Lämmin kesäinen päivä oli hiljalleen kääntymässä iltaan kun saavuin Pikkulinnun tallille pitämään valmennusta. Kävelin Miljan ja Kuiskun kanssa samaa matkaa kentälle ja juttelimme hetken valmennuksen tavoitteista. Ahkerasti kisaava ratsukko kaipasi viime hetken virittelyjä ennen seuraavaa koitosta. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukon tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia. Kuiskua ei olisi huvittanut töiden teko vaan se vempuili pysähdyksissä ja peruutteli huolimattomasti vinoon. Muutaman yrityksen jälkeen keskittyminen alkoi löytyä, pari hyvää askelta taakse, paine pois ja kiitos tammalle. Kärsivällisesti ratsukko teki vielä pari peruutusta kunnes jatkoimme tuntia siirtymisillä. Ensin pitkä sivu ravissa, lyhyt käynnissä ja kun siirtymiset sujuivat siististi ilman turhia pelleilyitä tamman puolelta, otettiin pitkälle sivulle pysähdys suoraan ravista ja pysähdyksestä siirtyminen takaisin raviin. Kuisku alkoi tässä vaiheessa olla jo paremmin kuulolla, mutta silti jännittynyt kuin viulun kieli. Annoin ratsukon ottaa muutaman kierroksen verran pelkkää ravia, pitkällä sivulla reippaammin ja lyhyellä sivulla vähän hitaampaan tahtiin. Kuisku sai turhia energioita vähän pois ja seuraava harjoitus sujui huomattavasti rennommin. Ratsukko sai seuraavaksi tehdä pääty-ympyröitä laukassa, uralle palatessa vaihdettiin takaisin raviin. Keskityimme pitämään ympyrällä vauhdin sopivana ja ympyrän pyöreänä. Milja sai tehtyä siistejä siirtymisiä eikä ympyrällä taipuminen tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja Kuisku kulki vihdoin nätisti avuilla.
