Mörkövaaran Jaarli

† 9. toukokuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	vaaleanrautias, 157 cm
syntynyt	25.04.2014, 24-vuotias (3v. 25.07.2014)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 80 cm, me: 80 cm (Harraste)
rekisterinumero	VH14-018-0873
kasvattaja	Mörkövaara
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, SV-II, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA1, SLA-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © KK

Mörkövaaran Jaarli on kolmas Fiktiossa asunut mörkövaaralainen suomenhevonen. Aiemmat, jo edesmenneet, Wilho ja Tinja olivat puolisisaruksia, Fiktion kasvatin Kelmittären jälkeläisiä. Mörkövaara oli ollut jo jonkin aikaa tauolla, mutta sen palatessa ja laittaessa kasvatteja myyntiin päätin että kyllä Fiktioonkin oli pitkästä aikaa saatava sieltä hevonen. Jaarlin valitsin koska ensinnäkin samansukuista ei Fiktiosta löydy ja varsinkin senkaltaiselle orille oli kipeästi tarvetta. Tämän lisäksi se on mielenkiintoinen syystä että lähisuku on Mörkövaaran aikaansaannosta.

Jaarli on lahjakas ratsu, mutta se ei osaa aina kanavoida energiaansa oikein, joten välillä meininki on aikamoista sähellystä. Esteillä treeni alkaakin yleensä lukuisilla toistoilla ja volteilla, sekä napakoilla pidätteillä. Joskus vaaditaan vähän ronskimpia otteita, erityisesti maastoesteillä, joilla ori tuntuu innostuvan entisestään. Vie aikansa ennen kuin Jaarli alkaa toimia avuille ja pikkuhiljaa hypyt parantua. Välillä vauhdikas meno voi olla aika kamalaakin katsottavaa. Ratsastaja saa siis olla kärsivällinen, että saa esiin orin parhaimmat puolet, mitä kyllä löytyy. Hyppytekniikka Jaarlilla on esimerkiksi todella hyvä, ratsastajan ei juurikaan tarvitse ohjata ja auttaa esimerkiksi ponnistuspaikkojen suhteen. Ensivaikutelman perusteella ei siis todellakaan kannata tätä oria tuomita.

Maastoon ei yleensä orin kanssa pääse ihan vain humputtelemaan, sillä mikäli se pääsee näkemään yhdenkin estettä muistuttavan asian, toivomasi rauhallinen maastoretki on menetetty. Kouluratsastuksessa meno onkin vauhdin puolesta vähän erilaista. Toisinaan se voi olla jopa laiskanpuoleinen. Avut sen sijaan menee ainakin alkuverryttelyssä yhtä huonosti läpi, mutta kun muistaa taas ne napakat avut, saa laiskasta lehmästäkin taas hienosti liikkuvan hevosen. Vaikket heti uskoisikaan, niin yhteisen sävelen löytyessä Jaarli osaa kyllä olla kuulolla ja toimia painoavuilla ja pienemmilläkin pidätteillä.

Kilpailuissa kunnon verryttelyt on hyvien suoritusten alku ja juuri. Tärkeää on, että sen saa hyvin kuulolle. Väsymäänhän Jaarlia ei helposti saa, joten perusteellisesta verryttelystä ei ole haittaa varsinkaan pelkissä koulu- tai estekisoissa. Kenttäratsastuksessa orin hyvästä kestävyydestä on ollut roimasti hyötyä. Jaarli pitää muuten huomiosta ja voi siis vähän innostua, jos joku esim. hurjasti kehuu. Joskus palkintojenjaot on varsin mielenkiintoisia, kun yleisön taputtaessa herra innostuu esiintymään oikein kunnolla. Matkustajana Jaarli ei ole helpoimmasta päästä, mutta tässä vuosien aikana siihen on totuttu ja pikkuhiljaa ori itsekin on alkanut olla rennompi.

