Seuraavana päivänä jatkettiin taas maastoesteiden parissa, ja tänään otettiin työn alle pitkän matkan laukkaaminen sekä vesieste. Alkuun ympäriinsä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa taivutellen ja kaarrellen. Otitte myös muutamat vaihdot, ja pidemmän pätkän isompaa laukkaa. No, kun oltiin suhteellisen valmiita, aloitettiin hyppely parin tukin yli, joiden jälkeen suunnattiin vähän kauemmas radalle. Kaksi simppeliä estettä, mutta välissä montasataa metriä, joka pitäis mahdollisimman isolla laukalla tulla. No, lähditte suorittamaan, ja mä olin suurinpiirtein puolessa välissä tarkkailemassa. Ensimmäinen este mentiin tyylikkäästi yli, ja sitten sitä vauhtia alkoi löytyä. Vaikka itsekin lajia harrastaneena tiedän, että ei se oikeasti käsistä lähtenyt, niin silti hieman hirvitti. Kasinolla laukkasi ihan älyttömän isoa ja ylöspäin menevää laukkaa ja hieman ennen estettä vauhti muuttui hallitummaksi, ja este ylitettiin isolla hypyllä, ja sitten Kati hidasti, ja tuli rennosti ravaillen kohtaan, jossa seisoin. Otettiin sama tehtävä vielä kertaalleen, ja sitten riittäisi, eihän me nyt kuitenkaan haluttu kiusata pientä oripoikaa. Myös toinen suoritus näytti oikein hyvältä, vaikkakin hieman vauhti hiipui spurtissa, mutta ei se mitään – näyttävää se oli silti. Päätettiin jättää vesiesteet kolmannelle valmennuspäivälle, ja lähdettiin yhtä matkaa kohti tallia, rennosti ravaillen ja kävellen.
