Kastanjan Gallant

Kun olimme ensimmäistä kertaa katsomassa Gallantia, kasvattaja Sylvi kuvaili oria meille näin: "Kastanjan Gallant oli jo syntyessään varsin tarmokas kaveri, sillä en ole nähnyt vielä yhdenkään varsan kipuavan jaloilleen niin nopeasti varsomisen jälkeen. Toimeliaisuutta ja energiaa tällä testosteronia puhkuvalla ruunikolla onkin riittämiin ja joskus sitä toivoisi olevan ehkä pikkuriikkisen vähemmän. Perusluonteeltaan Gallant on kuitenkin hyväntahtoinen ja kaikelle avoin nuorukainen, joka katselee elämää pohjattomalla kiinnostuksella. Kaikki kivistä kukkasiin on Gallantin mielestä tutkimisen arvoista, puhumattakaan uusista mielenkiintoisista metsäpoluista, jotka voivat johdattaa ties millaisiin seikkailuihin! Gallantin innostus ja uteliaisuus saattaa joskus tehdä siitä hieman kuuron ihmiselle. Olen huomannut, että Gallantille on kehittynyt varsin valikoiva kuulo, joka mystisesti lakkaa toimimasta, kun Gallant tietää olevansa hieman luvattomilla vesillä, mutta ei millään tahtoisi keskeyttää toimintaansa. Rajoja ja rakkautta ei tämän hevosen kohdalla voi tarjota liikaa, sillä ne ovat yksinkertaiset raamit kasvattamaan Gallantista kunnon hevoskansalainen. Haasteita tulee varmasti olemaan matkan varrella, etenkin siinä, kuinka saada orimainen pojankoltiainen suuntaamaan kiinnostuskiikarinsa oikeasti tärkeisiin asioihin, mutta reilulla ja ammattitaitoisella otteella tästä orista saa varmasti elinikäisen ystävän ja mainion kilpakumppanin."

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 30/2021 » Valmistautumassa Power Jumpin Prix de ERJ -erikoisluokkaan

"Katso Gallant, kaikki mitä valo koskettaa, on viimeinen koitoksemme ennen huomista mestaruusluokkaa. Mestarin aika nousee ja laskee kuten aurinko. Huomenna aurinko laskee Isabella Sokan ja No Duchessin kaudelle ja nousee meidän mestaruudellemme."
"Ja nämä kaikki on minun ylitettävä?"
"Kaikki."
"Kaikki mitä valo koskettaa. Entä tuo varjoisa paikka?"
"Se on aitojen ulkopuolella. Et saa mennä sinne."
"Mutta luulin, että mestari saa tehdä ihan mitä vaan."
"Kuuluu mestaruuteen muutakin kuin hauskanpito. Siihen vaaditaan sisukkuutta, tarkkuutta, taitoa... ja voimaa."

Kuten jo Mufasa aikoinaan Simballe tiesi kertoa, ei kuninkaan elämä ole pelkkää ilonpitoa. Hyvin vastaavanlainen keskustelu käytiin minun ja Gallantin välillä hieman ennen starttiamme Power Jumpin Prix de ERJ -luokassa, kun tähtäimessämme oli seuraavana päivänä ratsastettava PJ'21-mestaruus. Gallant oli laittanut leikiksi koko verryttelyn ja kadottanut kuuloaistinsa tyystin. Sitä tapahtui aika ajoin, mutta miksi juuri tänään? Päivänä, jota olin odottanut siitä asti kun ori muutti Mandelbackeen tomerana hevosenalkuna. Olinko luonut liian iso paineet sekä orille, että itselleni, että se reagoi näin?

Hengitin pari kertaa syvään. Päätin yrittää vielä ja edetä rauhallisesti. Aikaa olisi vielä. Yritin samalla lohduttautua ajatuksella, että meillä oli joka tapauksessa tiedossa paikka finaaliin, kävi tänään miten kävi.

