Fiktion Paronitar

† 15. heinäkuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 155 cm
syntynyt	10.07.2012, 24-vuotias (4v. 08.11.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH12-018-0707
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Paronitar on arvonsa tunteva hienohelma, joka vihaa vettä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Tamma on hyvin kiltti otus, tykkää hoitohetkistä ja muutenkin saamastaan huomiosta, joten suurempia ongelmia sen kanssa ei synny. Ainut ongelma on tamman herkkyys mahan alta, harjatessa, satula-/loimivyön laitossa tamma potkii mahansa alle, joten kannattaa varoa ettei näpit jää väliin. Pesu on Paronittarelle tuskaisa operaatio ja toisinaan se saakin vetopaniikin, joten pesu suoritetaan mieluiten ihan pelkällä sienellä. Onneksi tamma on kovin siisti ja mm. piehtaroi aniharvoin, joten pesu ei ole sille niin tärkeä. Taluttaessa Paronitar toimii nätisti, kiertää visusti vesilammikot kylläkin, mutta kun tamman tuntee, ei se häiritse lainkaan. Paronitar tosissaan vihaa vettä, ei ole kovinkaan harvinaista, että se rynnii aitojen läpi talliin jos rankkasade yllättää sen tarhavuorolla. Se siis kannattaa hakea suosiolla sisälle sateen yllättäessä. Paronitar on helppo kengittää eikä eläinlääkärin toimetkaan tammaa hetkauta, raspaaminenkin onnistuu ilman rauhoitusta, joten siinä suhteessa tamma on kovin viisas.

Ratsuna Paronitar on eteenpäinpyrkivä, yhteistyönhaluinen ja nöyrä yksilö. Se on harvinaisen mukava ratsu ja moni vannoutunut puoliveri-ihminenkin viihtyy tamman selässä. Tamma on kevyt ratsastaa, se kantaa itsensä oikeastaan automaattisesti oikeinpäin. Se onkin sellainen "ohjat käteen ja radalle" -hevonen joka on ihan mukavaa vaihtelua normaaleihin asteen junttimaisiin suokkeihin verrattuna. Tamma on ollut varsasta saakka parempi oikeaan kierrokseen, vasempaan se tuppaa huijaamaan lavan työskentelyn kanssa, mutta ihminen joka sen tietää ei koe tätä ongelmaksi. Liikkeiltään tamma on myös mukavaa katseltavaa, sillä on etenkin suomenhevostammaksi yllättävän iso ravi ja pystyykin kisaamaan monen rotunsa edustaja orin rinnalla tässä askelajissa. Paronitar tykkää myös hypätä, sen selvittämä estekorkeus ei ole päätähuimaava, mutta muuten tamma toimii esteillä siinä missä kouluradallakin. Maastoilu on myös neidon mieleen, se on varma hevonen joka ei pelkää liikennettä eikä pahemmin hätkähdä puskasta lentoon lähtevää lintuakaan.

Paronitar oli varsana ihan mahdoton lastattava ja sen kanssa käytettiin tovi jos toinenkin homman harjoitteluun. Työ tuotti hedelmää ja nykyään Paronitar kulkee traileriin ja hevosautoon suorilta. Sen kanssa voi lähteä vaikka yksin reissuun, sillä kun se kopissa on, se ei yritä sieltä pakittaa ominnokkineen ulos. Paronitar on kisoissa oma itsensä, sitä ei jaksa järkyttää hevosvilinä. Kaipa se on tottunut kotitallilla siihen kun järjestämme kisoja niin ahkerasti. Vesikammo häiritsee myös kisoissa, yritäppä saada Paronitar kulkemaan vesilätäkön läpi. Sen vuoksi sen kanssa pyritään tähtämään mahdollisimman paljon maneesikisoihin, eipä kiemurtelevista radoista kummemmin pisteitä saa.

• Kantakirjauslausunnot 20. syyskuuta 2013:
  

  - Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt pitkä runko, pitkä hieman lihasköyhä kaula, iso pää, supistuneet etusääret, käyrät kintereet.
  R-suunta, pisteet: 15 p. + 15 p. + 15 p. + 15 p. = 60 p.

• KRJ-I-palkittu 15. heinäkuuta 2015: 8 p. + 41 p. + 22 p. + 20 p. + 13,5 p. = 104,5 p.

