Algebra

16-vuotias ruotsalainen puoliveritamma,
syntynyt 24.02.2014.
Rautias (ee/Aa), tähti, kuonopiirto ja ‑pilkku, oej+mtj sukat.
167 cm korkea.
Kapasiteetiltaan tällä hetkellä Helppo B (ko), 110 cm (re), 90 cm (me).
Kilpailee esteratsastuksessa.
Rekisterinumero VH17-043-0025.
Kasvattanut Stuteri Lovisedal
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Svartbäcks Acapulco
SWB, rt, 167 cm
ii. Svartbäcks Armagnac
SWB, rt, 162 cm
ie. Skovsbys Atricea
SWB, km, 166 cm
e. Lovisedals Cacnea
SWB, rt, 167 cm
ei. Thacher SUN
SWB, rt, 169 cm
ee. Cacaoccino xx
XX, rn

Kati selaili eräänä päivänä pitkästä aikaa Ruotsin myyntihevostarjontaa ja Stuteri Lovisedalista löytyi kolme mielenkiintoista hevosta. Näistä yksi oli tamma nimeltä Algebra. Sen suku on meille jo osittain tuttua, sillä tamma on itseasiassa meidän Pulkan täti isän puolelta. Koska Svartbäcks Acapulcosta, joka näitä kahta yhdistää, on monia hyviä esteratsuja kilparadoilla etenkin Ruotsissa ja Pulkkakin on osoittautunut tähän mennessä lahjakkaaksi hyppääjäksi, päättelimme ettei Algebrakaan voi erityisen huono tapaus olla. Siksi jätimme tammasta tarjouksen epäröimättä.

Suomeen muuton jälkeen tammaa alettiin kutsua Kertuksi. Tällä tammalla on paljon mielipiteitä eri asioista. Kun istut sen selkään, tulee työskentely aloittaa heti ensimmäisistä askelista lähtien. Kerttu on melko tyypillinen tamma ja saattaa jopa kieltäytyä liikkumasta eteenpäin ollenkaan, jos sille päälle sattuu. Siksi saatat joutua käyttämään kovempia otteita, jotta hevonen alkaa kuunnella. Ei tietenkään liian kovia, mutta sille on kerrottava päättäväisesti kuka määrää.

Saavutukset

22.08.2017 All-Sim Evaluation
Conformation: 12, Type: 20, Walk In-Hand: 10, Swing & Elasticity of Gaits: 7, Correctness of Gaits: 10, Overall Impression: 8
Grand Total: 67% Premier


06.09.2018 3 Star Prospect (1030 p.)

Jälkeläisinfo

Kerttu on varsonut kahdesti

Kilpailuhistoria

36 starttia, joista 2 sijoitusta.

  • 31.07.2019 ERJ-Cup Mörkövaara 110 cm - 84/94
  • 30.06.2019 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 110 cm - 30/123
  • 18.06.2019 ERJ Adina 110 cm - 11/12
  • 31.05.2019 ERJ-Cup Riimuvaara 110 cm - 53/94
  • 15.05.2019 ERJ Coldstorm 110 cm - 19/24
  • 07.05.2019 ERJ Adina 110 cm - 4/13
  • 30.04.2019 ERJ-Cup Teilikorpi 110 cm - 20/125
  • 08.04.2019 ERJ Kilpailukeskus Provando 110 cm - 8/14
  • 25.03.2019 ERJ Kilpailukeskus Bernie 110 cm - 4/15
  • 14.02.2019 ERJ Adina 110 cm - 6/17
  • 12.02.2019 ERJ Hunajakumpu 110 cm - 20/21
  • 31.01.2019 ERJ-Cup Mörkövaara 110 cm - 127/136
  • 23.01.2019 ERJ Oriasema Ketjukolari 110 cm - 6/30
  • 01.01.2019 ERJ Tiiron ratsutalli 110 cm - 2/30
  • 31.12.2018 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 110 cm - 53/142
  • 13.10.2018 ERJ Humlegård 110 cm - 15/17
  • 03.10.2018 ERJ Supernatural 110 cm - 30/30
  • 30.06.2018 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 100 cm - 57/163
  • 31.05.2018 ERJ-Cup Ventos 100 cm - 51/178
  • 20.05.2018 ERJ Kelmin suomenhevoset 100 cm - 26/30
  • 30.04.2018 ERJ-Cup Teilikorpi 90 cm - 132/155
  • 18.04.2018 ERJ Arian Stud 100 cm - 7/19
  • 18.04.2018 ERJ Arian Stud 90 cm - 11/15
  • 14.04.2018 ERJ Mandelbacke 100 cm - 13/27
  • 06.04.2018 ERJ Mandelbacke 100 cm - 4/25
  • 06.04.2018 ERJ Mandelbacke 90 cm - 12/26
  • 31.03.2018 ERJ-Cup Harmony Sporthorses 100 cm - 53/180
  • 24.02.2018 ERJ Mandelbacke 100 cm - 8/10
  • 15.02.2018 ERJ Adina 100 cm - 35/40
  • 31.01.2018 ERJ-Cup Mörkövaara 90 cm - 82/158
  • 31.12.2017 ERJ-Cup Kuuralehdon hevostila 90 cm - 80/111
  • 21.12.2017 ERJ Hirttivaara 90 cm - 14/34
  • 30.11.2017 ERJ-Cup Ventos 90 cm - 17/141
  • 31.10.2017 ERJ-Cup Hukkapuro 80 cm - 87/107
  • 25.09.2017 ERJ Adina 80 cm - 16/21
  • 03.09.2017 ERJ Mandelbacke 60-70 cm - 5/11

