Tulin tänään valmentamaan Miljaa ja Kassua uudemman kerran. Meidän piti järjestää valmennusaika jo kuun vaihteeseen, mutta molempien kiireiden vuoksi ja hämmentävän kommunikaatio- ja yhteysongelman vuoksi saimme vasta nyt sovittua ajan. Kouluratsastuksen parissa jatkettiin tänäänkin, aiheena niin yksinkertainen ja arkinen asia kuin käyntityöskentely. Sitä tulee treenattua aivan liian vähän, ja sen voin itsekin allekirjoittaa. Ratsukko sai aivan alkuun tehtäväksi leikitellä kaikilla askellajeilla suoralla ja ympyröillä ja pyrkiä ratsastamaan mahdollisimman isosti ja avarasti. Tämän jälkeen toistettiin sama mutta hyvin hillityllä, lyhyellä ja harkitulla temmolla. Hevonen meinasi pistää leikiksi koko touhun siinä vaiheessa, kun sai oikein isosti revitellä ympäri kenttää. Taisi ratsastajaakin vähän naurattaa koko touhu, sen verran ilakoivaa menoa se oli. Hevosen ratsastaminen pieneksi paketiksi ei ollutkaan tämän jälkeen aivan helppo juttu, mutta aika nopeasti sain Miljan neuvojeni avulla kuorimaan Kassusta lyhyen, ryhdikkään ja hallitun paketin. Tästä oli hyvä jatkaa käyntityöskentelyn pariin. Keskityimme kulmiin, istuntaan, suoraan ratsastamiseen ja temponmuutoksiin, kaikki käynnissä. Välillä ratsastajan ajatukset lähtivät selkästi omille teilleen, välillä yritti hevonen tarjota kivempia hurjasteluita tilalle. Hyvin kuitenkin pysyi focus ja lopputunnista ympyrällä pyörittäessä ei kummankaan keskittyminen herpaantunut edes allekirjoittaneen kännykän soidessa (pahoittelut tästä Miljalle, on todella huonotapaista jättää äänet päälle, tiedetään). Milja kommentoi loppupalaverissa tunnin olleen rentouttava ja silmiä avaava. Keskustelimmekin valmennuksen jälkeen tovin jos toisenkin perusratsastukseen liittyvistä liikkeistä ja ongelmakohdista, jotka usein arjessa sivuutamme ja keskitymme vain hinkkaamaan niitä vaikeampia ja haastavampia liikkeitä.
