan suunnitelmien mukaan, sillä tarkoitus oli, että pojat ratsutetaan Saksassa. Mutta kiireidemme vuoksi tallipaikan haku viivästyi ja niinpä ratsukoulutus aloitettiin jo kotona. Nyt pojat ovat jo nelivuotiaita ja pikkuhiljaa valmiita kilparadoille. Onneksi muutama viikko takaperin viimein löysimme niille sopivan asuinpaikan, joten asiat alkoivat edetä isommin askelin. Tänään onkin suuri päivä, sillä lähden niitä kuskaamaan kohti Zelos-nimistä paikkaa Katin jäädessä pitämään Mantsua pystyssä. Mieli on meillä molemmilla haikea, mutta samalla odottava. On mielenkiintoista nähdä, miten kaksikko tulee pärjäämään saksalaisilla kilpakentillä. Zeloksessa niitä hoitaa, ratsastaa ja valmentaa osaavat ihmiset, joiden käsiin luotamme herrat mielihyvin.

Viikko 06/2018 » Hieroja tuli hoitamaan Polluxia, Hiiskattia, Iraa, Acapulcoa ja Chiroa

"Inga tulee tänään, älä vie Polluxia, Hiiskattia, Iraa, Pulkkaa tai Chiroa ulos" huusin Miljalle tallitöiden lomasta. "Ootko ihan varma, että Inga jaksaa hoitaa ne kaikki?" Milja ei selkeästikään ollut pitänyt korviaan auki kun olin kertonut hänelle viime viikolla innosta hyppien Ruotsin parhaimmaksi hevoshierojaksi tituleeratun Ingan olevan tulossa Ahvenanmaalle, vihdoin ja viimein. Olin muutaman muun tallinomistajan kanssa yrittänyt houkutella naista meidän saaripahaselle käymään jo kuukausien ajan. Ja vihdoin hän oli suostunut! "Ainiin, ja Bert tulee myös, sillä on niitä welshponeja." Olimme joutuneet pyytämään Bertin luoksemme toimimaan tulkkina varmuuden vuoksi. Vaikka kaikkihan me puhuimme englantia, mutta samalla saisin hyvän syyn keskustella Bertin kanssa Wendille suunnittelemistani oreista.

Kahvittelujen jälkeen Inga ryhtyikin heti työn touhuun, päädyimme aloittamaan kaikkein hankalimmasta tapauksesta, Irasta. Ira on aina ollut kammottava ja hankala hevonen, mutta nyt siitä oli tullut oikein erityisen kamala. Inga vilkaisi Iraan ja totesi samantien tamman olevan todella pahasti jumissa kaularangan alueelta, mahdollisesti muualtakin. Olimme ottaneet Iran käytävälle kahden ketjun väliin seisomaan kuolaimet suussa, ja siltikin jouduimme Miljan kanssa pitämään tammaa aloillaan, jotta Inga saisi tehtyä työnsä edes suhteellisen rauhassa. Bert ja Inga vaihtoivat katseita toistensa kanssa ja tajusin heti, että Iran kanssa tulisi kestämään kauan. "Haluaisin kokeilla Iraan TENS-hoitoa, uskoisin siitä olevan hyötyä tamman kanssa." Inga hyppäsi alas jakkaralta ja suuntasi jo autollensa hakemaan varusteita ennenkuin ehdimme edes vastata. "Tottakai, saat vapaat kädet hoitaa juuri niinkuin parhaaksi näet", totesimme Miljan kanssa heikkoa ruotsia vääntäen. Bertiä ja Ingaa nauratti ja Bert korjasi sanojamme oikeaan muotoon. Ira oli pikkuhiljaa alkanut rentoutua ja oli selkeästi paremmalla tuulella. Miljan jäädessä pitämään Irasta kiinni suuntasin hakemaan seuraavaa uhria, Kipan pikimustaa varsaa, Hiiskattia.

