Milkan Silvo

† 15. syyskuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 156 cm
syntynyt	11.01.2013, 30-vuotias (3v. 12.04.2013)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH13-018-0091
kasvattaja	Malsamo
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	SV-II, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © KK

Takkutukka Silvo on siinä mielessä hurjan miehekäs, että kulkee aina letit päässään. Tukkaa orilla on sen verran paljon siunaantunut, että ilman ikuista letitystä se on aina takussa. Onneksi ori rakastaa hoitotoimenpiteitä ja antaa letittää tukkaansa ilman minkäänlaisia ongelmia, toisaalta olisihan se ihme jos ongelmia olisi syntynyt, koska orin harjaa on letitetty lähes päivittään kolmevuotiaasta saakka. Silvo ei ole muutenkaan mikään miehekäin tapaus, se on ehkä enemmänkin sellainen miesten mies, mutta jätetään se asiahaara sikseen. Ihmisiä kohtaan Silvo on asiallinen ja kiltti, se tuntuu toimivan kuin ajatus hoitotoimien aikana ja kavio nousee jo ennenkuin ehtii kumartua sitä kiinni ottamaan. Ori pitäisi kaviotaan varmasti ilmassa ilman pitämistäkin, mutta kun se ei pysy paikallaan ilman tukea niin että kaiken moskan sieltä pois saisi.

Silvo on mukava ja ehdottoman miellyttämisenhaluinen ratsu. Se on kuuliainen ja nöyrä, joka selkeästi haluaa olla ratsastajalleen mieliksi ja kenkkuileekin todella harvoin. Silvo yrittää aina parhaansa ja jos jotain pyyntöä ei ymmärrä niin se ei asiasta suutu. Silvo onkin nuoresta pitäen toiminut kokemattomille tallityöntekijöillemme opetusmestarina vaikeampien asioiden pariin. Silvo on parhaimmillaan laukassa, mutta sen ravikaan ei jää kauaksi tässä taistelussa. Orin heikoin askelaji on ehdottomasti käynti. Silvon kanssa hypätään myös oikeastaan viikottain, ori ei ole tekniikalla pilattu, mutta se selkeästi hommasta pitää ja ilopukitkaan ei ole normaalisti rauhalliselle ja tyynelle hevoselle esteillä mikään mahdottomuus. Myös maastoilu sujuu tämän herrasmiehen kanssa ilman pienintäkään ongelmaa.

Silvostakin löytyy toki huonoja puolia, nimittäin se on aivan järkyttävä kuljettaa. Ori kolaa ja mekkaloi oikeastaan koko matkan ja kaikkein parhaaksi keinoksi ollaankin havaittu kuljettaa se yksin. Normaalisti muista ei niin pahemmin välittävä ori stressaantuu muista matkalaisista ja pistää shown pystyyn. Itse kisapaikalla ori käyttäytyy kyllä siivosti ja on oma itsensä.

• SV-II-palkittu 15. toukokuuta 2013: rakenne 6 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 7 p. + 7 p. (60.522%), luonne 15 p. = 55 p.
• KRJ-I-palkittu 15. syyskuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p. = 103 p.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Harmaanaaman Kullervo     emälinja - Hempukka

Jälkeläiset

⟩ 6 kpl: 3 oria, 3 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   54 KRJ-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

03.08.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Sachiyo

Astelin maneesiin, jossa päivän valmennettava ratsukko oli jo lämmittelemässä ravivolteilla. Olin pyytänyt ratsastajaa tutustumaan etukäteen helppo B -tason kouluratsastusohjelmaan, jota kävisimme tänään läpi. Tervehdin ratsastajaa ja kysyin häneltä, oliko hänellä kysyttävä ohjelmasta. Vastaus oli kielteinen, joten pyysin häntä valmistautumaan ohjelman esittämiseen. Menin maneesin reunalle katsomaan, kun ratsukko laukkasi jonkin aikaa, asteli maneesin keskelle ja tervehti, kuten kisoissa on tapana.

Ratsukko lähti suorittamaan ratsastusohjelmaa hyvin keskittyneesti. Silvo tuntui kulkevan hyvin nöyränä ratsastajan alla, ja se totteli pienimpiäkin apuja. Ratsukko teki ympyröitä, voltteja, peruutuksia, lisättyä käyntiä sekä kiemurauria. Lopulta ohjelma päättyi ratsukon pysähtymiseen ja tervehtimiseen. Pyysin ratsukkoa jäämään hetken paikoilleen, kun annoin palautetta ohjelmasta. Hevonen oli kulkenut todella hyvin ja eteenpäinpyrkivästi, eikä sen suhteen ollut juuri parannettavaa. Ensimmäinen voltti ei yltänyt halkaisijaltaan ihan vaadittuun kymmeneen metriin, joten sitä olisi saanut suurentaa melko paljon. Pysähtymisen jälkeen Silvo empi hetken, ennen kuin nosti ravin - avut olisivat saaneet olla hieman napakammat. Laukka jäi myös hieman matalaksi, eli tempoa olisi kaivattu lisää. Pyysin ratsastajaa suorittamaan ohjelman uudestaan ja keskittymään varsinkin näihin asioihin.

