Viimeisenä päivänä halusin keskittyä ratsukon saumattomaan yhteistyöhön sekä siihen, että Raisun lihakset saataisiin kunnolla vertymään. Raisu oli selkeästi aavistuksen väsynyt, joten Pulmu sai todenteolla ahkeroida saadakseen orin liikkumaan kunnolla eteen. ”Toivottavasti me ei nyt pahasti kastuta”, huikkasin Pulmulle, kun taivaalta tipahteli ajoittain vesipisaroita. Ratsukko oli jo verrytellyt ravissa, mutta pyysin Pulmua ottamaan Raisun käyntiin ja ratsastamaan mahdollisimman pitkää ja rentoa lisättyä käyntiä. Raisu oli hieman vastahakoinen eikä meinannut lähteä venyttämään rehellisesti. ”Anna vaan reilusti tilaa ohjalla, ja päästä itsesikin vähän liioitellun rennoksi”, ohjeistin ratsukkoa. Hiljalleen Raisu alkoi antaa periksi ja venyi selästäänkin ihan silminnähden. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Pyysin Pulmua ratsastamaan muutamat ravilisäykset lävistäjille. Ensimmäisellä kerralla Raisu lähti vähän hitaasti, mutta lisäys oli silti laadukas. Muutamien toistojen kautta saimme Raisun takaosan polkemaan hyvin alle, ja ori alkoi näyttää ihan kelvolliselta kouluratsulta.
Pyysin ratsukkoa siirtymään kolmikaariselle kiemurauralle, jonka keskimmäinen kaarre oli tarkoitus ratsastaa laukassa. Laukka tuli siis saada nopeasti rennoksi ja hyvään pakettiin. Rentouden saavuttamiseksi annoin Pulmulle luvan taivuttaa Raisua laukannostopisteessä aavistuksen sisälle. ”Tosi hyvä!” kehuin ratsukkoa onnistuneesta suorituksesta. Sade oli hieman yltynyt ja väsymys paistoi läpi niin ratsastajasta kuin hevosestakin. ”Otetaan vielä parit keskilaukat lävistäjillä laukassa ja lopetellaan siihen”, hymyilin ratsukolle. Pulmu jaksoi tsempata ja ratsukko esitti todella hyvää keskilaukkaa molempiin suuntiin. Vettä alkoi tulla taivaalta kaatamalla, joten ratsukko loppuverrytteli nopeasti samalla, kun kävimme Pulmun kanssa läpi heidän vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ratsukkona.