Kuten sanottua, huomiosta ori nauttii, joten harjaus ja puunaus sujuu mutkattomasti. Varusteiden laiton jälkeen se ei kuitenkaan enää meinaa pysyä nahoissaan, joten kentälle menon kanssa ei kannata kovin pitkään viivytellä. Lopuksi mainittakoon, että Jaarli on aikamoinen kahlekuningas. Se on onnistunut pääsemään suitsistakin vapaaksi. Ja kun ori lähtee karkuun, niin sitä ei pysäytä mikään. Jaarlin kanssa ei kannata lähteä kilpajuoksuun, sen perässä eivät pysy meinaan edes tarhassa kaverit. Helpoiten herran saa kiinni herkkujen avulla.

• SV-II-palkittu 2-vuotiaana 15. heinäkuuta 2014:
  

  rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p. = 27 p.

• Kantakirjattu 20. lokakuuta 2015: 18 p. + 17 p. + 19 p. + 17 p. = 71 p. (R-suunta)
• KERJ-I-palkittu 15. joulukuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 25 p. + 13,5 p. + 15 p. = 101,5 p.
• KRJ-I-palkittu 20. joulukuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 25 p. + 16,5 p. + 15 p. = 104,5 p.
• ERJ-I-palkittu 31. tammikuuta 2016: 8 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p. = 108 p.
• YLA1-palkittu 25. maaliskuuta 2016: 29,5 p. (18+11,5) + 33 p. (21+12) + 17 p. + 16 p. + 7 p. = 102,5 p.
• SLA-I-palkittu 20. huhtikuuta 2016: 13 p. (3+4+3+3) + 21 p. + 25 p. + 24 p. + 20 p. = 103 p.
  

  Ryhdikäs. Komea pää, kaareva kaula, sään takaa painunut selkä, pitkähkö runko. Takanojoiset etuset, pitkähköt vuohiset.

Sukuselvitys

isälinja - Aatu-Elmeri     emälinja - Hehku-Renja

iii. L.N. Aatos oli aikanaan menestynyt kouluratsu, joka kilpaili kansallisella tasolla vaativa a luokissa asti. Aatoksen potentiaali kouluratsastukseen huomattiin jo varhaisessa vaiheessa, sen liikkeet olivat erittäin näyttävät ja ori oli aina hyvin yhteistyökykyinen. Niin ori pääsi piakoin jo kilparadoille ja hiljattain siitä kehittyi vaativien luokkien ratsu ja sitä myöten kyseisiin luokkiin todellinen ruusukehai. Aatos ei ollut luonteeltaan lainkaan orimainen, enemmän sitä ruunaksi luuli rauhallisuutensa ja kiltteydensä vuoksi. Orin kasvatti ja omisti Lauri Nenonen, joka myös itse kilpaili kasvatillaan. Aatos omasi myös hyvät ulkomuodot, punarautias ori oli säkäkorkeudeltaan 161 senttinen ja oli sillä sopusuhtainen rakennekin. Koskaan Aatosta ei kuitenkaan näyttelyissä käytetty vaikka sillä sarallakin olisi voinut menestyä. Kilpailujen ohella poikaa käytettiin jonkin verran jalostukseen ja siksi Aatoksella onkin seitsemän jälkeläistä. Kaikille jälkeläisilleen se periytti näyttävää liikettä ja leppoisaa asennetta. Aatos jouduttiin lopettamaan 18 vuoden ikäisenä pienen tapartuman seurauksena.

iie. Elwiira on Esteri Korven kasvattama suomenhevostamma, joka on väritykseltään rautias kera piirtopään. Tämä upearakenteinen, näyttelyissäkin hyvin menestynyt, tamma on säkäkorkeudeltaan vajaa 159 senttinen. Elwiira teki kilpaurallaan tasaisen hyvää suoritusta, se menestyi sijoitusten merkeissä kohtuullisen paljon verrattuna itse kilpailujen määrään. Sillä kilpailtiin kouluratsastuksessa helppo a luokkaa sekä rataesteitä reilua metriä. Parhaimmillaan Elwiira oli kuitenkin esteillä, sillä se omasi hyvän hyppytyylin ja oli erittäin rehellinen muutenkin hyppääjä. Myös luonteeltaan Elwiira on ihastuttava, sillä kilpailuissa se yritti parhaansa ja on käsiteltäessä mutkaton ja ystävällinen. Sen kummallisempaa elämänkertaa tällä hevosella ei ole, nuorena sillä kilpailtiin, sen jälkeen se siirtyi jalostukseen ja nytemmin viettelee ansaittuja eläkepäiviään. Jälkeläisiä Elwiiralta löytyy neljä kappaletta, jokainen kohtuulisen hyvin menestyneitä kilparadoilla emänsä tavoin. Jälkeläisille Elwiira on periyttänyt vauhdikkuuttaan ja potentiaalia esteratsastukseen.

