Fiktion Jovilia

† 22. lokakuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 146 cm
syntynyt	22.10.2013, 24-vuotias (4v. 20.02.2014)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH13-018-1348
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, ERJ-I, VSR jälkeläisluokka AB

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

Fiktion Jovilia eli tutummin Vila on tamma, joka elää syödäkseen. Vila rakastaa ruokaa, herkkuja ja vielä kerran ruokaa ihan ongelmaksi saakka. Tamma on todella kiltti, mutta on saanut rikottua takin jos toisenkin haistaessaan porkkanapalan taskussa. Ja eihän tuikkiville silmille ja hörössä oleville korville vain voi olla vihainen. Vila on myös todella fiksu hevonen ja se onkin opetettu juurikin herkkujen avulla jos jonkinmoiseen temppuun. Taluttaessa kaikki sujuu ongelmitta siihen saakka kunnes tamma huomaa ruohotupsun tai heinäkärrystä pudonneen tupon maassa, joten sen kanssa saa olla melkoisen tiukkana. Tamma on ongelmaton hoitotoimissa ovat ne sitten perus harjaus taikka kengitys, se omaa hyvän kärsivällisyyden ja se ei pistä yhtään pahakseen jos hoitotoimenpiteet pitkittyvät.

Kun pikkupossu Vilan on laittanut kuntoon olettaa pääsevänsä liikuttamaan maakunnan laiskinta ponia. Vilassa kuitenkin löytyy potkua vaikka vähän muille jakettavaksi ja koska se vieläpä tykkää selkeästi tehdä töitä, on sen kanssa oikeinkin mukava työskennellä. Vilalla on todella hyvä laukka, tarmokas ja siinä on luonnostaan erinomainen tahti. Tamma kilpaileekin niin este- kuin kouluratsastuksen parissa ja suoriutuu molemmista radoista oikein mallikelpoisesti. Vila on miellyttämisen haluinen, herkkä ja todella nöyrä ratsu, joka tekee juuri sen mitä pyydetään. Sileäntyöskentelyssä se ei ala ennakoimaan, vaikka koko treenin ajan tehtäisiin voltti juuri samassa kohtaa kenttää joka ikisellä kierroksella tms. Vilalla on hyvä hyppytekniikka, mutta sen ehdoton valttikortti on rohkeus ja notkeus. Pienen kokonsa ja nopeutensa vuoksi tamman valttikortit ovat uusinnassa juuri yllämainitut asiat. Rohkeus tosin toisinaan aiheuttaa turhia puomien ottoja kun Vila ei malttaisi odottaa sitä oikeaa hyppypaikkaa, vaan se karkaa hyppyyn ennen aikojaan.

Vila on hieman pänkki lastattava, mutta jokainen varmaan arvaa minkä perässä tamma kyllä kuljetusautoon vaikka laukkaa. Itse kuljettaa se on hyvä ja kisapaikoillakin jaksaa odottaa kuljetusautossa pidemmänkin tovin etenkin jos ruokaa on nenän edessä. Tamma on oma ihana pirteä itsensä kisapaikoilla, se jopa unohtaa ruuan läsnäolon kun seurailee innoissaan tapahtumia.

• Kantakirjattu 10. tammikuuta 2015: 18 p. + 19 p. + 19 p. + 17 p. = 73 p. (P-suunta)
• ERJ-I-palkittu 30. elokuuta 2015: 7 p. + 40 p. + 22,25 p. + 20 p. + 15 p. = 104,25 p.
• VSR:n jälkeläisluokka AB myönnetty 28. elokuuta 2016

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Tori     emälinja - Humun Bertha

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 2 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   43 KRJ-sijoitusta, 50 ERJ-sijoitusta, 4 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

16.12.2013 Kelokorven Suomenhevoset, SW1 (5-5-5-4,5-4-4-4-4-3,5-3,5 = 42,5 p.), tuom. Christa W.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