Sukuselvitys

isälinja - Lanervan Jooa     emälinja - Annikki

ei. Vaikka Pikku-Petu on nimensä mukaisesti pieni, niin vaaleapunarautiasta suomenhevosta tekisi mieli kumartaa - se on upea ilmestys vaaleine harjoineen ja punaisine karvapeitteineen, eikä voi sanoa, että liikkeistä löytyisi vikaa. Sen liikkeet eivät orin koon vuoksi ehkä ole kovin suuret, mutta näyttävät ja mahtipontiset ne silti ovat. Petu on ehdottomasti kouluori niin luonteensa kuin liikkeittensä puolesta. Se osaa kyllä esteilläkin, mutta kuumenee liikaa, eikä aina uskalla kulkea tai edetä niin kuin pitäisi, mutta kouluradalla se tietää oman arvonsa täydellisesti. Pikku-Petu on tällä hetkellä myös kovassa kysynnässä jalostuspuolella - sen tiedetään periyttävän eritoten mielenkiintoista luonnetta ja upeat liikkeet jälkeläisilleen.

eii. Siihen nähden, että Petun Pojan isä on ravitaustainen, omasi ori itse uskomattoman kauniit ja suomenhevoselle erikoisen laajat liikkeet. Vaaleanrautiaan orin tunnisti useimmiten sen melkoisesta lihasmassasta, joka yleensä kerättiin erityisesti talvisaikaan lumisella pellolla kulkiessa, ja muina vuoden aikoina melko tehokkaalla maastotreenillä - ylipäätään runsaan liikutuksen ja hyvien geenien avulla. Kouluradalla Petun Poika kulki alkuperäisen ratsastajansa kanssa jopa VaB-tason luokissa menestyen hyvin, ja Annin isän tapaan Poika oli erityisesti viimeisten vuosiensa aikana erittäin haluttua tavaraa. Suomenhevosharrastajien onneksi Poika ehti jättämään useita jalostuskelpoisia suomenhevosia jälkeensä.

eie. Rautias, pienikokoinen suokkitamma Vetoaja kilpaili elämänsä aikana pääasiallisesti esteratsastuksessa omistajansa kanssa, pyöräytti muutaman hienon suomenhevosvarsan ja eli onnellisen, pitkän elämän. Vetoaja oli jokseenkin klassinen tapaus suomenhevoseksi - täydellinen puskahevonen, jonka kanssa kierrettiin muutamat paikallisten ratsastusseurojen järjestämät kilpailut - ja luonteeltaan tamma oli ehdottoman upea: se oli kiltti ja toimi jossain vaiheessa myös omistajansa nuorimmaisten ensiratsuna ja todellisena opetusmestarina. Se oli tasainen ja selväjärkinen hevonen, ja periytti samaa piirrettä myös jälkeläisilleen. Vetoaja kuoli Kellokoskella vuonna 2005 synnyttäessään viimeistä varsaansa.

ee. Haliisa on harvinaisen sirorakenteinen suomenhevonen, ja täydellinen ratsu esteradalle - rohkea, kuuliainen ja myötäilevä suomalainen luonne, pienellä särmällä varusteltuna. Punarautias tamma toimi jonkinnäköisenä kiertoratsuna alkuunsa - se myytiin alun perin aloittelevalle esteratsastajalle, joka ei osannutkaan tammaa kouluttaa, jonka jälkeen Haliisa myytiin eteenpäin ongelmaratsuna kunnon ratsastajalle, joka taas sairautensa vuoksi ei enää voinut tammaa pitää, mutta kahden uuden omistajan ja yhden varsan jälkeen Haliisa löysi lopullisen kotinsa oman kasvattajansa luota. Kiltin luonteensa ansiosta Haliisa toimi junnuratsuna muutaman vuoden, ennen kuin siirtyi perheen äidin maastoiluratsuksi viettämään eläkepäiviään.

eei. Liero viettää nykyisin eläkepäiviään itäisessä Suomessa, miltei Venäjän rajalla, ja on nykyisin lähinnä puskaponielemassa maastotarkoituksissa - niinkin vanhaksi suomenhevoseksi Liero on edelleen hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa! Aikoinaan Liero teki nätin uran eteläisen Suomen kouluradoilla seuratasolla ja osallistui ratsastajansa kanssa myös kenttäratsastuskilpailuihin, ja ehti ori myös matkaratsastuskilpailuissakin käymään kestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta. Liero oli itsepäinen suomalainen, mutta kuunteli herkeämättä ratsastajaansa ja salli ratsastajan virheet pitkälle - orista olisi varmasti ruunattuna versiona saanut täydellisen opetusmestarin.

eee. Aliisa on voittanut hopeaa suomenhevosten estemestaruuksissa - jopa muutamaan otteeseen! - ja tehnyt muutenkin menestyksekästä uraa kilpakentillä, ja ainakin toistaiseksi Annin emä Haliisa on ollut Aliisan ainoa varsa - harmi sinällään, koska tästä sukulinjasta olisi varmastikin kysyntää kasvateille! Aliisa on perinteinen suomenhevonen - se on omapäinen ja rehellinen, ja ilmaisee kyllä selkeästi tunteensa käsittelijälleen. Aliisa menestyi kiitettävästi myös näyttelyiden saralla ja olikin melko tunnettu tapaus Etelä-Suomen match show-piireissä useampia vuosia sitten. © wrongdoerx

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 1 ori, 2 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   48 KRJ-sijoitusta, 4 Cup-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.03.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Lola

