Kuukausi viimeisimmästä kerrasta tuntui iäisyydeltä, kun valmennuskertoja oltiin sovittu marraskuulle asti. Odottelin innolla näkeväni saman valmennusparin, jota jo kolme kertaa kerkesin viime kuussa näkemään. Kentällä odottikin tuttu ratsukko valmiina töihin. He olivat käyneet jo maastossa alkukäynneillä ja molemmat näyttivät ihanan virkeiltä, etenkin ratsastaja jonka posket punoittivat lokakuun ensi pakkasilla.
Raviin siirryttiin samantien ja ohjaa kerättiin tuntumalle ja oria haettiin paremmalle tuntumalle lukuisilla volteilla. Muutaman tutun pusähdyksenkin halusin työntää valmennukseen mukaan, joissa Chinook malttoi taas seistä niin esimerkillisen rauhallisesti. Maasto oli varmasti ollut erittäin tehokas sillä Chinook tuntui olevan hyvin hereillä ja kuuliainen heti alusta alkaen. Jalustimet laitettii ristiin satulan eteen ja keskityttiin mukavaan treeniin parantamaan ratsastajan istuntaa ja syviä apuja. Ratsastaja oli maininnut aikaisemmin, että Chinookilla on poikkeuksellisen pehmeät askelet ja sen kyllä huomasi sillä ratsastaja istui kuin liimattuna satulassa.
Kentälle saapui toinen ratsukko kävelemään, joten siirryimme kentän keskelle ratsastamaan reippaan kokoista kahdeksikkoa. Chinook sanoi tervehdyksensä ratsukolle kerran, mutta toistamiseen hän ei heitä moikannut, vaikka välillä mentiin erittäin läheltäkin. Ratsastaja piti orin hyvällä asetuksella ja suoristaminen tapahtui kahdeksikon keskellä pysähdykessä. Pysähdyksissä peruutettiin joka toinen kerta kolme askelta, joista useammat menivät suoraan taaksepäin, kun ensimmäisissä mentiin hieman vinoon. Ratsastajan päättäväinen ote ratsuun vaikutti ja laukkaan siirryttäessä ori liikkui melkein ajatuksen voimalla. Laukanvaihto kahdeksikon keskellä ei ensimmäisillä kerroilla onnistunut vaan askel rikkoutui raviin. Vaihdoissa pientä takkuavuutta, mutta ratsastaja oli erittäin maltillinen orin kanssa, eikä hoppuillut tai turhaa torunut oria epäonnistuneesta suorituskesta. Hyvän suorituksen ratsastaja palkitsi kevyemmällä sisäohjalla ja nopealla taputuksella.
Uralla jatkettiin laukassa muutaman voltin kanssa ennen raviin siirtymistä. Loppuun tehtiin takaosakäännös ja jatkettiin ravilla. Ravissa kokeiltiin pientä tempon muutosta kootumpaan raviin. Chinook kannatteli itseään ryhdikkäänä ja astui takasillaan hyvin alleen. Tuntia oli tietenkin vaikea lopettaa, mutta paras lopetettava hyvin onnistuneeseen työhön. Loppuravit pitkin ohjin oli mukava rentoutus Chinookille, mutta myös ratsastajalle, joka sai venytettyä jalkojaan kevyessä ravissa.