iei. Sisukas, tutummin Sisu, on jo nytemmin eläkkeellä oleva suomenhevosori jonka on kasvattanut Santeri Tiihonen. Sisu oli nuorempana hyvin menestykäs kilparatsu, sen liikkeet ja potentiaali radoille huomattiin jo ratsukoulutuksen aikana. Yhteistyökykyinen ja hyväluontoinen ori pääsikin siksi starttaamaan ensimmäisissä kilpailuissaan jo nelivuotiaana, ja siitä se hieno ura sitten lähtikin käyntiin. Kouluratsastuksessa Sisu kilpaili vaativa b tasolla saakka keräten useita kymmeniä sijoituksia, joista suurin osa oli voittoja. Esteillä orilla kilpailtiin 110cm luokissa ja siltäkin saralta menestystä sijoituksien merkeissä saatiin. 14 vuotiaana Sisu päätti kymmenen vuoden kilpaurakkansa ja siirtyi täysipäiväisen jalostusorin hommaan. Sitemmin oria käytettiinkin ahkerasti jalostukseen ja siten Sisulta löytyy toistakymmentä toistaan hienompaa jälkeläistä. Väritykseltään Sisu on komea punarautias kera sopusuhtaisen rakenteen ja säkäkorkeutta siltä löytyy 162 senttiä.

iee. Hovikukka, eli tutuille pelkkä Kukka, on Hovililjan tavoin Taina Kulinin kasvattama suomenhevostamma, joka nauttii tällä hetkellä ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa. Rautias, 155 senttinen Kukka on luonteeltaan yhteistyökykyinen ja yleensä lempeä, mutta osaa se välillä itsepäinenkin olla ja näyttää niitä tammamaisia piirteitään. Nuorena Kukka eleli perinteisen harrasteratsun elämää toimien puskaratsun virassa, kunnes 13 vuotiaana se myytiin kilpailuista kiinnostuneeseen perheeseen. Kyseisen perheen tyttärien kanssa Kukka pääsi starttailemaan helpoissa luokissa koulua ja kilpailemaan myös pienten esteiden parissa, ja kohtuullisella menestyksellä. Voittoja ja sijoituksia tamma kahmi jonkin verran matkaansa. Muutaman vuoden ajan Kukkaan saattoi törmätä kilparadoilla, kunnes se siirtyi kevyempään käyttöön ja jalostustamman virkaan. Tamma on jättänyt jälkeensä neljä toistaan hienompaa varsaa, joille se periytti ennen kaikkea mukavaa luonnetta.

eii. Täystuho oli komea ja hieno, liinakko 157cm korkea ori, joka oli painotukseltaan koulupuolelle suunnattu. Ori kilpaili nuoruudessaan aktiivisesti kouluratsastuksen parissa vaativia luokkia, ja menestystähän niissä reippaasti myös tuli. Nimensä vastaisesti Täystuho oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tuho, sillä se oli mitä mahtavaluontoisin ja ihastuttavin ori mitä maa päällään kantoi. Täystuhon kasvatti Reija Jääskeläinen ja kyseisen naisen hoivissa Tuho suuren osan elämästään viettikin. Ori ei omannut kovin kummoista rakennetta, mutta hyvän luonteensa sekä potentiaalinsa takia sitä käytettiin vanhemmalla iällä tiuhaan tahtiin jalostuksessa. Tiedettävästi Tuho jätti jälkeensä lähes 20 jälkeläistä, joista suurinosa menestyikin isänsä tavoin kouluradoilla. Ori jouduttiin lopettamaan vanhuudenoireisiin sen ollessa 24 vuotias.