Tällä kertaa ratsastusohjelman suorittaminen tuntui lähtevän paljon paremmin liikkeelle. Silvo kulki yhä hyvin kuuliaisena ja lennokkain askelin, ja ratsastaja istui hyvin rentona selässä. He suorittivat ratsastusradan tiet moitteetta, ja tällä kertaa myös voltti sujui huomattavasti paremmin. Ratsastaja sai myös laukkaan todella paljon enemmän liikettä, enkä empinyt yhtään enää väitettä, että laukka olisi orin vahvuus. Ratsastaja tervehti jälleen ohjelman lopuksi, ja menin tämän luokse kehumaan suoritusta. Tällä kertaa ohjelma näytti paljon paremmalta.

Teimme valmennuksen loppuun vielä hetken aikaa siirtymisiä, jotka sujuivat ratsukolta kuin leikiten. Saatoin huutaa kentän keskeltä erilaisia käskyjä, kuten "laukannosto viiden askeleen päästä" tai "pysähtyminen pitkän sivun puolivälistä", joten ratsastajan täytyi olla todella tarkkana ja hereillä. Kaikki kuitenkin sujui niin hyvin, että pyysin ratsastajaa antamaan Silvolle pitkät ohjat ja kehumaan tätä kovasti hienosta suorituksesta. Jäin ratsukon kanssa maneesiin loppukäyntien ajaksi, kunnes lähdimme yhdessä kävelemään takaisin kohti tallia. Kertakaikkisen hieno valmennus.

21.07.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Pierre

Komea punasävytteinen Silvo-suomenhevosori verryttely kentällä ratsastajansa kanssa saapuessani paikan päälle. Tämän päivän kouluvalmennuksessa keskittyisimme temponvaihteluihin, joten olin hyvillä mielin nähdessäni orin liikkuvan jo alkuverryttelyissä reippaasti ja kuuliaisesti. Kulmiin Silvo meni nätisti ja asettui hienosti pienissäkin kaarroksissa, mutta uralta tämä ei ensimmäisillä kierroksilla malttanut poistua. Ratsastaja joutuikin käyttämään aikaa ja vaivaa, ennen kuin ori jätti uran kiertämisen sikseen. Alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme päivän tehtävän pariin, joka aloitettiin käynnissä, joka oli myös Silvolle ilmiselvästi hankalin askellaji. Ori yrittikin useasti siirtyä raviin pidennetyn käyntiaskelen sijaan, joten ratsastaja joutui toisinaan pidättämään oria melko ronskilla kädellä. Ravissa ja laukassa temponlisäykset onnistuivat puolestaan hyvin ja ori liikkuikin upeasti eteenpäin työskennellen hyvin myös takajaloillaan. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen laskin ratsukon loppuverryttelyihin.

15.07.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lissu T.

Tänään oli vuorossa toinen - ja valitettavasti tällä erää viimeinen - koulutreeni Silvon kanssa. Ori oli samassa tarhassa kuin viime vierailullani, joten hevosen paikantaminen sujui omin avuin, eikä minun tarvinnut häiritä tallihenkilökuntaa. Hevosen hoitamisessa ja varustamisessa (sekä letittämisessä) kului luvattoman kauan aikaa, kun innostuin puunaamaan Silvoa pidemmän kaavan kautta lässyttäen siinä sivussa.

Silvo oli alusta asti yhtä yritteliäs ja kuuliainen ratsu kuin viimeksikin. Alkuverryttelyt sujuivat jouhevasti, kun liihottelimme tehtävästä toiseen sulassa sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Temponvaihtelut, askeleen pidennys ja lyhennys, peruutukset, voltit ja ympyrät, perus asetus- ja taivutustehtäviä suoralla ja kaarevalla uralla... Kaikki sujui, kaikki kävi.

Varsinainen treeni alkoi peruutustehtävillä. Pysähdys harjoitusravista, peruutus neljä askelta ja välittömästi takaisin harjoitusraviin. Silvoa sai alkuun vähän patistaa, että ravi nousi heti pysähdyksestä eikä käyntiaskeleen tai kahden jälkeen, mutta ensimmäisen onnistumisen jälkeen seuraavatkin kerrat menivät nappiin. Ihanan yritteliäs kaveri tämä Silvo, eikä ottanut nokkiinsa, vaikka tätä peruutustehtävää hiottiinkin aika kauan.

