Seuraavana päivänä maastoestevalmennuksen jälkeen Miljan ja Kuiskun kanssa olisi vuorossa kouluratsastusta. Saapuessani tallille oli ratsukko jo siirtynyt kentälle, jonne minäkin kävelin kipin kapin. Tänään keskityttäisiin pitkälti ravityöskentelyyn ja sen hiomiseen, eikä tehtäisi mitään kovin hankalia juttuja.
”Muista heti käynneistä lähtien et se hevonen on oikeesti avuilla eikä vaan kävele eteenpäin itteesä käyttämättä!” huutelin Miljalle. ”Tee vaan reilusti ympyröitä ja kaikkia kiemuroita sekö pysähdyksiä et saat sen Kuiskun kuuntelee sua vähän paremmin. Nyt se vaa kokoajan kattelee ympärilleen eikä hirveesti keskity suhun”, huomautin Miljalle. Milja ratsasti jokaisessa askellajissa melko itsenäisesti jotta näin ratsukon työskentelyä ilman opetusta. Kuisku liikkui melko hyvin, mutta aina välillä huomasin sen huijaavan ratsastajaa asettamalla vain niskaansa hieman sisäänpäin. Huomautin tästä Miljalle, joka saikin virheen korjattua nopeasti.
Valmennuksen aikana olin ajatellut työstettäväksi runsaasti ravia ja lopuksi laukkaa loivalla- ja kolmikaarisella kiemurauralla. Teettäisin Miljalla ja Kuiskulla mm. avotaivutuksia sekä paljon temmonvaihteluja, ja ainakin odotusteni mukaan ratsukko suoriutuisi tehtävistä hienosti. ”Noin, tarkista vaan asetus et pysyy. Hyvä! Rauhota oma käsi ja istunnalla myös se hevonen ettei mee kaahottamiseks”, latelin neuvoja Miljalle. ”Noin, otas sit laukka sieltä. Keskity siihen siirtymiseen, et ohjat ei missään vaiheessa löysty turhia”, neuvoin Miljaa. ”Noin, huomasitko miten paljon parempi oli heti ku keskityit siihen tuntumaan kunnolla! Tosi hyvä, otetaa viel vähä näitä tehtävii laukas ja sit lopetellaa.”