eie. Likan Kristalli oli luonteeltaan kohtuullisen haastava tammaksi, se ei alistunut jokaisen käsiteltäväksi eikä se helppo missään tilanteessa ollutkaan. Väritykseltään Krista oli kauniin liinakko ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 150cm. Nuorempana tammalla kilpailtiin sen painotuslajissa kouluratsastuksessa, jossa sillä riittikin kapasiteettia hienosti vaativa b tasolle saakka. Kyseisestä luokasta Kristalta löytyykin melkoinen määrä voittoja sekä muita sijoituksia. Kohtuullisen hyvin tamma menestyi myös rakenteensa ansiosta; vanhempana tammana se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Menestyksekkään kilpauran jälkeen Krista siirtyi siitostamman leiviin jättäen jälkeensä neljä toistaan hienompaa jälkeläistä. Ikäväksi tamma menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin jo 18 vuotiaana.

eei. Kivihaan Rambo, tutummin vain Rambo, on hyväluonteinen ja rauhallinen oripoika, jota ensikatsauksella voisikin kuvitella ruunaksi. Tämän leppoisan orin on kasvattanut Hannu Huttunen ja nykyisin se asuu Helena Aarion omistuksessa suurella kilpahevostallilla. Jo nuorena Rambo näytti kykynsä kouluratsastuksen parissa voittamalla ensimmäisen kilpailunsa huimin prosentein, ja sen jälkeen ori onkin jatkanut useita vuosia menestykästä uraansa. Kapasiteettia kouluratsastuksessa sillä riittää vaativa b tasolle saakka, mutta myös esteitä se mielellään ylittää ratana metrin luokkaa. Tämä kyvykäs vanha herra on väritykseltään rautias kera puolisukkien ja säkäkorkeutta siltä löytyy vajaat 163 senttiä. Vaikka Rambo omaakin hyvän ja sopusuhtaisen rakenteen, ei sitä koskaan ole kantakirjattu tai näyttelyissä käytetty. Kilpauransa ohella ori on ollut aktiivisessa jalostusorin käytössä, ja jälkeläisiä siltä löytyykin toistakymmentä kappaletta. Useat jälkeläiset ovat perineet Rambon mukavaa luonnetta ja kouluratsulle tyypillisiä liikkeitä. Enää Ramboa ei kovinkaan useasti kilparadoilla nähdä, sillä se on siirtynyt hiljattain eläkeläishevosen rooliin.

eee. Rosaliina on jo edesmennyt suomenhevostamma, jonka kasvatti Jaana Hakkarainen. Nuorena Rosaliina eli kiertolaishevosen elämää vaihtaen omistajaa tiuhaan tahtiin, eikä sillä siksi nuorena kilpailtu tai sen kanssa muutenkaan mitään tehty. Vasta 10 vuotiaana se siirtyi vakituiselle omistajalleen, Sanna Kääriäiselle, joka koulutti Rosaliinan hyvin ja teki siitä erinomaisen harrasteratsun. Tammalla on muutamia sijoituksia aluekilpailuista koulu- ja esteratsastuksessa helpoista luokista, mutta kummempaa menestystä tamma ei kerennyt niittämään. Väritykseltään tämä hyväluontoinen, mutta laiska hevonen oli punarautias piirtopään kera ja säkäkorkeutta se omasi noin 157 senttiä. Vanhemmalla iällä Rosaliina käytiin kantakirjaamassa ja siellä se palkittiin toisella palkinnolla. Jälkeläisiä Rosaliina kerkesi saamaan kaksi kappaletta, joista molemmista tuli emänsä kaltaisia lempeitä, rauhallisia tammoja. Rosaliina jouduttiin lopettamaan ikävän tapaturman seurauksena sen ollessa vasta 16 vuotias. © kasvattaja

Jälkeläiset

⟩ 6 kpl: 3 oria, 3 tammaa
⟩ Jaarlista on käytettävissä kaksi pakastetta, ota yhteyttä sähköpostitse.

Kilpailutulokset

⟩   40 KRJ-sijoitusta, 44 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 5 Cup-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

01.10.2015 - Kouluvalmennus kasvattajan luona Mörkövaarassa, valmentajana tvisha

valmentajan kommentti: "Pitkästä aikaa sain Jaarlin valmennettavakseni ja olipa ihana nähdä kuinka se oli vanhentunut ja viisastunut. Muistan orin hyvinkin virkeänä ja hitaasti lämpenevänä tapauksena, mutta tänään sitä hevosta ei enää nähty. Alkuverkassa ratsukko pelitti heti ensimetreiltä hienosti yhteen, Jaarli oli malttavainen ja kuunteli selästä tulevia ohjeita huolella. Ori liikkui tahdikkaasti omalla moottorilla eteen, taipuen ympyröillä mallikaasti ja tehden pyydettyjä siirtymisiä ajatuksen kanssa.

Pääsimme Miljan ja Jaarlin kanssa melko nopeasti siirtymään päivän päätehtäviin, jotka pyörivät paljolti ravi- ja laukkatyöskentelyn ympärillä. Lähdimme tekemään ravissa pohkeenväistöjä sekä kiemurauria, joilla vahvistimme tuntumaa hevoseen ja saimme sitä koko ajan vain paremmin kuulolle ja pehmeämmäksi. Milja sai olla tarkkana avujen annossa, sillä liian kova paine sai Jaarlin kiihdyttämään herkästi tahtia, joka puolestaan rokotti tehtävien tarkkuutta. Jaarlin suorituessa ravitehtävistä moitteita jatkoimme laukkaa uraa pitkin. Aluksi teimme laukassa temmonvaihteluja, Jaarlin tuli laukata joko tasaisen rauhallisesti eteen tai mennä tykittää täysillä. Kyllähän vanhankin miehen silmäkulmasta paistoi ilo kun sai laukata vähän normaalia reippaammin, mutta tällä kertaa se myös rauhoittui hyvin. Tämän jälkeen jatkoimme keskiympyrällä tehden istuntaharjoituksia sekä laukka-ravi-laukka siirtymisiä. Tässä kohtaa avut saivat olla hyvin napakoita jotta laukka nousi oikein ja raviin siirryttiin heti pidätteen saatua.

Kun valmennuksen kaikki tehtävät oli paketissa ja ratsukko suoriutui niistä kunnialla, päästiin siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa ei tarvinnut enää hyvin paljoa rehkiä, sillä tunnin aikana tuli sen verran ravia ja laukkaa työstettyä, että alkoi hevonenkin olla jo hyvin hapoilla. Tänään olin kyllä super ylpeä Jaarlista, aivan huippu heppa! Se kuunteli äärimmäisen hyvin apuja ja liikkui kauniissa raamissa eteen, eikä ratsukon välillä tainnut koko valmennuksen aikana erimielisyyksiä ilmetä. Miljalle propsit pitkäjänteisestä ja huolellisesta työskentelystä tämän hurjakkeen kanssa."

30.09.2015 - Päiväkirjamerkintä

Pikkuhiljaa alkaa Jaarlinkin laatuarvostelut näkyä paremmin kiikareissa. Orin kisat on kisattu, vanhemmatkin on palkittu vaikka ja miten. Ja onkin muuten sitten upea suku! Kahdessa ensimmäisessä polvessa kukin hevonen on sekä KRJ-, ERJ-, YLA-, että SLA-palkittu ja isää ja emän emää lukuunottamatta myös KERJ-palkittu. Kenties isäkin on vielä suuntaamssa KERJ:n laatuarvosteluun?

Jälkeläisnäyttöjen kanssa ollaan nyt puolimatkassa. Kunhan meidän oma Jaromus pääsee kilpakentille ja kahmimaan sijoituksia, on Jaarli täysin valmis arvosteluihin. Vähintään koulu-, este- ja kenttälaatuarvosteluissa on tarkoitus käydä. Mahdollisuuksien mukaan käydään läpi myös yleislaatuarvostelu, sekä suomenhevosten oma laatuarvostelu. Jaarli sai äskettäin kantakirjakelpoisuuden VSN-näyttelyissä ja ilmoitinkin orin heti lokakuun kantakirjaustilaisuuteen, joka järjestetään kuun 20. päivä.

