Tervetuloa mukaan Pikkiksen tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 2.12.2014
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 1.12.2014
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Pulmu N. (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo C, tuom. Pulmu N.
2. Vaativa B, tuom. Milja
Kirjoita kuvaus kilpailupäivästä/suorituksesta tuomarin näkökulmasta. Tekstin pituus max 200 sanaa.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtuaalipulmu@gmail.com otsikolla KRJ tarina:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Tulokset
Kiitos kaikille kilpailijoille! Tuntui pahalta laittaa tekstejä paremmuusjärjestykseen kun tiesi osan jäävän ilman sijoitusta, kaikkien tekstit olivat ihanaa luettavaa ja sijoituksen arvoisia. Toivottavasti tapaamme teitä vielä jatkossakin Pikkiksen kilpailuissa! Voittajille jaettiin sinivalkoiset ruusukkeet, toiseksi sijoittuneille siniset ruusukkeet, kolmansiksi sijoittuneille valkoiset ruusukkeet ja kaikille muille jaettiin tsempparipalkintona pinkit ruusukkeet.
Kiitos ruusukkeista MWS Boutique!
Ruusukkeet saa ottaa mukaan hevosensa sivuille kunhan muistatte lukea täältä käyttöehdot.
1. Helppo C
1. sandi (VRL-07737) – Sunlight Surprise
Mahtava, tapahtumarikas ja aidon tuntuinen tarina.
Kolmen tunnin unien jälkeen koulutuomarointia, just joo, ja vielä jotain helppo öö luokkaa. Mikä tää seuraavakin on, ponilla nimi kuin My Little Ponylla. Tuoksuukohan se kanssa karkilta.. Ainakin siellä on joku täti selässä viemässä lapsilta tikkarit, vois sitä kyllä vähän kattoa minkä tason luokissa kisaa. Oho nyt ne lähti jo, missä mun kynä on? Noniin. Voltti ja.. kuuluuko tohon voltti? Mikä luokka se taas olikaan, helppo.. C? Joo. Vähän laiskanoloinen ravi, ai hitto, ei tää kynä toimi, onko kellään lainata? Joko ne ehti pysähdykseen asti, no sen tommonen lihapullaponi kyllä osaa. Miten toi laukkakin on noin vetelää, eikö se nyt saa siihen koniinsa liikettä.. Hankkis isomman ratsun niin ei poniparka nääntyis alle. Ei jesta, ei tätä ilman kahvia jaksa kattella. Onneks on termari käden ulottuvilla, jos tosta vaivihkaa.. *TRÖÖÖÖT* Oho hups, olipa se äänekäs pannu, no ainakin tuli tädin poniin liikettä. Tosta pukista pitäis varmaan vähentää pisteitä mut annetaan nyt olla, en huomannu. Hyh mitä tiskivettä ne koittaa meille kahvina juottaa, tänne tullaan ihan hyvää hyvyyttään koko päiväks ja ei edes kunnon eväitä tarjota. Mitä ne nyt vielä pyörii, eikö se jo ole ohi. Noni, tervehdys ja hus radalta. Mihin se kynä nyt taas meni, oho, no nyt on kahvit papereilla..
2. taffel (VRL-08761) – Glowmoor Quitita VH14-017-0557
Hiuksenhienosti jäitte toisiksi, jos jaettuja sijoja voisi antaa niin olisitte myös ykköspallilla. Ihana tarina jossa erilainen kerronta kuin muissa.
Olisihan se pitänyt jo osallistujalistoja katsoessa todeta, ettei tämäkään päivä tule sujumaan leppoisasti kun samat vanhat sekopäät tulevat väen väkisin esittelemään niitä rodeohevosiaan kouluaitojen sisäpuolelle. Ilmeisesti eräillä on vähän rahasta pulaa kun pitää ostaa jotain ladon takana kasvatettuja raakkeja joiden tyhjääkin tyhjemmässä pääkopassa killuvat kuivuneet miniherneet kolahtavat yhteen ehkä kerran vuosisadassa…
Päätin puhtaasta mielenkiinnosta pitää aamuisen tupakkatauon maneesin takana josta oli hyvät näkymät hevosparkkiin. Ja totta tosiaan, siellähän se tuttu ruosteinen surmanloukku taas köllötteli, oletettavasti ilmassa raikuvat huudot ja seiniin kolisevat potkut kantautuivat juurikin tasan sieltä. Vähän piti tosin korjata rillien asentoa kun takasilta laskettiin ja sen sijaan, että välilaidan yli olisi syöksynyt joku laukkaradallaan epäonnistunut kolmijalka, talutettiin sieltä joku koiran näköinen karvakasa. Voi luoja ja pyhä Lucifer vieköön, mitä ne nyt on keksineet?
