”Eiköhän pakata ponit mukaan ja suunnata kohti Pullista?”, luki eräänä päivänä Ratsutalli Pakkopullan foorumilla. No tottahan toki! Kyseessä oli kutsu pulkkaratsastuskilpailuihin. Kisapäivän aamuna minä pakkasin mukaani peräti kaksi otusta, en tosin yhtäkään ponia. Mahti olisi kyllä voinut mennä ponista. Tämä nuori herra lähti mukaan vain seuraponiksi ja tietenkin siksi, että sen vieroitusikä ei ole vieläkään koittanut. Varsinainen kilparatsuni olisi kuitenkin Kuisku.
Vaikka tämä kaksikko ei ole enää aikoihin juuri toistensa seurasta välittänyt, aiheuttivat ne Pulliksessa melkoista draamaa. Jostain kumman syystä Mahti alkoi hirnua sydäntäsärkevällä äänellä Kuiskun astellessa ulos trailerista ja pois varsan näkyvistä. Olin ajatellut pitää oria trailerissa sen aikaa, että saan hoidettua Kuiskun kuntoon, mutta kun tamma alkoi hermostuneesti vastailla pojalleen, oli pakko ottaa Mahtikin ulos, jotta saataisiin rauha maahan. Olemme pysytelleet visusti kotona oikeastaan koko tämän Mahtin varsa-ajan, joten kun tasainen arki vaihtui outoon ympäristöön ja kilpailuhenkeen, aiheutti se emän ja varsan käytöksessä käänteen.
Se aiheutti myös mielenkiintoisia käänteitä suoritukseemme. Koska kyseessä oli nopeuskilpailu, olin tietysti etukäteen Kuiskun vauhdikkuuden tietäen ajatellut, että tämä olisi helppo nakki. Mutta kuinka käy, kun yhtäkkiä pitääkin huolehtia samaan aikaan varsasta. Lähtö oli tahmea, sillä tamma jäi miettimään mennäkö vai eikö. Hetken jo pelkäsin, että se lähtee Mahtiksen luo, mutta sitten se saikin ajatuksesta kiinni ja syöksyi eteenpäin. Alkutahmeuksien takia aikamme ei tietenkään ollut parhaimmasta päästä, mutta pääsimme kuitenkin lopulta maaliin. Meidän jälkeemme oli vuorossa vielä monen monta suorittajaa ja lähes koko ajan sijoituksemme tippui. Lopulta olimme puolen välin huonommalla puolella, sillä sijoituimme viidenneksitoista osallistujia ollessa kaksikymmentä kolme.
Jos ei muuta, niin ainakin Mahti sai tällä reissulla ensikosketuksen ulkomaailmaan. Tästä eteenpäin se toivottavasti pääsee reissaamaan vähän useamminkin ja pari-kolmevuotiaana sen kanssa on tarkoitus suunnata suomenhevosten varsa-arviointiin, joten kokemus on pelkästään hyvästä. Kuiskukin pääsee taas pikkuhiljaa kisailemaan erinäisissä kissanristiäisissä. Ja jossakin vaiheessa se on taas tarkoitus astuttaa.