21.12.2014 - Estevalmennus kasvattajan luona Mörkövaarassa, valmentajana tvisha

valmentajan kommentti: "Jos parin päivän takaisessa kouluvalmennuksessa Jaarli oli laiska, niin hohoi, mitähän se oli tänään... Olin etukäteen varautunut viimekertaisesta estevalmennuksesta oppineena siihen, että Jaarlilla voi esteillä löytyä sitä virtaa ja se kun pitäisi vielä jotenkin saada purettuakin hallitusti. Aloitimme alkuverkan tämän melko vuoksi varoen, vähän ikään kuin katsoen, että mitenkä se alkaa pelittämään. Ja melkein odotusten mukaan meno oli äärimmäisen vauhdikasta - paaaljon pidätteitä ja voltteja, niin laukassa kuin myös ravissa. Vielä kun otimme mukaan verkkaesteet, joilla oli korkeutta 50-60cm, niin kylläpä sitä orin menemistä sai oikeasti ihmetellä, ja eritoten sitä, että kuinka Milja pysyy selässä. Hyppäsimme verkkaesteitä kuitenkin niin pitkään laukassa, kunnes hevonen oli himpun verran rauhoittanut tahtiaan, eikä enää ihan niin paljoa sählännyt.

Jatkoimme tästä hyppäämään Jaarlin kanssa esterataa, jonne olin tällä kertaa pystyttänyt jos jonkinmoista erikoisestettä, joilla korkeutta max. 80cm. Oli okseria, trippeliä, muuria, vesiestettä, lankkuja, porttia... Uljaana kenttähevosena nämä esteet eivät kuitenkaan Jaarlia millään tapaa hetkauttaneet, tai mikäli hetkautti, niin taas siihen vauhdikkaaseen suuntaan. Sikäli odotin taas näkeväni, että kuinka tämä ratsukko meinaa suoriutua esimerkiksi trippelistä tuolla jäätävällä vauhdilla ja sähläyksellä, sillä sen ylittämiseen tarvittaisiin nimenomaan hyvää keskittymistä ja huolellista työtä. No, lähdimme yrittämään! Ensimmäiset hypyt tulivat okserille ja lankulle, jotka olivat kohtuullisen helppoja. Milja antoi napakkaa pidätettä ja pyrki kaikin tavoin vaikuttamaan hevosensa liikkeeseen, mutta äh, noin viisi metriä ennen esteitä Jaarli puri kuolaimeen kiinni ja rynni ylitse. Tässä vaiheessa valmentaja meni hiljaiseksi, kun Milja alkoi paasaamaan ja, no, raivoamaan Jaarlille minkä vain suustaan ja käsistään kerkesi. Hevosen silmistä huomasi sellaisen kauhistuneen katseen ja - mitä ihmettä tapahtui? Seuraavat laukannostot sujuivat äärettömän rauhallisesti, eikä ori enää rynninyt seuraaville esteille. Vähitellen Jaarli tuli vain paremmin ja paremmin ratsastajansa avuille ja täten hypyt toistensa jälkeen paranivat aina. Loppujen lopuksi ratsukko ylitti oikein mallikkaasti, hyvällä ja rauhallisella temmolla kaikki kentän esteet ratana, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä lopettelemaan.

Tällä kertaa siirryimme loppuverkkaan oikein tyytyväisin mielin, valmentajan edelleenkin ihmetellessä, että kuinka tälläiseen jääräpää hevoseen voi pieni huutaminen ja ohjasta repäisy vaikuttaa positiivisesti. Loppuverkan ratsukko sai työstää ravissa itsenäisesti ja kun Milja oli tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Vaikka alku oli melkoisen hankala ratsukolle, paransivat he hirmuisesti työskentelyään loppua kohti. Jaarlista näin aivan uusia puolia ja olikin oikein kiva nähdä, että kyllä tästä hevosesta oikeasti on esteratsastukseen, se pieni "helmi" pitää vain jotenkin löytää. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin valmennuksiin!"

19.12.2014 - Kouluvalmennus kasvattajan luona Mörkövaarassa, valmentajana tvisha

valmentajan kommentti: "Tällä kertaa pääsin valmentamaan Miljaa ja Jaarlia kouluratsastuksen parissa, ja tietenkin odotin mielenkiinnolla näkeväni, kuinka ratsukko selviytyy tämän päivän tehtävistä. Alkuverkassa Jaarli oli himpun verran laiska, se laahusti eteen kuin mikäkin matonen eikä liikauttanut edes korvaansa kun Milja napautti tätä piiskalla takamukseen. Vähitellen ori kuitenkin alkoi päästä paremmin ratsastajansa rytmiin ja täten myös hevosen liike ja ilme parani huomattavasti. Kun Jaarli oli lukuisten taivuttelujen ja temponvaihtelujen jälkeen kutakuinkin kuulolla ja liikkui rennosti eteen, lähdimme siirtymään päätehtäviin.