Hiiskatti, tuttavallisemmin Hiisi, olikin tänään hyvällä tuulella, ja yllätyksekseni suostui muitta mutkitta seuraamaan minua karsinasta ulos. Pistin Hiisin ketjuihin kiinni reilusti Iran taakse. Hiisi olisi kovasti tahtonut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta ihanan Iran takapuolen kanssa ja päästikin ilmoille huvittavan kuuluisan hörinän, hirnahduksen ja kiljaisun sekoituksen. "Tämähän on vielä ihan varsa", Bert naureskeli Hiisin käytökselle ja olemukselle, tottahan hän puhui. Hiisistä ei varmaan koskaan kasva aikuista, se luultavasti tulisi aina olemaan leikkisä ori varsan mielellä ja uteliaisuudella. Milja oli taluttanut Iran takaisin karsinaansa ja tuli seuraksemme katsomaan Hiisin hierontaa. "Vitsit mä kyllä tykkään tästä, se on saanut ulkonäöllisesti molempien vanhempiensa parhaat puolet." Milja on aivan heikkona suomenhevosiin eikä omat kasvattimme tietenkään tehneet poikkeusta Miljan rakkauteen suomenhevosia kohtaan. Välillä luulen hänen tykkäävän niistä paljon enemmän kuin puoliverisistämme, onneksi meillä on ainakin toistaiseksi vielä puokkivalta. Hiisillä ei ollut juurikaan jumeja ja se nautti täysin rinnoin Ingan kosketuksesta. Ori alkoi jopa nukkumaan hieronnan loppupuolella.

"Vau, kukas se tämä on?" Bert kysyy iso hymy kasvoillansa. "Tää on meidän kasvatti, Pollux, se ei kyllä saanut nimeään sen kirjakerhon mukaan. Pollux on ollut vähän piilossa, se oli niin hidas kehittymään ja halusimme pitää sen isoveljeä Pulkkaa enemmän esillä mainonnassa. Tää on muuten sen meidän hirvittävän kimon tamman varsa, ei uskois vai mitä?" Bert myhäilee Miljan vastaukselle ja pohtii ääneen josko Pollux joku päivä soveltuisi jonkun hänen welshinsä astumiseen. "Varo varpaita!"" varoitukseni kajahtaa ilmoille liian myöhään, Pollux on jo astunut Miljan varpaille. "Miten sä et vieläkään osaa varoa sitä, se on tehny ton sulle varmaan kaks sataa kertaa." Milja porhaltaa toimistoomme laittamaan varpaillensa kylmää ja Pollux jää minun ja Bertin vahdittavaksi Ingan hieroessa oria. Polluxilta löytyy jumit ristiluun ja lannerangan alueelta ja saamme Ingalta kattavat liikutusohjeet Polluxia varten. Aloitamme harjoitukset heti huomenna, tänään ori saa liikkua vapaasti tarhassa. Pollux ei rentoutunut Hiisin kaltaisesti, mutta sitäkin selkeästi hieronta auttoi. Hieronnan päätteeksi en malttanut olla antamatta Polluxille muutamaa sokeripalaa.

"Eikö teillä oo muita kuin kimoja puoliverisiä?" Inga naureskelee kun Milja tulee Acapulcon kanssa karsinasta käytävälle. "Tää on Polluxin velipuoli, Iran esikoinen. Meidän hieno ja lupaava jalostusori Acapulco, tuttavallisemmin ihan vaan Pulkka", vastaan sekä Bertille että Ingalle. "Joudunkohan mä tällekin tuoda jonkun meidän welsheistä, tytär tarttis kyllä vähän ketterämmän kilpaponin", Bert pohdiskelee taas, meitähän se ei haittaisi yhtään. Bert kasvattaa sekä Ruotsin että Suomen mittakaavalla laadukkaita welshponeja niin käyttöön kuin näyttöön. Vaaditaan sekä minun että Miljan kekseliäisyys ja voima saada Pulkka asettumaan ketjujen väliin ja pysymään paikallaan, jotta Inga pääsee työskentelemään. Pulkka on liikkellä non stop ja pitää mainettansa yllä taas kerran. Ori ei malta seistä aloillansa ja steppailee sen minkä ehtii. Haen tupon heinää orin nenän eteen ja saan sen pysymään paikallaan sen verran, että Inga pääsee käymään orin läpi. "Tältä ei kyllä löydy yhden yhtä jumia, kummallinen hevonen, ja tekö vielä kisaatte esteitä tällä?" Inga on yllättynyt Pulkan hienosta lihaskunnosta ja kehuu tekemäämme työtä.

