Elokuun puolivälin päivät olivat edelleen lämpöisiä kuin mikä ja ilmakin kuin morsian, joten mieleni teki hakea tuolin sijaan pyyhe ja heittäytyä nauttimaan lämmöstä kentän keskelle sen sijaan, että olisin huudellut ohjeita ratsukolle. Tyydyin kuitenkin istuskelemaan penkilläni ja seurailemaan tyytyväisyyttä hehkuen Pulmua ja Kiti-tammaa, joka oli käynyt jo tutuksi valmennurumban jatkuessa enkä voinut kuin ihailla, miten hyvää työtä sen kanssa oli tehty. Varsamahasta ei ollut jäljellä kuin pieni häivähdys ja lihaskunto oli oikean kouluratsun.
Tällä tasolla en enää vaivautunut ottamaan mitään ”ja sitten muista piruetissa lässyn lää” – oletin ratsukon osaavan nämä asiat jo, muutoin painostaisin Pulmua palaamaan tammansa kanssa sinne helppoon A:han. Keskittyisin valmennuksen mittaan hiomaan niitä pikkuseikkoja, jotka jäävät aina huomiotta ja joiden korjaannuttua jokin toinen asia repsahtaa. Mitäs me ratsastajat, aina jotain pielessä. Alkuverryttelyissä sain ihailla rentoa, eteen hyvin liikkuvaa Kitiä, joka tuntui päässeen jännitysongelmastaan yli ainakin näin, kun mitään uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut. Mahtavaa päästä seuraamaan hevosen kehitystä pidemmällä aikavälillä.
Erityisesti halusin Pulmun tänään ratsastavan Kitin ravia kaikin puolin – niin koottuna kuin lisättynäkin, myös piaffet ja passaget oli tarkoitus käydä läpi. Tamma näytti olevan koko lailla hyvilla mielin liikkeellä, mikä ilahdutti valmentajaa suuresti. Kokoaminen lähti kulkemaan helposti ja Kiti kuunteli Pulmua tarkasti. Olin koonnut tehtäviä gp-radoilta ratsukon suoritettavaksi, mutta en enää erikseen puuttunut niiden suorittamiseen. Keskityin katsomaan asioita läpi kriittisin silmin ja kutsuin lopulta Pulmun kentän keskelle kuuntelemaan kitinääni. Tai siis rakentavat parannusehdotukseni työnteon suhteen.
Kiti lähti helposti hieman ylisuorittamaan liikkeitä, joten muistutin edellisissä valmennuksissa tutuksi käyneestä liiasta ratsastuksesta. Ongelma ei ollut suuri, mutta kun tamma kerran olisi suorittanut liikkeet oikein vähemmälläkin tekemisellä, turha sitä oli selässä liikaa puuhailla. Liike oli kuitenkin ilahduttavan rentoa, Kiti teki kaiken letkeällä otteella ja ratsastajaansa luottaen. Loppua kohden laitoin Pulmun vielä laukkaamaan tammalla kevyessä istunnassa hieman reippaammin, jotta holstein saisi hieman irroitellakin kaiken sen työnteon lisäksi.
