Kouluvalmennus, valmentajana Heidi Virta-Karhula

6.10.2014 | ei kommentteja

Kävin valmentamassa Miljaa ja Sisua elokuussa ja vähän jo odottelinkin milloin sieltä tulee taas soittoa. Una-koira pääsi jälleen mukaan tutustumaan tallielämään, jotta voisin jatkossakin ottaa sen poikkeuksetta mukaan työreissuille. Olin hieman myöhässä erinäisten sattumusten vuoksi, joten neuvoin ruuhkassa seisoessani Miljaa aloittamaan jo verryttelyt mikäli tuloni viivästyy. -Saatiin jo kaikki askellajit käytyä läpi, hieman on tahmaista tänään mutta eiköhän tämä tästä, Milja kertoi kentälle vihdoin saapuessamme. Kassua kiinnosti pieni oranssi Una, joka ei niinkään ollut mielissään kurottelevasta pitkäkaulaisesta hevosesta.

-Mä luulen että tehdään jonkun aikaa neliapilaa jos se kerran tuntuu hieman junnaavalta, pohdin ja selostin sitten tehtävän jujun. Tarkoituksena oli ratsastaa hieman keskihalkaisijan sivulla päädystä toiseen ja tehdä päädyssä molempiin kulmiin voltit. Sitten palattiin jälleen miltei keskihalkaisijalle ja toistettiin radantie. Tehtävää pystyy varioimaan monella tavalla, me keskityimme lähinnä siirtymiin jotta saimme Kassuun vähän potkua. Alkuun tehtävää hahmoteltiin käynnissä, minkä jälkeen tehtävä tultiin ravissa. Laukkaa tehtävään yhdistettiin suorille osuuksille ja voltit edettiin tällöin ravissa. Myös laukka-käynti-laukka-siirtymiä otettiin osaksi tehtävää. -Hirvittävästi vaatii kyllä tää tehtävä vaikka ei heti uskoisi! Milja huokaisi antaessani luvan välihuiliin. Kassu hoksasi aika pian tehtävän jujun ja oli paikoitellen hyvinkin näppärä ja sulava liikkeissään.

Neliapilan jälkeen treenattiin sulavaa kulmatyöskentelyä. Tämä toteutettiin puolikkaalla kentällä siten, että kentän kulmat olivat osaltaan tukemassa työskentelyä, mutta kaksi kulmaa tuli ratsastaa itsenäisesti: pitkältä sivulta toiselle käännyttäessä oli toisaalta ehkä helpompi tehdä selkeä kulma, toisaalta oikea ajoitus ja suoristus olivat haasteena ratsukolle. Tehtävää tultiin käynnissä ja ravissa lopuksi muutamaa laukkakulmaa kokeilumielessä ratsastaen. Ratsukolle oli selkeästi helpompaa kääntää ravissa kuin käynnissä tai laukassa, joten etenkin heikkoja kohtia jankattiin monta kertaa.

Valmennus lopetettiin onnistuneesti ratsastettuihin ravikulmiin. Milja teki todella hyvin töitä ja parivaljakosta huomasi kyllä, ettei ollut ensimmäinen yhteinen ratsastushetki!

Kirjoittanut: Pikkulinnun talli Aihe(et): Kassun valmennukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *