Tarina alkaa kahdesta ystävyksestä. Ruunikosta ponista ja rautiaasta piirtopäisestä hevosesta. Kaksikosta, joka on ollut mitä parhaimmat ystävät pienistä pojanklopeista asti. Ne keksivät jos jonkinlaisia juttuja niin omistajiensa kuin muiden hevosten päänmenoksi. Esimerkiksi ahkeran karkailun vuoksi ne siirrettiin sähkölankaisesta tarhasta lauta-aitaiseen tarhaan, jotta niitä ei aina tarvitsisi metsästää milloin sieltä ja milloin täältä.
Mutta nyt, lähes kuusi vuotta myöhemmin, on kaksikko kokenut suuren kriisin ja sen myötä välirikon. Syytä tähän ei tiedetä. Liekö syynä lähistöllä sijaitsevan tallin tamma, joka pääsi toissaviikolla karkaamaan Pikkiksen maille. Oli syy mikä tahansa, yhtäkkiä orit alkoivat tapella ilman mitään syytä, välillä todella rajustikin, vaikka aiemmin ne eivät olleet kuin leikkisästi telmineet ja vähän näykkineet toisiaan mistä nyt vain sai pikkuissen hampailla napsaistua. Jonkin aikaa tarhan toimintaa seurattuamme selvisi, että yleensä tappelun aloitti pikkuisempi kaveri. Lopulta orit oli pakko erottaa, ennen kuin kummallekaan sattuisi pahempi haaveri.
Tässä vaiheessa kuvaan astui eräs läsipäinen ruuna. Tämä oli sattuimoisin toisen riitapukarin veli, joten veljekset päätettiin laittaa samaan tarhaan. Siitä lähtien ne ovatkin olleet kuin paita ja peppu. Poni sen sijaan viihdyttää nykyään itseään mm. virikkeillä, joita tarhaan sille veimme. Lisäksi se keksii kaikenlaista ihan itsekseenkin.
Niinpä niin, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pojat ovat tällä hetkellä oikein tyytyväisiä elämäänsä ja elävät varmasti elämänsä onnellisesti loppuun asti. Sen pituinen se.
