Luciana järjesti hieman normaalista poikkeavat näyttelyt näin helmikuun loppuun. Hän itse toimi tuomarina kaikissa kolmessa luokassa, jotka olivat pilkulliset ponit, tukkajumalat ja pitkäsukkaiset hevoset. Mahtis osallistui luonnollisesti tukkajumalien luokkaan, sillä onhan herralle tuota jouhta kertynyt. Kilpakumppaneiksi se sai kaksi irlannin cobia, minishetlanninponin, rotutoveri suomenhevosen, sekä vähän harvinaisemman australianhevosen.
Mahti käyttäytyi nyt ehkä himpun verran paremmin kuin edellisissä näyttelyissä, mutta töitä sain silti tehdä. Onneksi päivä sujui nopealla temmolla osallistujamäärän ollessa pieni, joten en joutunut kovin pitkään taistelemaan orin kanssa. Kateellisena katselin luokan muita oreja, jotka käyttäytyivät niiiin kiltisti ja rauhallisesti. Ainoa tammakin oli aivan ihastuttava minikokoinen otus! Niinpä en ollut aluksi uskoa korviani, kun Mahtiksen kerrrottiin voittaneen luokan. ”Kukaan ei ole varmaan ikinä sanonut sinulle, kuinka nätti on voikko ori hamppuharjalla? Pahoittelen toistoa, mutta tämä herra on aivan hurmaava! Pamahtava ansaitsi upeine jouhineen ehdottomasti ykköspalkinnon”, kuulutti Luciana. No, täytyy sanoa, että kyllä se minunkin silmääni miellyttää. Saatiin kuin saatiinkin siis ihan onnellinen loppu tälle päivälle, mutta käyttäytymisessä on edelleen paljon parantamisen varaa.