Ja kyllä vain, sillä koiran kokoisella karvakasalla tosiaan meinattiin tulla radalle asti. Meinasin puhaltaa pelin poikki kun näin suunnilleen maata viistävät ratsastajan jalat ja kuulin pienen poniraukan ähinän ja puhinan radan toiseen päähän asti, ihminen on kuitenkin utelias eläin joten annoin näille mahdollisuuden.
Noin viisi ikuisuutta myöhemmin se karvaturrukka taapersi – yllätyksekseni vielä ihan omilla jaloilla edelleen pystyssä pysyen – myös pois sieltä radalta, hiukan tosin aiheutti harmaita hiuksia arvailla mitkä jalat kuuluvat ponille ja mitkä ratsastajalle…
3. Milja (VRL-00692) – Sisu VH14-018-0390
Hauska, erilainen lähestyminen kilpailuun! Taisi tuomarin termarissa olla jotakin muuta kuin kahvia…
Korskea musta ori laukkaa kohti keskihalkaisijaa. Ratsastaja tervehtii mahtipontisesti ja vastaan tervehdykseen antaen luvan aloittaa radan. Ratsukko lähtee liikkeelle kootussa ravissa ja jatkaa matkaansa sulkutaivutuksiin ja sulaviin siirtymisiin, joita ei voi kuin vuolaasti kehua. Passagen ja piaffen aikana niin katsomosta kuin tuomaristosta kuuluu ihastuneita huokauksia. Ja lennokkaiden laukanvaihtojen jälkeen saamme ihailla onnistuneita piruetteja. Ah, täydellistä! Viimeisten passage – piaffe – passage -siirtymisten jälkeen ratsukko saapuu lopputervehdykseen ja ratsastaja nyökkää voitonriemuisena koko tuhatpäisen yleisön revetessä raikuviin aplodeihin.
Silmäni rävähtävät auki ja näen kun mahakas suomenhevosruuna ratsastajineen löntystää ulos radalta. Joku huutaa ”Hyvä Milja ja Sisu!”. Katsahdan arvostelupaperiin ja jostain syystä siinä on pelkkiä kymppejä…
4. jensi. (VRL-11758) – Flintas Hedvig
En voinut olla naurahtamatta ääneen, kun pieni russitamma sipsutti alkutervehdykseen. Ponissa itsessään ei sinänsä ollut mitään huvittavaa – tuollaisia lyhytjalkaisia lihapulliahan muutkin gotlanninrussit ovat, mutta ratsastaja näytti aivan siltä, kuin olisi kuulunut ponin sijaan vaativan tason puoliverisen selkään. Liekö sitten hävinnyt jonkin sortin vedon tallin pikkujouluissa, eihän kukaan täysipäinen parikymppinen lähde pikkuponin kanssa koulukilpailuihin!
Ratsukon suorituksessa ei kyllä ollut juurikaan moitittavaa. Ratsastaja oli selvästikin ratsastanut hieman kauemmin kuin pari vuotta, eikä ponikaan ollut aivan toivoton tapaus. Eihän meno vielä tällä tasolla millään muotoa siistiltä näytä, mutta ei kai sitä voi vaatiakaan. Siirtymiset olivat siistejä ja ravi tahdikasta. Kuvittelin mielessäni vuoroin ponin tilalle oikean kouluratsun ja ratsastajan tilalle pienen tytön.
Eripariratsukko istui paremmin yhteen kuin uskoinkaan.
5. Hilppa (VRL-00255) – Balileo VH14-054-0011
Radalle astelee alkutervehdykseen seuraava ratsukko ja selässä istuvalta naiselta irtoaa päivän muikein virnistys. Aavistelen, että hysteerisen leveän hymyn takana taitaa piillä aavistus jännitystäkin. Hevonen vaikuttaa kuitenkin ottavan tilanteen varsin rennosti, huolimatta ratsastajan virittyneestä olemuksesta. Tervehdyksen jälkeen ratsastaja kokoaa ohjat ja suoritus voi alkaa.
