En ollut juuri koskaan valmentanut kenttäratsastuksen maastoesteosuutta, mutta tänään sekin tuli kokeiltua. Ratsukko käveli alkuverryttelyitä kentällä, josta siirryttiin kävellen ja ravaillen kohti maastoesterataa. Olin ajatellut että tullaan muutamaa tehtävää ja harjoitellaan lähestymisiä huolella. Otitte alkuun nurmipohjalla vähän ravia ja laukkaa taivutellen ja hyppien matalaa tukkiestettä. Kasinolla oli alusta asti melko hyvin kuulolla, ja vaikka se pää karkasi välillä taivaisiin, ei meno silti muuttunut hallitsemattomaksi. Pitkästä aikaa katsoessa maastoesteitä, tuli hinku päästä itsekin kisaamaan mutta hevosten ollessa niin nuoria, jätin sen haaveeksi ja keskityin valmennukseen. Tukkiesteeltä jatkettiin ”portaisiin” ja yhdelle kapealle risuesteelle. Portaat olivat siten, että ensin mentiin alas kolme porrasta, ja samantien tultiin ylös kolme porrasta. Porrastehtävä mentäisiin ensimmäisenä, ja mulle tuli jo hiki kun katselin teidän menoa. Huh. Alkuun otettiin pari haparoivaa askelta, mutta toisella kerralla tultiin jo varsin hienosti, pysyitte hyvin tasapainossa, ja meno näytti suhteellisen vaivattomalta. Teidän välinen yhteistyö ja sen lujuus näkyivät suorituksessa ja kehuinkin muutamaan otteeseen varmaa otettanne maastoesteillä. Viimeiseksi tehtäväksi valitsin sen kapean risuesteen, jolle piti ottaa huolellinen lähestyminen. Luulin tehtävää hieman haastavammaksi, kun este oli hieman ylämäkeen, mutta molemmilla kahdella kerralla tehtävä meni puhtaasti läpi. Kehujen jälkeen saitte lähdeä ravailemaan tallille päin, ja mä jäin vielä itsekseni radalle haaveilemaan.
