Aavan Vilho

† 15. syyskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 158 cm
syntynyt	20.11.2012, 28-vuotias (3v. 19.02.2013)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH12-018-1316
kasvattaja	Jessika, Aavan Suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, SV-I, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Ipsu

Vilho on ori jonka ulkonäkö pettää rankalla tavalla, karsinasta kurkkii korvat hörössä oleva suloinen orikulta, joka ei totisesti ole orikulta. Karsinan ovessa on komea kyltti "hevonen puree", jota moni ei usko, mutta kyllä vain Vilho iskee hampaansa kiinni heti jos tilaisuuden saa. Eikä orin kenkkuilu jää vain puremiseen, se potkii myös sen verran usein, ettei toisinaan sana enään siihen sovi, vaikka jokapäiväistä potkimista se ei harrastakkaan. Taluttaessa ori on suorasanaisesti aivan sika, kukkoillaan ja loikitaan kahdella jalalla minkä kerkiää. Vilhon kanssa tarvitaankin melkoisia hevosmiestaitoja, jotta sitä jaksaa ja sen kanssa pärjää, ja aina en jaksa ymmärtää miksi tuollaista hirviötä tallissani edes pidän. Kumma kyllä ori ei kuitenkaan ole sen kummemmin moksiskaan esimerkiksi kengityksestä, Vilholla kyllä on kärsivällisyyttä seistä pitkäkin tovi paikallaan yllättävän tyynesti.

Syy siihen miksi jaksan kukkoilevaa ja muutenkin sikamaisesti käyttäytyvää oria on varmasti sen ratsastettavuus. Vilho on mahdottoman herkkä ja yhteistyönhaluinen, kulkee erinomaisella eteenpäinpyrkimyksellä eteenpäin ja vieläpä oikeinpäin selkänsä hyvin kantaen hetikun ohjat ottaa käteen. Kaupan päälle Vilhon liikkeet ovat jopa yllättävän laadukkaat oman rotunsa edustajaksi. Ihan aloittelijaa orin selkään ei sovi laittaa sillä se kuitenkin kukkoilee tilaisuuden tullen muille oreille, mutta sellainen ratsastaja, joka osaa varoa niin sanottuja vaaratilanteita, saa kokea Vilhon kanssa sitä ratsastuksen nautintoa parhaimmillaan. Vilho on aivan ehdottomasti kouluhevonen, esteille se sopii kutakuinkin yhtä hyvin kuin hirvi liikenteen sekaan. Edes puomit ja kavaletit eivät orin kohdalla suju, jokaisella yrityskerralla on ratsastaja maistellut hiekkaa ja estekalusto on keventynyt puomilla tai kahdella.

Maailman matkaajana Vilho on mielenkiintoinen. Se on oma sikamainen itsensä maasta käsitellessä ja näyttelyissä sen kanssa kiertäminen on lähes hullun hommaa. Ainut hankaluus tässä on se että hevosella on hyvä rakenne ja annettavaa sille saralle joten hulluuteen on ryhdyttävä. Ratsastettavuuteen uudet maisemat eivät vaikuta, moni onkin ihmetellyt ääneen miten sellainen sekopää voi muuttua niin hienoksi kouluratoja hyvin prosentein läpitahkovaksi otukseksi vain koska saa ratsastajan selkäänsä.

• SV-I-palkittu 2-vuotiaana 15. helmikuuta 2013:
  

  rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p. = 33 p.

• Kantakirjauslausunnot 5. elokuuta 2013:
  

  - Hyvät tyypit, pitkä hieman lihasköyhä runko, leveä kaula, jyrkkä lautanen, käyrät kintereet.
  R-suunta, pisteet: 17 p. + 19 p. + 19 p. + 18 p. = 73 p.

• KRJ-I-palkittu 15. elokuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 13,5 p. = 106,5 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Rimurin Lento     emälinja - Neponen

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   44 KRJ-sijoitusta, 7 VSR-sijoitusta

Näyttelytulokset

02.03.2013 Karman Suomenhevoset, irtoSERT (LKV3), päätuom. Terhi N.
26.12.2012 Aavan Suomenhevoset, irtoSERT (LKV2), päätuom. Shonna S.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