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 12 » Kaunis kevätaamu

Vihdoinkin kevät on saapunut myös meille tänne Ahvenanmaalle. Kateellisena olen seurannut keski-eurooppalaisten ystävieni julkaisuja Facebookissa, milloin joku on ratsastanut täysin vihreällä nurmikentällä ja milloin on päivitelty kuumaa keliä ja ratsastettu ilman talvitakkia. Vielä Mantsussa ei olla mihinkään noista edellämainituista päästy, mutta eiköhän nekin hetket ole jo lähellä. Perjantaiaamu alkoi kauniilla auringonpaisteella ja lintujen lirkutuksella, puhumattakaan niin kotoisasta hörinästä, joka kuuluu jokaisesta tallin karsinasta. Fiilistelin tunnelmaa Miljalle joka ehdotti samantien: "Eiköhän heitetä muut tarhoihin ja lähetä punasten kanssa rannalle laukkaamaan? Sinne on kuulema viety muutama kaatunut puukin, voitas vähän hullutella samalla?". Ehdotus kuulosti niin hyvältä, että veimme Espritiä ja Kerttua lukuunottamatta kaikki muut ulkoilemaan tarhoihin.

"Kertulla näyttää olevan vauhti taas päällä, pärjäätkö varmasti sen kanssa rannalla?" Kerttu steppaili ja pälyili epäilyttävästi ympärillensä samalla kun Milja yritti kiivetä tamman selkään. Esprit päästi pitkän haukotuksen ja sen korvat alkoivat lurpattamaan, "Esprit ainakin nukahtaa kohta pystyyn, jospa se rauhottais myös Kerttua. Hyvin tässä menee", Milja yritti uskotella minulle, vaikka taisi häntäkin epäilyttää jo ajatus aamun laukkahetkestä merenrannalla.

Matka rannalle sujui leppoisasti jutellessa, Esprit meni edellä ja Milja yritti pitää Kertun Espritin takana. Koko ajanhan Kerttua sai olla himmailemassa. Rauhallinen ravaus viimeisellä metsäpolulla ennen rannan aukeamista eteemme muuttui Kertun osalta pukkilaukkailuksi ja Milja sai selkeästi tehdä tosissansa työtä pitääkseen tamman hallinnassansa. "Enpä muista koska Kerttu olisi viimeksi tänne päässyt, ei ihme ettei se pysy housuissansa yhtään! Taidan antaa sen purkaa pahimmat energiansa jo, yritä pysyä perässä!" Ennen kuin Milja oli saanut edes huudettua lausettansa loppuun, oli Kerttu jo nähnyt hetkensä koittaneen ja viiletti edellämme hurjaa vauhtia. "Eiköhän mekin mennä, mitäs sanot?" Esprit oli vihdoin herännyt aamukoomastansa ja teki työtä käskettyä.

Espritin selässä oli ihana istua, tamma tuntui oikein lentävän kun sai painella täysiä rantaviivaa pitkin. Edellä olevaa Kerttua emme saaneet kiinni, mutta Kertun pöllyttämä hiekka hakkasi kasvoihin niin, että ensi kerralla muistaisin ottaa aurinkolasit tai vähintäänkin uimalasit mukaani.

"Tekipäs se hyvää, mennäänkö takas yhtä matkaa ja käydään hyppäämässä ne muutamat puut yli?" Olimme Espritin kanssa vihdoin päässeet Kertun rinnalle ja molemmat tammat menivät taas hallitusti. Paluumatka takaisin Mantsuun sujui vauhdikkaasti, mutta hallitummin ja molemmat tammat hyppäsivät puunrunkojen yli varmajalkaisesti. Kotipihassa molemmat tammat näyttivät kaikkensa antaneilta ja pääsivät pikaisen hikienpesun jälkeen loimitettuina tarhoihinsa.

Viikko 6 » Kaikki meni putkeen

Kerttu kullannuppu. Tuo maailmankaikkeuden itsepäisin hevonen. Meillä Milja yleensä hoitaa Kertun ratsastuksen, mutta jostain syystä olin luvannut ratsastaa tamman Miljan puolesta hänen hakiessa vieraita satamasta. Aluksi kaikki sujuikin ihan hyvin, mitä nyt Kertun kanssa keskustelimme pitkän tovin laitetaanko kuolaimia suuhun vai ei, ja kenen suuhun ne laitettaisiinkaan. Kaikki varusteet päälle saatuina keskustelimme toisen hetkisen kentällä paikallaan seisomisesta. Olisi pitänyt uskoa Kerttua ja jättää suosiolla ratsastamatta sillä.

Lämmittelyn jälkeen ajattelin meillä jo menevän kohtuullisen hyvin ja uskalsin hypätä tammalla muutamat kentällä valmiina olleet esteet. Tamma hyppäisi ne leikiten puomeihin osumatta. Ohjatessani Kerttua okserille päättikin se muutama askel ennen estettä, ettei hän muuten sitä estettä hyppäisikään. Ratsastaja saisi tehdä sen yksin. Minuuteilta tuntuvan ilmalennon aikana ehdin jo ajatella löytääköhän kukaan mua koskaan kun nyt tähän kuolen, ja jos en kuolisi niin Kertusta ainakin tulisi monta pakettia metukkaa.

Haukoin henkeäni kentällä maatessani ja totesin olevani vielä hengissä. Eikä luutkaan tuntuneet ainakaan katkenneilta. Sormet ja varpaat liikkuivat ja pää kääntyi. "Mitä sä siellä teet?" Miljan ääni ei kuulosta huolestuneelta vaan pikemminkin huvittuneelta. "No mitä luulet, huvikseni makoilen täällä niinkö?" tuhahdan ärtyneen vastauksen Miljalle, joka saapuu kahden vieraamme kanssa kentälle auttamaan minut pystyyn. Kerttu seisoskeli tyytyväisen oloisena vierelläni, mutta ottaessani sitä ohjista kiinni se päätti vielä kerran ottaa ilon kaikesta irti ja lähti viilettämään pierupukkilaukkaa kentän toiseen päähän.

2017

Viikko 50 » Heidi Näyhö valmentamassa meitä esteillä

Kovin usein ei arpaonni meikäläistä suosi, mutta aina on hyvä yrittää. Tällä kertaa se kannatti, sillä Auburn Estaten joulukalenterin kahdeksannesta luukusta paljastuneen valmennusarvonnan voitto napsahti kohdalleni. Tänään pääsimme sitten valmentaja Heidi Näyhön valvovan silmän alle. Alla Heidin kommentti valmennuksen kulusta ja sen sujumisesta.

Saapuessani maneesille olivat rautias Kerttu-tamma ja selässään istuva Milja jo suorittaneet itsenäisesti alkuverryttelyt. Ratsukko pysähtyi areenan keskelle ja tervehdimme, kyselin hieman kaksikon historiasta ja tasosta, sillä he olivat minulle tuntematon kaksikko. Keskustelun jälkeen Milja jatkoi vielä verryttelyä ja minä rakensin esteradan kuudesta esteestä. Aloitimme helposti ristikosta pääty-ympyrällä, jotta näkisin vähän ratsukon perusratsastusta. Milja toi rautiaan hyvin ristikolle, mutta ulkopohkeen käytöstä sain hieman huomauttaa. Siirryimme seuraavaan tehtävään, jossa oli kolme laukkapuomia, 60 cm pysty, 6 laukka-askelta ja 70 cm okseri suoralla linjalla.

Kerttu koitti alkuun kiirehtiä kovin, sekosi hieman jaloissaan ja sarjaväliin mahtui vain 4 laukka-askelta ja hyppy okserille lähti liian kaukaa, jolloin takapuomi kolahti ja tippui maahan kumahtaen. "Malttia vähän, muistat tehdä puolipidätteet ja omalla istunnallasi rauhoittaa tammaa, jos se tuntuu liian menevältä, niin käännät sen voltille, etkä lähesty estettä ellei se ole kuulolla", neuvoin ja samalla nostin okserin takapuomin ylös. Toisella kerralla yritys meni jo paremmin, sarjan väliin Milja otti kaksi volttia ja sai tamman taas kuulolle. "Parempi, jäit vähän hypyssä jälkeen, mutta muuten näytti jo tosi hyvältä."

Nostin okserin 90 cm korkeaksi ja otimme mukaan loputkin esteet yksi kerrallaan. Kerttu oli kovin menossa, mutta selkeästi yhteistyönne alkoi sujumaan niin esteiden päällä, kuin niiden välissäkin valmennuksen aikana. Valmennuksen loppuun otimme vielä kaikki esteet ratana, jonka otin teille videolle, jotta itsekin näkisit miltä ratsastus näyttää katsojan silmin. Toiseksi viimeiselle pystylle tulitte hieman liian vinoon ja Kertun yrityksestä huolimatta hyppy jäi liian epävarmaksi ja etujalka tiputti puomin maahan. Viimeinen este ylittyi jo liioitellulla mahavaralla, joten pyysin teitä tulemaan viimeiset kolme estettä uudelleen. Tällä kertaa ne onnistuivat loistavasti, kun keskityit tekemään paremmat tiet esteille ja luotit hevosen arviointikykyyn hyppypaikasta. Lopuksi keskustelimme yhdessä valmennuksen kulusta, Kerttu oli selkeästi lahjakas hevonen, mutta tammamainen, eli vaati hieman pelisilmää saadakseen siitä kaiken irti.
Kiitos valmennuksesta!