21.07.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Pierre

Jovilia-tamma kurkki uteliaana karsinansa puolioven yli saapuessani Fiktion tiluksille. Olin lupautunut vastaavani pienhevostamman hoidosta ja liikutuksesta tämän päivän ajan, ja olin tietenkin innoissaan päästessäni tutustumaan uusiin hevosiin. Jovilia, jota kuulemma myös Vilaksi kutsutaan, pärskähteli malttamattomana karsinassaan ja tutki minut läpikotaisin ilmeisesti herkkupalojen toivossa. En kuitenkaan tullessani ollut varannut mitään suuhun pantavaa, joten pienhevostamma saisi pärjätä nyt ilman nameja. Vila näytti hetken hapanta naamaa, mutta alkoi kuitenkin uudestaan haistella ja tuuppia minua pujahtaessani karsinaan. Kiinnitin tamman riimunnarulla kiinni ja aloin hoitaa tätä. Vila oli viettänyt yönsä sisällä, joten tässä ei ollut juurikaan likatahroja puhdistettavana, ja urakka oli nopeasti ohi pelkän pölyharjan avulla. Kävin vielä kaviot läpi ja kaavin likamöykyt karsinan lattialle. Kun Vila oli valmis, hain tälle suitset ja talutin tämän maneesiin, johon olin käynyt ennen talliin tuloani kokoamassa neljän esteen kujan irtohypytystä varten. Taluttelin tammaa ensin hetken ennen kuin irrotin ohjat ja lasin tämän vapaalle jalalle. Jovilia ryntäsi innoissaan eteenpäin tehden pari ilopukkia liihottaessaan häntä pitkällä. Kun tamma oli saanut hetken aikaa riehua, ajoin tämän kujalle. Vila laukkasi nätisti ja hyppäsi esteet varmalla asenteella ja ilman epäröintiä. Viimeiselle esteelle tämä ei tosin saanut sovitettua askeleitaan kunnolla, mutta puomit pysyivät kuitenkin kannattimillaan. Muokkasin esteitä pari kertaa saaden hieman vaihtelua hyppyihin, ja parin kierroksen jälkeen otin tamman kiinni ja juoksutin tästä vielä viimeiset mehut pihalle. Treenin päätteeksi Vila oli yltä päältä hien peitossa, joten talliin päästyämme suuntasin ensitöikseni pesukarsinalle, jossa pesin tämän sienen ja letkun avulla riisuttuani ensin suitset. Harjailin tästä vielä irtoliat pois ja tarkistin kaviot ennen kuin vein tamman karsinaan kuivumaan. Kävin vielä nappaamassa satulahuoneesta pienen leivänpalan, jottei Jovilialle jäisi paha mieli aamupäiväisestä, kun en ollut hoksannut ottaa tälle mitään nameja mukaan.

10.07.2015 - Estevalmennus, valmentajana Uppe

Vila ja napakka ponityttö tulivat estevalmennukseen aikeenaan startata vielä joku päivä pienissä tai vähän isommissa estekisoissa. Aluksi käytiin läpi sanallisesti ratsastajan taidot, minkä jälkeen teimme yhdessä pitkät alkuverryttelyt pienten harjoitusesteiden kera. Itse hyppääminen näytti sujuvan ratsukolta oikein mallikkaasti, mutta reitillä pysyminen ja etenkin esteen jälkeen ratsastaja ei ihan joka kerta saanut takaisin tuntumalle ponia. Teetinkin ratsukolla pitkän aikaa tehtävää, jossa jokaisen esteen jälkeen ratsastettiin voltti johonkin suuntaan puomin yli. Aluksi ratsastajalla oli hirveästi tekemistä saada poni ohjattua voltille laukassa, enkä voinut olla korostamatta katseen tärkeyttä. Toistojen kuluessa saatiin ihan hyviä suorituksia ja päästiin jatkamaan toiseen tehtävään. Tässäkin yhdistyi esteet, puomit ja ympyrät, nyt tosin pidempänä ratana ja isompien ympyröiden kera siten, että ympyröillä siirryttiin raviin ja ratsastettiin kaareva puomiura. Vila kuljetti tyttöä selässään hyvin nöyrästi, vaikkei ihan aina ymmärtänyt mihin pitää mennä tai mitä tehdä. Ratsastajalla oli kova yrittäminen päällä ja tarmoa asenteessa, mikä kyllä heijastui työntekoon. Vaikka tehtävät tuntuivat välillä haastavilta, ratsastaja yritti niin kauan että onnistui. Lopputunnista nostin esteitä hieman ja annoin ratsastajan hypätä ihan vain perinteisen, helpon pysty- ja ristikkoesteitä sisältävän esteradan ilman ympyröitä ja puomeja. Radalla oli myös yksi kahden pystyesteen sarja, joka sekin sujui joka kerta oikein rytmikkäästi. Ratsastaja kiitti tunnista silmät hehkuen ja sanoi, että odottaa jo pääsyä Vilan kanssa ihan oikeisiin kisoihin. Onnea ja menestystä siis tälle ratsukolle!