Ratsukko suorittaa ohjelmaa melko tasalaatuisesti. Iso ruuna on hyvin kuolaintuntumalla ja ratsastajakin vaikuttaa selvinneen alkukankeudestaan. Kesken laukkaympyrän hevonen kuitenkin yllättäen pysähtyy ja ratsastajakin vaikuttaa hieman kummastuneelta. Rautiaan siistiksi selvitetyt häntäjouhet nousevat korkeuksiin ja hevonen päästää höyryävän kasan keskelle rataa. Selässä istuva naikkonen ei oikein tiedä miten päin istua ja kaiken lisäksi tuntuu unohtaneen radan. Tässä kohtaa tuomarina tunsin syvää myötätuntoa raapustaessani paperiin yhden väärinratsastuksen. Lopulta ratsukko saa kerättyä itsensä ja saa radan suoritettua loppuun. Lopputervehdyksessä ratsastaja muistaa naama punaisena hymyillä oikein sydämellisesti.
6. yersinio (VRL-06303) – Oldfinion Golden Calibre VH14-013-0188
Ja taas… Tätä samaa massaa. Tavallisen näköinen ruunikko hevonen radalla. Ja yllätys! Ratsastajallakin nuttura ja helmikorvakorut. Meikkiä lätkitty naamaan niin paljon, että meinaa tänne asti näkyä ihon ja väärän värisen meikkivoiteen raja. Noo… Rata näyttää sujuvan. Hevonen on selkeästikin nuori. Paistaa naapuripitäjään asti. Yks, kaks, yks, kaks hyvin näyttää ravi kulkevan. Pitkänä silti kulkee, mutta niinhän nämä kaikki helppo C:n ratsukot… Loppuisi jo nämä niin pääsisi tuota vaativaa B:tä arvostelemaan… Ohops, sihteeri nousiko se laukka puhtaasti? Joo laita siihen seiska numeroksi, ihan hyvältä näyttää meno. On hevosella sentään yksi valkoinen sukka takalajassa, mitäköhän sitä tänään söisi… Nooin, nyt se suoritus loppuikin. Hyvä, hyvä. Seuraava!
7. Lynn (VRL-05265) – Riinan Hopeavälke
Joistain ratsukoista sen vain tietää. Aivan yhtä varmasti kuin tietää aamulla herätessään, että ulkona on kuitenkin pimeää, koska niin siellä aina on tähän aikaan vuodesta. Sitä vain ymmärtää, ettei kyseessä ole kouluratsukko, ei, vaikka aivan hyvin voisi olla. Ratsastaja suorittaa säntillisen alkutervehdyksen, jossa hevonen seisoo tasan, ja sitten mennään ja nuttura hytkyy oikein mallikkaasti puunatun hevosen pontevan ravin tahdissa.
Ratsukon suoritus on kaikin puolin harjoiteltu, täsmällinen ja tarkka, mutta näen suurimman puutteen aina penkilleni saakka. Rata päättyy aivan yhtä säntilliseen lopputervehdykseen ja ratsastajan helpottuneeseen hymyyn, ja minä sanon sihteerilleni: ”Kirjoita siihen: et taida omistaa helmikorvakoruja.”
Kouluratsukon erottaa muista humputtelijoista huolellinen viimeistely.
8. Uppe (VRL-11253) – Little Liquorice
Kun radalle asteli pieni lämminveri-ruuna selässään kypärä vinossa puksuttava täti, teki mieli hautautua arvostelupaperin taakse ja hymyillä vienosti. Aloitellessaan ohjelmaa sai sinällään ihan sympaattinen hevonen hetkellisen jännäkohtauksen ja kieltäytyi symmetrisen ympyrän ravaamisesta mulkoillen samalla tuomariston suuntaan kieli pitkällä. Täti selässä hymyili koko radan läpi inhottavan pirteää hymyä, joka teki mieli pudottaa pois samantien sanoilla ”Harjoituskilpailut olisivat enenmmän teidän juttu”. Kirjoitettuani tämän jossain vaiheessa paperiin jouduin kuitenkin pian yliviivaamaan sen, sillä laukkaosuuden aikana tapahtui ällistyttävä käänne. Hevonen laukkasi miltei syntyperäisen ratsuhevosen askelin ja minun oli pakko myöntää, niin kipeää kuin se itsetunnolleni tekikin, että tämä ratsukko oli tehnyt paljon töitä saavuttaakseen tuon kaiken, mitä sillä hetkellä radalla tapahtui. Ratsastaja poistui radalta sillä samalla yltiöpirteällä hymyllä hevosen loikkiessa eteenpäin hessuhopomaisin käyntiaskelin.
