Tänään Chip täyttää jo vuoden! En voi kuin kiittää hevosten ylijumalaa siitä, että Chip on selvinnyt hengissä ensimmäisen vuoden. Ei sillä että Chip olisi mitenkään sairas, se on vain hullunkurisin ja rohkein hevonen jonka olen tavannut.
Viime viikolla se mönki laitumen lankojen alta ja päätti pistää ranttaliksi vapaana ollessaan. Sain puhelinsoiton että onko meiltä karannut hevonen, kun naapurin täti näki kuinka hänen pyykkinarultaan oli viety oranssi paita ja varkaalla oli ollut kovin pitkä nenä ja hörökorvat… Ajoin kiireenvilkkaa kaupungilta tallille ja löysinkin Chipin heti kun saavuin tallin pihaan. Siellä se makasi traktorin nokassa olevassa kauhassa. Oranssi paita suussaan. Ja kun se näki minut se ponkaisi isolla loikalla ylös ja rupesi kunnolla perseilemään ja hyppimään ympärilläni. Hauskaltahan se nyt kuulostaa, mutta silloin meinasin lähettää Chipin vähintäänkin Timbuktuun. Onneksi sen aina kurniva vatsa kuitenkin johdatti Chipin luokseni kun pidin kaurasankoa kädessä. Chip saikin viettää loppupäivän sisällä karsinassa kun me kävimme Miljan kanssa siirtämässä laitumen lankoja Chipin kestäviksi.