20.05.2015 - Estevalmennus, valmentajana alhippa

Oli ilahduttavaa saapua valmentamaan itselleni entuudestaan tuntematonta ratsukkoa, kun valmistelut olivat juuri niinkuin olin pyytänyt. Ratsukko oli valmiiksi verryttelemässä ja pyytämäni esteet valmiiksi kasattuina kentällä. Valmennettavasta ratsukosta ja heidän motivaatiostaan sai samantein hyvän kuvan. Ratsuna toimiva Vila liikkui varsin reippaasti ja yllättävän sulavasti, vaikka ensivaikutelma ulkoisesta habituksesta oli hieman toinen. Ratsastaja selässä näytti olevan tasapainoinen ja motivoitunut. Pyysin ratsukkoa käymään kaikki askellajit lävitse omassa tahdissaan ja kokeilemaan vielä ohjauksen toimivuuden volteilla ja suunnan muutoksilla.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin yksittäiseltä pystyesteeltä. Pyysin ratsukkoa lähestymään estettä rauhassa ja tasapainoisesti. Vila olisi selkeästi ollut sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata, mutta ratsastaja sai hyvin pidettyä innokkaan tamman asioissa. Pyysin kuitenkin ratsastajaa pysymään vielä tiiviimmin satulassa estettä lähestyttäessä ja keventämään istuntaansa vasta aivan esteellä. Näiden ohjeiden jälkeen alkoi tämä yksittäinen pystyeste olemaan turhankin helppo nakki. Otimme pystyn perään kaarevan käännöksen jälkeen tulevan okserin. Vilaan tuli jälleen hieman lisää potkua tamman huomatessa etsieden lisääntyvän, mutta ratsastaja selässä oli varsin skarppina. Pyysin kuitenkin ratsastajaa hieman nostamaan kättään ylemmäs, jotta ohjasta pysyisi suora väylä ratsastajan käteen. Okseri ei tuottanut ongelmaa, vaan ylitys oli jokaisella kerralla varsin tyylipuhdas. Kolmanneksi esteeksi, jälleen pienen mutkan kautta, lisättiin nyt viuhka, jota tamma ensin hieman katsoi epäluuloisena, mutta ratsastaja rohkaistessa hyppäsi ilmavasti ja reippaasti. Hienoisen parempaa hallintaa toivoin kuitenkin kyseiselle esteelle ja pyysin ratsukkoa hyppäämään tämän esteen pariin kertaan yksittäisenä esteenä.

Lopulta pyysin ratsukkoa hyppäämään tätä lyhyttä kolmen esteen rataa pariin kertaan putkeen ja kiinnittämään samalla huomiota ratsastettaviin teihin. Vila oli varsin innoissaan menossa, mutta ratsastajan tuli kuitenkin säilyttää hallinta, pystyä säätelemään tempoa ja katsomaan hyppypaikka hyvin. Lopulta sekä ratsastaja, että minä valmentajana, olimme tyytyväisiä viimeisiin suorituksiin joihin olikin hyvä lopettaa. Loppuverryttely suoritettiin lyhyesti ravissa ja rennolla pitkällä kävelyllä. Varsin mielenkiintoinen ratsukko oli valmentaa ja yhtään en pistä pahakseni vaikka uudelleenkin pyydettäisiin tulemaan.