Ikuisuudelta tuntunut päivä ei ole vielä ohi ja haemme vielä viimeisimpänä Chiron hierottavaksi. Chiro nauttii saamastaan huomiosta, peräti neljä ihmistä vain hänen ympärillänsä. Chirolla alkaa välittömästi silmät sulkeutumaan ja pää laskeutumaan orin silminnähden nauttiessa käsittelystä. Chirolla on pientä jumitusta siellä täällä, ei mitään vakavaa ja saamme Chiroakin varten kattavat liikutusohjeet, aloitamme heti huomenna kattavalla juoksutuksella.

Päivä saatiin kunnialla vietyä loppuun ja rutkasti köyhempinä, mutta kokemusta rikkaampina hyvästelimme Ingan ja Bertin heidän matkatessaan seuraavaa tallia kohti.

Viikko 23/2017 » Eräs kesäiltapäivä

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta viikon kestäneen kylmyyden ja sateiden jälkeen, kun parkkeerasin takapuoleni tammojen ja varsojen laitumen reunalle. Tarkoituksenani oli vain katsella ja ihastella uusia varsojamme, sillä kiireisen viikon jälkeen olin kunnon tauon tarpeessa. Pitkän aikaa sainkin vain rauhassa seurailla hevosten toimintaa. Äidit nauttivat vihreää ruohoa lastensa kaitsemisen ohella. Toiset pääsivät helpommalla kuin toiset, sillä pari varsaa loikoili ketarat ojossa emiensä vierellä, kun taas toiset leikkivät ja temmelsivät kaikkien ympärillä.

Jossain vaiheessa telmivät varsat rauhoittuivat sen verran, että hoksasivat minut laitumen laidalla ja rohkeimmat suuntasivat lähemmäs. Pientä porukkaa johti Kipan musta orivarsa Hiiskatti ja perässä seurasivat Ginan tytär Engina, sekä Iran ja Charmanten pojat Pollux ja Okeanos. Hiiskatti tuli kurkottelemaan aitalankojen välistä, mutta sai tällin osuessaan niihin. Vaikka oikeasti se ei tuntunut olevan asiasta moksiskaan, se veti ihan vain huvin vuoksi pikku rallituksen, johon muut kolme tietysti yhtyivät. Mutta kohta nelikko jo palasi aidan viereen.

Rapsuttelin varsoja pitkän tovin, kunnes päätin moikata muitakin hevosia lähemmin ja tarkistaa samalla, että kaikilla oli kaikki hyvin. Itikoiden hyökkäyksiltä ei ollut kukaan selvinnyt täysin, mutta Ixy oli saanut osansa muustakin. Oripoika Smaragd oli nimittäin ilmeisesti tylsyyksissään vähän syönyt emänsä häntäjouhia. No, onneksi ne kasvavat takaisin.

Vastahakoisesti palasin takaisin talliin ja tapasin toimistossa paperihommia edelleen tekevän Katin. "Pollux, Vanilla ja Okeanos alkaa olla kohta vierotusiässä. Miten aika meneekin niin nopeesti?" taivastelin. "Älä muuta sano. Mikäs siellä laitsalla oli meininki?", Kati tiedusteli ja kerroin Ixyn hännästä. "Ai joo, mä huomasinkin sen kans aiemmin. Toivottavasti Ixyllä on edes jotain jouhia jäljellä, kun se pikkujätkä vierotetaan." "Niinpä. Jahas, kai se on munkin jatkettava hommia. Mä lähen nyt hakemaan Kertun ja meen vähän tekemään sen kanssa juttuja kentälle."