Paronitar oli alussa hieman jäykkä, joten kehotin Miljaa taivuttelemaan tammaa alkuverkoissa mahdollisimman paljon. Aluksi hevonen oli kuin rautakanki, ei millään taipunut, mutta lopulta Milja väänsi siitä oikein vetreän ja notkean hevosen.Ratsukon verryteltyä aloitettiin päivän tehtävät, eli pohkeenväistöt. Paronitar oli hyvin verrytelty, joten se liikkui kivasti ja väistikin hienosti. Se totteli ratsastajan jokaista apua ja teki nöyrästi kaiken mitä ratsastaja siltä pyysi. Yhteistyö oli siis erittäin hallussa, joka taisikin olla salaisuus niin hyvin onnistuneisiin tehtäviin. Kun väistötehtäviä oli hiottu tarpeeksi kauan ja ratsukko näyttikin olevan melko kyllästynyt ja väistötehtäviä täynnä, joten välikäyntien aikana kehittelin uutta tehtävää. Mieleen tuli kolmikaarinen kiemuraura, johon sovelsin erilaisia tehtäviä ja liikkeitä. Kiemurauralla esiintyi avoja, sulkuja, siirtymiä ja peruutuksia. Melko yksinkertainen tehtävä, jossa täytyi kuitenkin olla tarkkana ja melko nopeakin. Tarkkuutta ratsastajalta löytyikin, melkeimpä kaikki siirtymät ja liikkeet tehtiin ajallaan ja oikeassa kohdassa. Jotkut siirtymät vähän viivästyivät parilla metrillä jos edes silläkään, mutta onko tuo ihmekään kun kaikki piti tehdä niin nopeasti. Tehtävä oli kyllä helppo, mutta jos ei muuta niin ainakin siinä treenattaisiin ratsastajan refleksejä ja stressattaisiin aivoja, kun piti muistaa minkä kirjaimen kohdalla piti tehdä mitäkin!Kun kello näytti jo sen vertaa, että oli aika lopettaa tunti, keräsin apuna olleet tötteröt ja puomit pois kentältä ja jätin ratsukon tekemään loppuverkkoja.

20.02.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Meri N.

Milja ja Paronitar ravailivat alkuverryttelyjä kentällä kävellessäni paikalle. Tamma kulki rennosti ja oli selvästi avuilla. "Tänään voitaisiinkin vähän taivutella Paronitarta ja tehtä ympyrällä töitä. Miltä kuulostaa?" kysäisin ja hymyilevät kasvot nyökkäsivät minulle hevosen selästä. "Okei ota käynti ja tullaan vaikka keskiympyrälle. Ota ensin puolet ympyrästä asetus sisään ja puolet ulos", selitin ja ratsukko alkoi töihin. Paronittarelle ei tämä näyttänyt olevan ollenkaan hankalaa. "Keskity siihen, että hevonen kulkee melkein suorana, mutta se on vain niskasta asettunut." Milja kuitenkin piti tästä huolen, eikä moitittavaa paljon ollut. "Okei taivuta nyt tammaa puolet sisälle ja puolet ulos", kehotin. Milja ratsasti tammaa hyvin ja tämäkin sujui hienosti. Sitten pyysin ravin ja aloitettiin asetuksesta. Jatkettiin tehtävää taivutuksiin ravissa ja hienosti Paronitar taipui ja työskenteli rehellisesti. "Taivuttele ihan niin paljon, kun se tamma vaan taipuu. Kohta se onkin ihan vetreä!" pyytelin ja Milja teki niinkuin pyysin. Otettiin laukassa pelkät asetukset vielä tähän suuntaan ja sitten pyysin vaihtamaan suuntaa.

Kerrattiin edellinen tehtävä jokaisessa askellajissa vasempaan kierrokseen. Hetkellisesti Paronitar lähti selvästi oikomaan ympyrällä vasen lapa edellä ja huomautin siitä välillä. Milja huomasi itsekkin saman ja taivutukset auttoivat tammaa pitämän lavan kurissa. "Okei tämä alkaa tähän suuntaan sujua hyvin kaikissa askellajeissa! Nosta nyt laukka ja jatka ympyrällä. Haetaan rentoa tasaista laukkaa. Asettele ja taivuttele, välillä kokoa ja välillä ratsasta reilusti eteen. Pidä hevonen kiireisenä", luettelin tehtäviä ja ratsukko nosti laukan. Paronitar laukkasi rennosti hyvällä moottorilla eteen, asettui ja taipui hyvin ratsastajan pyynnöstä, liikkui eteen hyvin, mutta kokoaminen oli hieman laiskaa. "Kun kokoat, niin pidätä edestä, mutta ratsasta takajalkoja!", huutelin ohjeita laukkaavalle parille ja seuraava kokoaminen sujui melko hyvin. "Ota loppuverkkana vielä ravissa vähän taivuttelua ja suuria laajoja teitä. Teitte hyvin töitä tänään!", kiitin ja seurailin vielä ratsukon loppuverkat.