Eilen jouduimme luopumaan tallimme vanhimmasta hevosesta, upeasta läsipäisestä suokkioristamme Raisusta. Raisu oli jo 25 vuotias ja oireili jaloistaan niin paljon, että koin parhaaksi vaihtoehdoksi orin lopettamisen ennenkuin Raisu joutuisi kärsimään liikaa. Vanhan herran viimeisenä päivänä kävin sen kanssa vielä viimeisellä kävelyllä maastossa. Ori oli tapansa mukaan ilkikurinen ja kyynel silmäkulmassa katselin sen toilailuja.
Kauhuksemme tänään meiltä sitten lähti heti Raisun perään nyffiorimme Chino. En tiedä mitä tarhassa oli tapahtunut, mutta kun menin hakemaan Chinoa takaisin sisälle iltaa varten oli se täysin kolmi jalkainen. Se ei käyttänyt toista etujalkaansa ollenkaan ja vuolaasti itkien soitin eläinlääkärimme käymään taas ikävien uutisten merkeissä Pikkiksessä. Vakioeläinlääkärimme saapui nopeasti ja totesi Chinon jalan olevan poikki. Chino on hevonen jolle ei pakkolepo sovi ja koko orin takaisin kuntoon saaminen olisi ollut niin epävarmaa ja suuren työtaakan takana, että koimme parhaaksi vaihtoehdoksi lopettaa Chinon samantien.
Toivottavasti tämän vuoden surulliset uutiset olisivat tässä. Tänään myös irlantilaisvahvistuksemme Daisy palasi takaisin kasvattajalleen. Suurista suunnitelmistani huolimatta Daisy ei vain sopeutunut siihen käyttötarkoitukseen mihin olin sen ostanut.
Kati