Uusi yritys ei alkanut kovin lupaavasti. Ensin Gallantin huomion kiinnitti kentän poikki liihottanut perhonen, sitten sille tuli aivan kamala pissahätä ja sen jälkeen piti vielä toivottaa juuri verryttelemään saapunut tyrmäävän upea puoliveritamma tervetulleeksi laulu- ja tanssiesityksen kera. Mutta sitten – ihmeen kaupalla – kun tamma poistui vain hetkeksi orin näköpiiristä toisen hevosen taakse, se alkoikin kuunnella minua. Ylimääräiset pelleilyt jäivät unholaan ja onnistuimme ottamaan muutaman kelvollisen verkkahypynkin. Meillä oli siis vielä toivoa. Starttivuorommekin lähestyi jo, joten päätin siirtyä odottelemaan lähemmäs kilpailuareenan porttia.

Viikko 20/2021 » Power Jump -kvaalikilpailut Ranskassa

"Meidän suoritus oli kyllä varsinainen pohjanoteeraus", tilitän pettyneenä Violalle, "kakskyt virhepistettä, en muista koska viimeksi oltais saatu tollanen pistesaldo." "No, nyt pää pystyyn ja paremmalla onnella seuraavaan luokkaan. Nyt se on toivottavasti pöllöilyt pöllöillyt ja jaksaa keskittyä radalla" Viola yrittää lohduttaa. Mutta kun Gallant jatkaa hölmöilyään edelleen valmistautuessamme toiseen luokkaan, epätoivoni vain kasvaa. "Power Jump on meidän tän kauden suurin tavoite ja jos täältä ei kvaalia irtoa, niin en tiedä kannattaako meidän lähteä sinne sitten ollenkaan. Mä otan vaan Caran mukaani", uhoan. Caran kanssa meillä oli takana jo onnistunut rata. Vielä oli toki ratsukoita jäljellä, joten kvaalautuminen ei ollut satavarmaa.

Mutta kun pääsemme verryttelykentälle, ihme tapahtuu. Aiemmin Gallant oli aivan ärsyyntynyt tihkuttavasta sateesta ja tuulenpuuskista, mutta yhtäkkiä se onkin kuin ei mitään. Korvatkin ovat löytyneet jostain. Teemme muutaman verkkahypyn ja totean kentän laidalla katselevalle Violalle, että tämähän voi vielä onnistua. "Mitäs mä sanoin, ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon." Kun meidät kuulutetaan radalle, olen jo huomattavasti paremmilla mielin, aivan kuten Gallantkin.

Lähtömerkin jälkeen ampaisemme kohti ensimmäistä estettä, joka on pysty. Gallant hyppää hyvin ja hiukan innostuu kiihdyttämään vauhtia. Saan kuitenkin toppuuteltua sitä ja hyppäämme seuraavan okserin kuin vettä vaan. Mutta sitten tulee taas ongelmia. Lähestyminen sarjalle epäonnistuu ja askeleet menevät sekaisin. Puomi tippuu molemmilta esteiltä. Pahus! Mokasta suivaantuneena valitsen seuraavalle esteelle varmuuden vuoksi pidemmän tien. Siitä huolimatta puomi kolahtaa, mutta ei onneksi putoa.

Rata lähenee loppuaan. "Nyt täytyy ryhdistäytyä." Ja hop, hyppy onnistuu! Sitten saavumme esteelle, jolle Gallant kielsi edellisellä radalla. Pidän huolen siitä, että ori keskittyy täysin minuun, jotta sama ei tapahtuisi uudestaan. Hevonen lähestyy estettä korvat tötteröllä ja liidämme sen yli vaivatta. Enää on jäljellä viimeinen koetus, vesimatto. Gallant lähtee hyppyyn hiukan liian aikaisin ja sen takajalka osuu rajaviivalle. "Se oli siinä", kiitän oria ja kävelemme takaisin verkka-alueelle.

Viola odottaa meitä hevosrekan luona. "Ihan hyvinhän se meni." "Noo, paremminkin olisi voinut mennä. Välillä oli tosi hyviä kohtia, mutta sit joko minä tai Gallant hölmöiltiin ja tuli pudotuksia." Luokan viimeisten ratsukoiden suorittaessa rataa nesteytän sekä orin että itseni. Sitten aletaan kuuluttaa palkintojen jakoon saapuvien ratsukoiden nimiä. Olen juuri ottamassa pullosta viimeistä kulausta, kun kovaäänisistä kuuluu "Milja Malmila ja Kastanjan Gallant". Vesi menee väärään kurkkuun. "Miten... voi... olla... mahdollista", ihmettelen yskähdyksieni lomasta, "jos en... olisi tukehtumassa... niin kiljuisin... riemusta. Gallant... me tehtiin se!"

