M.B. Athena

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 10/2021 » Kevään ensimmäinen varsa

"Mitä? Joko se nyt syntyy?" huuhdahdin kun huomasin varsomiskamerasta tulleen kuvaviestin, jossa Athena oli asettumassa makuulleen karsinassaan. "Senhän piti syntyä vasta parin viikon päästä", tuumin mielessäni kun aloin pukea vaatetta päälle lähteäkseni talliin. Oli myös täysin sattumaa, että tamma oli juuri nyt ylipäätään edes sisällä, eikä laitumella, missä se on normaalisti lähes 24/7/365. Olin hiukan huolissani. Kunhan vain kaikki olisi kunnossa niin tammalla kuin varsalla.

Mielestäni minulla ei mennyt kuin muutama minuutti kun olin jo tallissa, mutta sieltä se varsa oli jo kovaa vauhtia tulossa ulos. Vain puolet kehosta oli enää sisällä. Parin ponnistuksen jälkeen loputkin pikkuponista oli ulkona. Kaikki näytti olevan hyvin niin emän kuin varsankin osalta, sillä tapahtuma ei ollut vaatinut Athenaltakaan kummoisia ponnistuksia. Puhdistin varsan sieraimet ja siirryin taka-alalle seuraamaan kaksikon päästessä tutustumaan toisiinsa.

Siinä hetken aikaa katselin niiden touhuja, kunnes tajusin, etten vielä tiennyt kumpaa sukupuolta varsa oli! Hiivin varsovasti karsinaan tarkistamaan asiaa ja oriksihan se paljastui. En ollut varsan väriinkään sen pahemmin kiinnittänyt huomiota. Olin kai sittenkin ollut sen verran huolissani poneista, että kaikki "normaalit" asiat oli jäänyt näkemättä. Athenan karsinassa oli hiukan hämärää, sillä olin jättänyt osan valoista sytyttämättä. Selvää oli kuitenkin, että ainakin se oli musta. Mutta siellä täällä näkyi valkoista. Voisiko se siis olla mustanpäistärikkö? Märästä varsasta oli hiukan hankala sanoa.

Jätin parivaljakon joksikin aikaa keskenään ja kävin hoitamassa muita asioita. Puolen tunnin jälkeen Athenan jälkeiset olivat tulleet ja toisen mokoman jälkeen varsa seisoi omilla jaloillaan. Ja näyttäisi siltä, että tätä pojua ei sitten ihan hevillä pysäytetä. Se käy aina nopeasti hörppimässä maitoa ja rientää sitten puuhailemaan muuta ja tutkimaan ympäristöään. Melkoinen veijari. Saa nähdä millaisiin seikkailuihin sen kanssa vielä jout... pääseekään.

Viikko 29/2018 » Karkulaiset

Ponit aiheuttivat meille tänään pieniä sydämentykytyksiä. Olin juuri tekemässä tarkastuskierrosta laitumilla ja jo kaukaa katselin, ettei ponien laitumella näkynyt ketään. Kun lopulta pääsin aidan viereen, ammotti aitaus aivan tyhjyyttään. Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin Katille, joka oli tekemässä omia hommiaan tallissa. "Ei poneja sattuis näkymään sielläpäin?" "Eeei, kai", kuului vastaus. "No, jossain niiden täytyy nyt olla, koska täällä laitumella ei ole yhden yhtä ponia."

Koska karkulaisia ei näkynyt laidunten läheisyydessä, lähdin kävelemään takaisin tallille päin Katin jo aloittaessa etsinnät siellä. Jo noin kymmenen minuutin kuluttua aloin vaipua epätoivoon, mutta sitten tajusin kurkata maneesin takana olevaan metsään. Puiden takaa pilkotti ensimmäisenä Athenan pää. Sen vieressä seisoskeli takapuoli minuun päin Maia. Hieman kauaempana kaksikosta häntiään huiskivat Esmé, Gabriëlle ja Scilla varsoineen. "Huh, täällä ne on kaikki, maneesin takana", huusin Katille, joka riensi oitis paikalle. "Mutta miks ihmeessä ne on tänne tulleet, kun niillä on laitumellakin oma metsä", Kati ihmetteli. Sanoin miettineeni samaa ja kipaisin hakemaan tallista riimunnaruja. Palattuani ehdotin: "Jos sä otat ton kolmikon, niin mä tuun näiden kahden kanssa perässä. Pikkuvarsat varmaan seuraa ihan hyvin emiään, mutta varmistetaan näin, että kaikki pysyy varmasti matkassa."

Kävellessämme takaisin laitumien luo, aloimme pohdiskella uusille varsoille nimiä. "Mitäs jos tällä kertaa nimettäisiin ne lintujen mukaan nyt kun kahden isällä on lintuaiheinen nimi", ehdotin hetken pohdiskelun jälkeen. Katin mielestä idea oli hyvä, joten saatuamme ponit aitojen sisään suuntasimme talliin tietokoneelle selailemaan erilaisia listoja linnuista. Loppujen lopuksi kaikille löytyi nimet laululintujen kategoriasta. Esmen ja Gabriëllen pojista tuli M.B. Rusty Sparrow ja M.B. Desert Finch, sekä Scillan tammavarsasta M.B. Blackbird. Kun nimet oli kirjoitettu muistiin, lähdimme vielä yhdessä tarkistamaan, että ponit olivat varmasti pysyneet aidoissa. Ja niin pienet kiltit ponit saivat osakseen runsaasti rapsutuksia.

Viikko 18/2018 » Pienen pieniä varsoja

Mantsun ensimmäiset shettisvarsat ovat nyt noin viikon ikäisiä ja en vain voi lakata ihastelemasta niitä. Suloiset Maia, Athena ja Jupiter ovat tarjonneet myös monta riemastuttavaa hetkeä koikkelehtiessaan laitumella. Tietenkin siten, että tarpeen vaatiessa on voinut juosta turvaan äidin luokse. Gabriëlle, Esmé ja Scilla ovat ottaneet uuden tehtävänsä haltuun erinomaisesti, joskin Esmé oli alkuun vähän turhankin suojelevainen poikaansa Jupiteria kohtaan. Viime päivinä se on jo onneksi antanut muidenkin lähestyä pienokaistaan.

Kaikki kolme varsaa nimettiin vähän vahingossa kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian mukaan. Mutta koska kaikki varsat nimetään meillä tavalla tai toisella isän mukaan, tulivat ne periaatteessa myös sitä kautta. Maian isä on Mercury ja Jupiter sai suoraan isänsä nimen. Athenan isä tosin on nimetty Englannin kuninkaan Athelstanin mukaan, mutta mikä olisikaan ollut parempi nimivaihtoehto sen tammavarsalle kuin Athena.