Seuraavat ravitehtävät olivat harjoitusravi - keskiravi - harjoitusravi -siirtymiset sekä keskiravia keventäen. Siirtymisissä ei ollut moitittavaa, Silvo reagoi apuihini nopeasti ja tarkasti, mutta ilman kiirettä. Hevonen käytti mukavasti kaulaansa ja selkäänsä sekä vatsalihaksiaan, toi takasiaan rungon alle ja keskittyi minuun, ei kentän aidalla norkoilevaan tallikissaan tai mihinkään muuhunkaan ulkopuoliseen. Keskiravi keventäen meni ihan kelvollisesti, jalkani vain ei meinannut pysyä paikoillaan ja välillä puristin polvillani satulaa. Kotiläksyjä minulle...

Laukkatehtävä oli kolmikaarinen kiemuraura niin, että ensimmäinen ja kolmas kaari ratsastettiin myötälaukassa, toinen vastalaukassa. Ensimmäisellä suorituskerralla Silvo tarjosi myötälaukkaa myös toiselle kaarella (tiputti hetkeksi raville ja nosti myötälaukan), mutta takaisin raviin, vastalaukan nosto ja tehtävän jatkaminen saivat hehkulampun välähtämään Silvon pään päällä. Seuraavat kerrat kiemuraura mentiin sujuvasti laukkoja vaihtelematta molempiin kierroksiin.

Loppuverryttelin orin turhankin pitkän kaavan kautta nauttiessani Silvon laukasta, ravista ja myös käynnistä, vaikka se raudikon heikoin askellaji onkin. Tällä hevosella ratsastamista tulisi ikävä, ja annoin Silvon itsensäkin tietää sen syöttäessäni sille porkkanoita karsinassa ennen takaisin tarhaan viemistä.

13.07.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lissu T.

Fiktion hevoset ovat kivoja, Milja on ihana, omat hevoset ovat tympeitä (ainakin silloin, kun treeni ei suju) - otin vapaata Susirajalaisista, palkkasin työväkeä ja lähdin liikuttamaan Miljan hevosia. Onneksi Miljallakin taisi olla vajausta hevosten liikuttajista, muiden hevosten ratsastaminen on minulle oikeaa hermolepoa. Ratsuni kahden vuokrapäivän ajan olisi Milkan Silvo, takatukkainen ori, joka oli ehtinyt jo kilpauransa päähän. Helppo B nyt ei ole kovin kummoinen taso, mutta ori oli markkinoitu minulle kuuliaisena, miellyttämisenhaluisena ratsuna, jonka kanssa olisi suorastaan ilo työskennellä. Miten tuollaisen markkinointipuheen voisi sivuuttaa?

Fiktio on käynyt minulle sen verran tutuksi, että Silvon varusteiden paikantaminen ei ollut iso ongelma. Orin löytäminen oli, ja jouduinkin turvautumaan tallityöntekijöiden apuun, että talutin oikean hevosen talliin. Ori oli rauhallinen, lupsakka hoidettava, ja hyvä niin - minut oli ohjeistettu letittämään hevosen harja. Olen järkyttävän laiska letittäjä, enkä kotona letittele hevosia edes kisoihin (onneksi on innokkaita kisahoitajia!), vaan annas olla, kun puunattavana ja letitettävänä oli vieras hevonen; värkkäsin lettiä oikein antaumuksella.

Jo alkuverryttelyissä Silvo osoittautui juuri niin miellyttäväksi ratsuksi, kuin minulle oli luvattu. Tulimme raudikon kanssa heti juttuun, ja hymyilin kuin Naantalin aurinko alkuverkasta loppuverkkaan. Silvo teki kuuliaisesti kaiken minkä pyysin yrittäen parhaansa sekä keskittyen koko ajan minuun. Asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen sujuivat pienin avuin, askeleen pidentäminen ja lyhentäminen kävivät vaivatta. Tein paljon (puoli)ympyröitä, voltteja, täyskaartoja ja pohkeenväistöä käynnissä, loivia kiemurauria pitkää sivua mukaillen harjoitusravissa, lävistäjiä keskiravissa. Laukkatehtävät olivat ehdottomasti päivän parasta antia, mikä on pitkälti kiitos Silvon hyvästä laukasta. Harjoituslaukka - keskilaukka - harjoituslaukka -siirtymiset sai ratsastettua niin tarkasti, pehmein ja pienin avuin, hevonen oli reipas liikkuen omalla moottorilla... Käynti oli selvästi raudikon heikkous, mutta hyvin sitä selässä istui ja Silvo taipui pyytämiini käyntitehtäviin (lähinnä peruutusta ja keskikäyntiä). Silvon yritteliäisyyttä ei voi liiaksi kehua, aivan mahtava hevonen!