Viikko 50/2020 » Riskinotto kannattaa

Joskus sitä kannattaa ottaa riskejä. Mietin pitkään kannattaako Gallantin astua tammoja kesken lupaavan kisauran. Oman kisauransa juuri päättänyt Belfast D oli kuitenkin tarkoitus astuttaa ja mielestäni Gallant oli sille paras mahdollinen vaihtoehto. Päätin kokeilla miten käy.

Hyvinhän siinä kävi. Pieni normaalista poikkeava aktiviteetti ei vaikuttanut Gallantiin mitenkään. Itseasiassa se jopa voitti seuraavien kolmen viikon aikana kahdet kisat. En silti ajatellut tarjota sitä vielä jalostukseen ulkopuolisille tammoille, mutta on hyvä, että tämä tieto on nyt olemassa.

Niin ja se varsa. Myös sen osalta asiat menivät nappiin. Tuo komea ruunikko orivarsa osaa todellakin hypätä. Eikä kunnianhimosta ole puutetta. Toivottavasti varsalle löytyy omistaja, joka on valmis viemään sen huipulle asti.

Viikko 39/2020 » Kuulumisia kisakentiltä

Pikku hapuilujen jälkeen Gallant on taas löytänyt hyvän flown ja kisakentiltä on haalittu ruusukkeita. Hitaasti, mutta varmasti orin tasoa on nostettu ja nyt viimeisimpänä olen startannut sen kanssa metri kymppiä. Ensimmäinen 110 sentin luokka Adinassa tämän viikon alussa meni penkin alle oman sähläykseni vuoksi ja jäimme toisiksi viimeiselle sijalle. Perjantaina otettiin uusiksi paremmalla onnella Auburnin Kartanon kisoissa ja tällä kertaa ratsastimme "tuplanolla"-suorituksella neljänneksi. Auburnista saa muuten ehkä kauneimmat ruusukkeet! Tuo saamamme punainen ruusuke komeilee nyt Gallantin varustekaapin ovessa muiden rinnalla ja se pomppaa sieltä kivasti esiin.

Viikko 19/2020 » Hannaby Young Stars

Tiistaina Hannaby Hanami Weekillä järjestettiin Hannaby Young Stars -arviointitilaisuus viisi- ja kuusivuotiaille esteratsuille. Esitin 6-vuotiaiden hevosten luokassa Gallantin, jossa hyppäsimme kuuden esteen radan. Suorituksemme aikana raati tarkasteli kokeneella silmällä hevosen ratsastettavuutta, laukan ja hyppyjen laatua, sekä ennen kaikkea sitä, että onko heidän edessään nyt vakuuttava tulevaisuuden kilparatojen tähtiratsu. Gallant sai yleisvaikutelmastaan yhdeksikön, ratsastettavuudestaan täyden kympin, laukasta seiskan, hyppytekniikasta kasin ja kapasiteetista myös kympin. Parhaimmalla keskiarvolla (8.8) ori julistettiin parhaaksi 6-vuotiaaksi estehevoseksi ja sai vielä kunniamaininnan päivän parhaana hevosena! Kunkin ikäluokan kolmen kärki pääsi vielä testiratsastajien kokeiltavaksi. Gallantia ratsasti Diana Åkerlund, joka johtaa omaa kilpatalliaan Hollannissa. Hän kommentoi oria näin: "Vaikuttavan näköinen ratsuhevonen laatusuvusta. Katseen kiinnitti eloisa ilme, ja hevonen oli läpi arvostelun hyvällä asenteella tekemässä töitä ja käyttäytyi ja näyttäytyi edukseen. Todella miellyttävä ratsastaa, vastasi apuihin hyvin ja oli mainiosti valmisteltu. Hevonen osoitti testiratsastuksessa esteälyä ja tekeminen tuntui sille vaivattomalta. Hyppytekniikka vaikuttaa oikein lupaavalta. Odotan näkeväni tämän pian isoilla radoilla."