9. jensi. (VRL-11758) – Subterranean Homesick Blues VH14-031-1087
Askeleet tömähtelevät kenttään,
ratsastajan tuima ilme kertoo kaiken.
Jännittää.
Tervehdin takaisin, annan luvan aloittaa.
Ratsukko ravaa keskittyneesti,
silmäparit seuraavat.
Yht’äkkiä poni pillastuu,
heittää heiveröisen ratsastajan selästään.
Kirmaa vapauteen.
”Kuinka kävi? Sattuiko?” kysytään.
Itsetuntoon sattui, ratsastajaan ei.
Musta poni kunniakierroksella.
Loppui ennen kuin alkoikaan,
lupaava rata.
Sääli – ponissa oli voittaja-ainesta.
2. Vaativa B
Tuomarin kommentti: Voittaja oli selkeä!
1. Otterley Wilson (VRL-12757) – Chocolate Chip VH14-044-0290
”Mitä noi täällä oikein luulee tekevänsä”, hymähdin vieressäni istuvalle sihteerille. Kenttää lähestyi hermostuneesti liikkuva ratsukko ja ilmassa tuntui väreilevän katastrofin ainekset. Näytti siltä, kuin parivaljakko olisi päätynyt ihmistenilmoille ensimmäistä kertaa. ”Lyödäänkö pullakahveista vetoa, että noi ei kyllä selviä rataa loppuun asti?”, kysäisin sihteeriltäni tuijottaessani ratsukkoa nenänvarttani pitkin kahvihampaan alkaessa jo kolottaa. Kaikenlaisia sitä päättääkin kilpailuihin osallistua…
Kun ratsastaja oli vihdoin saanut taltutettua sekoilevan hevosensa kulkemaan edes jonkinlaisessa muodossa, avattiin portti ja tunsin jo nenässäni ihanan minua odottavan kahvin tuoksun. Kiemurteleva ratsukko teki keskinkertaisen pysähdyksen ja lähti epämääräisesti suorittamaan ensimmäisiä tehtäviä muuttuen välillä silmissäni herkullisen meheväksi donitsiksi, joka minua ratsukon mokattua odottaisi. Kun seuraavaksi oli vuorossa koko rata leikkaa lisätyssä ravissa, olin voitonriemuisen varma, että ori ylittäisi kouluaidan ja saisin ansaitun kahvitaukoni.
”Kato mitä ravia! Onpa komea ori”, sihteerini supatti saaden minut havahtumaan pullantuoksuisista, sokerikuorrutteisista päiväunistani. Katselin ratsukon liitävää menoa pöllämystyneenä. ”No laita siihen ysi, ei se ihan täydellistä ollut”, mutisin hieman yskähtäen ja hyvästelin mielessäni jo lähes hyppysissäni olleet pullakahvit.
2. Pulmu N. – Kit Kat VH13-044-0194
Jaahas, taas yksi itsestään liikoja luuleva kouluratsastaja. Että pitikin kouluttautua tuomariksi… Eipä nuo ratsastajat taida edes tajuta, että heitän näitä pisteitä omasta päästäni vähän niin ja näin. Joo terve vaa sullekki, rupeahan jo suorittamaan. Ohhoh olipas hirvittävän näköinen laukannosto, miten tuo hevonen pääsee edes eteenpäin. Kehtaakohan sille kirjoittaa loppumaininnoiksi maininnan hevosen mahan koosta… No ei tuolle ratsastajallekaan tekis pieni laihdutus pahaa. Taidanpa mainita asiasta. Mitähän tuo tunari nyt tuolla tekee – ei tossa kohtaa kuulu ravata… No tehköön mitä huvittaa, näkeepähän paperista sitten miten hienosti menivät. Toivottavasti tää luokka olis kohta ohi, tarviin kahvia. Ja pullan.
