Nuori ori ei ollut vielä tajunnut ihan sitä, että aina ei se vauhti ollut se tärkein asia. Chinook mennä viuhtoi, minkä pienistä kintuistaan pääsi ja Pulmu koitti löytää epätoivoisesti oikean rytmin askellajeissa. Olikin aika selvä juttu, että tänään oli turha tehdä mitään haasteellisempia liikkeitä, perusasioissa kun olisi varmasti jo tarpeeksi Chinookin kohdalla. Pulmukin oli samaa mieltä ja toivoi, että voisimme varsinkin keskittyä vauhdin säätelyyn ja erilaisiin pysähtymisharjoituksiin. Nyökkäilin ja pyysin ratsukkoa alkuun etsimään keskikäynnin. Orille se tuntui olevan täysin vieras käsite, mutta minun ja Pulmun yhteistyöllä oikean tahdin löytäminen ei ollut mikään mahdottomuus. Kun se sitten lopulta löytyi, annoin heille tehtäväksi tehdä tasaisin välimatkoin pysähdyksen ja neljän askeleen peruutuksen. Chinookin ilme kertoi sen, ettei taaksepäin meneminen ollut läheskään yhtä kiva juttu kuin eteenpäin kaahottaminen, mutta Pulmun pienien houkuttelutuokioiden jälkeen ori alkoi pääsemään hommasta jyvälle ja suostui ottamaan ne vaaditut askeleet, ihan vielä oikeaan suuntaankin! Jonkin aikaa näitä asioita vatkattuamme ratsukon oli aika nostaa harjoitusravi ja kokeilla temponlisäyksiä. Kyllä vain, vauhtia löytyi, mutta säätely olikin eri juttu. Taitava poni kuitenkin kuunteli melko hyvin ratsastajaansa, ensiksi kokeiluaan hetken rajojaan, ja nyt enää laukkatehtävät odottivat vuoroaan. Laukka nousi ongelmitta kumpaankin suuntaan, eikä yllättävää kyllä ollut mitään liiallista kaahailua. Perusasiat tuntuivat loppuen lopuksi kuitenkin olevan melkoista peruskauraa tälle parivaljakolle, vaikka tottahan se oli, ettei ikinä niitä voinut jankata tarpeeksi.