10.07.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Uppe

-Onpas se suomalaisen näköinen! Siis hyvällä tavalla, älyttömän kaunis tapaus! Hengähdin innoissani kun saavuin seuraamaan Vilhon ja ratsastajan alkuverryttelyä kentän laidalle. -Maasta käsin ihan kamala, ratsastaja totesi silmiään pyöritellen ja jatkoi kuitenkin tyytyväisenä hevosen työstämistä. Olin kaavaillut valmennuksen aiheeksi laukkatyöskentelyn ja suoraan ratsastamisen. Näitä treenattiin hyvin simppelein harjoituksin, jotka olen todennut todella tehokkaiksi. Ennen laukkatyöskentelyä teetin ratsukolla tehtävää, jossa ratsastettiin harjoitusravissa keskihalkaisija, tehtiin pysähdys keskellä, jatkettiin ravissa ja lyhyelle sivulle päästessä tuli tehdä ensin voltti toiseen suuntaan ennen kulmaa ja jatkaa siitä toista kulmaa kohti tehden jälleen voltti. Volttien jälkeen palattiin ravissa keskihalkaisijalle ja toistettiin pysähdys ja raviin siirtyminen. Tässä tehtävässä ratsukolla oli oikein hyvä rytmi ja siirtymät sekä voltit sujuivat hyvin. Sen sijaan jo tässä huomasin hevosella olevan vaikeuksia pysyä suorana. Seuraavassa tehtävässä, jossa laukkaa työstettiin hieman uran sisäpuolella ja siirryttiin siitä keskihalkaisijalle tehden halkaisijalla laukanvaihto ja vaihtaen suuntaa, päästiin työstämään juurikin tätä suoraan ratsastamisen ongelmaa. Ratsastajalla ja minulla oli kuitenkin selkeästi hyvä yhteys ja ratsastajan oli helppo omaksua asiat, joita neuvoin. Yllättävän pian ratsastaja löysi uudenlaisia tapoja työskentelyyn ja hevonen pysyi suorana paremmin. Pakko kyllä kehua hevosen liikkeitä ja yleistä ratsastettavuutta, ainakin maasta käsin meininki näytti todella sujuvalta ja hevonen oikein kompaktilta paketilta. -Mä tuun ihastelemaan teitä kisoihin kun ilmotat koska olette menossa! sanoin valmennuksen lopuksi ratsastajalle.

27.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana kuristaja

Jotenkin tuntui, että löysin itseni jokapäivä jo Fiktiosta, tuolta unelmieni tallista, joka alkoi käymään jo tutuksi minulle. Miljaankin olin jo parin valmennuskerran jälkeen tutustunut ja minusta olikin upeaa kuinka itse tallin omistajalla oli aikaa ratsastaa omia hevosiansa noin ja valmentautua niiden kanssa, olinhan minä nähnytkin monia talleja, joissa aina ratsuttaja kävi valmentautumassa hevosilla ja omistaja teki mitä lie nyt tekikään sillä välin. Kentällä valmiina pyyhälsikin komiahko suokkipoika Vilho ja tietty selässä Milja, joka näytti hieman uniselta tänään.

Naureskelinkin siinä samassa ja kerroin, että tällä kertaa ratsastaja oli uninen, mutta itse ratsulla näytti olevan virtaa, vaikka muille asti jakaa. Aloitimmekin siis ihan vain laukkaamalla uralla kenttää ympäri ja pyysin Miljaa alkaa hieman heräilemään selässä ja keskittymään tuntiin. Pyysinkin hieman hellitämään Miljan ohjastuntumaa orilta, jos se vain pysyisi kasassa ja pitämään laukan temmoltaan rauhallisena ja rentona. Vilho olikin todella herkkä ja meni hyvin eteenpäin ja pysyi hallussa pelkillä painoavuilla. Aloitimme siis siitä, että itse Milja alkaisi pyörittelemään hieman hartioitaan ja tarkkailemaan istuntaansa, sekä itse hevosen liikkeitä hänen allansa ja pyrkiä siihen, että liikkeet olisivat ns. yhtä. Milja myötäilikin hyvin Vilhon laukkaa ja istuntakin oli kunnossa joten aloittaisimme päivän tehtävät.

Pyysin Miljaa kokoamaan ohjat taas ja laskemaan askellajin raviin josta alkaisimme hieman työstämään avotaivutusta. Ensiksi pyrimme siihen, että ravi pysyisi koottuna mikä ei tuottanut ratsukolle vaikeuksia ja alkujumppamme aikana Miljakin oli heräillyt hyvin. Lähdimme hakemaan siis avotaivutusta mikä oli lastenleikkiä Vilholle ja se tiesi hyvin mitä siltä pyydettiin. Emme siis jäänneet työstämään asiaa sen enepää vaan lopetimme kyseisen tehtävän 3 täydelliseen onnistumiseen. Lopuksi kokeilimme siirtyä peruutuksesta suoraan laukkaan ja tämä ainakin oli orin vahvuus, koska itse ori oli herkkä ja sähäkkä avuille. Kehuinkin ratsukkoa mahtavasta yhteistyökyvystä ja minusta tuntuikin hassulta, että mitä tein täällä, koska itse ratsastaja ja Vilhokin oli niin taitava. Lopuksi annoin viellä loppuarvion tunnista ja jätin Miljan ja Vilhon itsenäisesti loppuveryttelemään.