3. sandi (VRL-07737) – Mörkövaaran Aatos VH12-018-0845
Nyt alkaa olla jo semmonen päänsärky että, onneks on viimenen luokka alkamassa. Ja sentäs vaativaa tasoa, tässähän saattaa nähdä jopa ratsastusta. Jaa no ei kyllä tässä suorituksessa, toi on taas toi sama täti joka helpossa luokassa tynnyriponilla köpötteli. Siis eikö se osaa hankkia itelleen hevosia, taas jollain mustalla ponilla liikkeellä.. Juu tervehdi siinä nyt ja pistä vähän vipinää kinttuun, ei semmosta mateluesitystä kun äsken. No kappas, tän ponin se ainakin saa kulkemaan jossain muodossa. Pyöreässä muodossa. Syöttääköhän se kaikista koneistaan tuommosia palloja.. Ai syömisestä tulikin mieleen, missäs ne mun leivät oli, tässä vois samalla vähän ottaa evästä. Toi ravipätkä on pitkä kun nälkävuosi, ei siinä paljon nähtävää ole. Oho, sori, melkein kaadoin kahvit taas. Mitä nää muut nyt mulkoilee, pakko tässä on syödä samalla että jaksaa. Noni nyt noi pääsi vihdoin laukkaan asti, hyvin näkyy pyörivän. Pistetään tohon kohtaan nyt yks-kaks miinuspistettä kun vaihto oli vähän laiska. Mm on muuten hyvää leipää, onks tää täysjyvää. No joojoo tuomaroidaan tuomaroidaan, älä nyt siinä töki! Piirtelen pari kukkasta tähän. Siellä se humma köpöttää ravia tällä hetkellä. Huah. Noni nyt ne taitaa olla loppusuoralla. Hyi kun toi poni vaahtoaa, tais olla hiukan rasittava suoritus. Eläkä enää kolmannella konilla tule, tommosta mummohölkkäilyä jaksa kattella..
4. coupie (VRL-11889) – No Shows VH14-021-0570
Kouluratsastus, tuo hevosharrastuksen kerma ja varsinainen taiteenlaji! Tuomarina toimiessa sitä näkee kaikenlaisia lajin pariin eksyneitä sieluja, mikä pitää hyvin vireen yllä. Toisinaan saan arvioida suoritus toisensa perään upeaa yhteistyötä, tanssivia hevosia ja eleettömiä ratsastajia. Joskus taas paikalle on raahautunut ratsastajia, jotka ovat täysin pihalla siitä mitä ovat tulleet kisoihin tekemään. Lähes aina näillä tapauksilla on myös jostain kohtalon oikusta allaan hevonen, josta näkee kilometrin päähän, että se olisi mieluummin missä tahansa muualla.
Tänään kisojen lähentyessä loppuaan radalle kuitenkin laukkasi ratsukko, jonka epäsopusuhtaisuus oli silmiinpistävää. Hevosella oli suorastaan häikäisevä ravi ja viiltävän korrekti yleisilme. Ori näytti siltä, että se oli syntynyt kouluradalle ja harjoitellut juuri tätä rataa koko elämänsä. Se oli niin hyvä, että ratsastajan tehtäväksi olisi jäänyt vain istua kyydissä. Mutta mitä teki tämän ison mustan selässä kiikkuva tytönhupakko? Nojasi eteen, jännitti hartiat, pomppi ravissa kuin heinäsäkki ja yritti samalla vedellä ohjista hevosta väärään suuntaan: esteratsastaja, aivan selvästi.
Hevonen heitti täysin oikeutetusti tiukan pukkisarjan kesken avotaivutuksen ja ratsastaja jysähti maahan. Suorituksen jouduin hylkäämään, vaikka kyllä harmitti. Ori olisi ansainnut voittonsa töpeksijästä huolimatta. Paloautonpunaisen ratsastajan taluttaessa ratsunsa radalta vaihdoin hevosen kanssa ymmärtäväisen katseen. Me molemmat sentään tiesimme, että kouluratsastus on vain parhaille. Parempi, jos muut pysyisivät poissa satulasta mielellään kokonaan.
5. yersinio (VRL-06303) – Duren Rody VH11-040-0140
Siellä se hepo laukkaa,
rataa ympäri ämpäri paukkaa.
Lisättyyn raviin siirtyy,
mahtaakohan ratsastaja viihtyy?
Musta harja hulmuaa,
siisteyttä he ehkä inhoaa?
Nyt loppuu suoritus tää,
vihdoin voi tuomari hengähtää.