Koska tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen kouluvalkka, kävimme Miljan ja Jaarlin kanssa lävitse vain peruasioita niin, että näin ikään kuin millä tasolla ratsukko on. Lähdimme aluksi tekemään keskiympyrällä käynnissä mm. pysähdyksiä ja peruutuksia, ja tämän jälkeen sama ravisiirtymisillä. Jaarli kuunteli ratsastajaansa oikein mallikkaasti ja täten kun Milja siirsi painoaan eteen ja antoi pienen pidätteen ohjasta, pysähtyi ori maltillisesti. Sen sijaan peruutuksissa Milja sai olla asteen verran napakkana ja pitää huolen etenkin siitä, että Jaarli peruutti suoraan. Ravissa siirtymiset eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa. Näiden jälkeen siirryimme takaisin uralle ja aloitimme aina keskihalkaisijalta eri suuntaan pohkeenväistöjen tekemisen. Huolellinen pidäte ja topakka pohje takasi oikein hienoja väistöjä, vaikka Jaarli ajoittain tahtoikin vähän temppuilla vastaan. Kokeilimme myös väistöjä ravissa ja oikeastaan yllätyin siitä, miten kevyesti Jaarli niistä selviytyi ilman, että sotkeutui jalkoihinsa. Viimeisimmäksi lähdimme uralla tekemään laukannostoja ja suunnanvaihtoja oman mielen mukaan. Laukannostot itsessään onnistuivat hyvin, mutta laukan ylläpitäminen sen sijaan tuotti hieman hankaluutta.

Reippaan tunnin ajan väänsimme jos jonkinmoista kiemuraa, jonka tuloksena saimme Jaarlin ratsastettua pehmeäksi ja käyttämään hyvin suutaan. Täten ratsukko sai hiljalleen siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan vielä ravailemaan ja tekemään taivutteluja. Valmentaja oli tämän valmennuksen jälkeen positiivisesti yllättynyt, sillä Jaarli näytti ihmeen hyvältä ja se tuntui omaavan tänään hyvän työmotivaation. Milja saa kuitenkin vähän topakammin komentaa hevostaan mikäli se alkaa pelleilemään, ja näin sen voi saada ehkä asteen verran vieläkin kivemmaksi ratsastettavaksi."

23.11.2014 - Estevalmennus kasvattajan luona Mörkövaarassa, valmentajana tvisha

valmentajan kommentti: "Olin jo jonkin aikaa odotellut saavani Miljan ja Jaarlin valmennuksiini mukaan, ja tänään se vihdoin tapahtui! Jaarli säntäsi reippaalla ravilla maneesiin korvat pystyssä ja rinta rottingilla kuin mikäkin maailman omistaja, samaan aikaan kuin Milja yritti selässä vielä säätää jalustimiaan. Alkuverkassa orilla riitti kyllä intoa ja vauhtia, ja vähän aikaa jo mietinkin, että mahtaakohan tästä valmennuksesta tulla tämän ratsukon osalta yhtään mitään. Kun Jaarli oli lukuisten laukkakierrosten jälkeen jotenkin Miljan kuulolla, annoin heille luvan hypätä muutamat 60cm verkkaesteet. Kuten arvata saattoi, oli hypyissä iiihan millisti vauhtia liikaa, mutta hyvin ratsastaja sai hevosensa taas hyppyjen jälkeen hallintaansa.

Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakennettun esteradan pariin, jolla oli korkeutta 70-80cm. Jaarli tuntui innostuvan isommista esteitä vähän lisää, joten ratsastaja sai oikeasti tehdä selässä töitä, jotta ori pysyi käsissä. Orin innokkuuden vuoksi lähdimme hyppäämään esteitä niin, että otimme ns. yksi este kerrallaan ja hiomme sen pakettiin ennen kokonaisen radan ylittämistä. Milja piti hevoselleen tiet ja lähestymiset helppoina huolellisen ratsastuksen ansiosta, ja ennen estettä antoi todella napakat pidätteet. Lukuisat toistot ja jatkuva huohottaminen alkoi vähitellen käymään jo Jaarlinkin jalkoihin, joten, jes, vähitellen se hyytyi "normaalin hevosen vauhtiin". Tässä vaiheessa pystyimme lähtemään hyppäämään koko rataa ja oikeastaan yllätyinkin siitä, miten hyvin ratsukko siitä suoriutui alun vaikeuksien jälkeen. Siinä missä Jaarlin käytös muuttui, muuttui myös koko ratsastus ja hevosen olemus paremmaksi, ja tällöin esteiden ylittämistä oli jo ilo seurata. Orilla oli todella hyvä hyppytekniikka, eikä ratsastajan tarvinnut juurikaan hevostaan ohjata esimerkiksi ponnistuspaikan suhteen.

Kun esterata oli koluttu täysin läpi ja viimeisimmät hypyt olivat onnistuineita, sai ratsukko siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan. Hauska oli nähdä, miten Jaarli alkoi loppuverkassa hiljalleen väsähtämään, eikä sen jalka olisi jaksanut enää alun tahtiin nousta. Kun ori kuunteli ratsastajaansa hyvin ja oli pehmeästi kuolaimella, saivat he siirtyä käyntiin ja lopetella. Tuomio tästä valmennuksesta - hmm, vauhti ja ylimääräinen sählääminen pois niin hyvä tulee! Miljan hermot kestivät yllättävänkin hyvin Jaarlin sekoiluja, ja sen vuoksi kai lopussa nähtiinkin erinomaisia hyppyjä."

19.08.2014 - Päiväkirjamerkintä

Jaarli täyttää pian neljä vuotta, joten se pääsee täten aloittamaan kisauransa. Viime aikoina onkin käyty ahkerasti valmennuksissa, mutta matkaa huippuratsuksi on vielä. Lahjakas Jaarli on kyllä kieltämättä, joten odotettavissa voi olla varsin menestyksekäs ura. Orin kanssa on tarkoitus kilpailla niin kenttäratsastuksessa, kuin erikseen koulussa ja rataesteilläkin. Sen isä on mennyt kenttää jopa CIC1-tasolla ja hypännyt reilua metriä. Emä taas on esteitä hypännyt ratana parhaimmillaan 80 cm ja kenttää mennyt harrasteluokissa. Isä ja emä taitaa kumpikin koulua Helppo A -tasoisesti. Näiden perusteella voisi ajatella, että Jaarlinkin kanssa voitaisiin kouluratsastuksessa päästä vähintään HeA-tasolle, esteillä luulisi onnistuvan metrisetkin ja mikäli siihen korkeuteen päästään, voisi kenttäratsastuksessa CIC1-taso olla mahdollinen. Tavoitteet ovat siis vähintäänkin korkealla!

15.07.2014 - Päiväkirjamerkintä

Tänään oli taas kuukausittaisen varsa-arvioinnin aika ja 2-vuotias Jaarli oli mukana menossa. Herra oli tapansa mukaan energisellä tuulella ja paikoillaan pysyminen tuntui olevan sula mahdottomuus. Rakennearvostelu olikin sen takia aika hankala, mutta olin tyytyväinen, kun Jaarlille napsahti pisteitä seitsemän kymmenestä. Käynnissä mentiin hieman hätiköiden, mutta ravia ori esitti oikein rehvakkaana. Silloin irtosi yleisöltä kunnon aplodit, joista Jaarli innostui vain entisestään, joten sitten saikin jo taas rauhoitella oria. Käytöksestä se sai vain puolet pisteistä, mutta se nyt olikin odotettavissa. Kun mukaan laskettiin vielä sukupisteet (joista Jaarli sai täydet), saatiin kasaan yhteensä 27 pistettä. Se tarkoitti sitä, että ori sai II-palkinnon. Vähän tuo jäi harmittamaan, sillä orin vanhemmat ovat kumpikin saaneet varsa-arvioinnissa ensimmäisen palkinnot, mutta ei me leikistä suututa. Hyvää harjoitustahan tuo Jaarlille oli.