Tämä päivä on ollut toimintaa täynnä. Aamu alkoi heti varsan metsästyksellä, kun Kuisku oli päässyt livahtamaan karsinasta huolimattoman iltatallin tekijän (en minä ainakaan…) takia. Kirjoittelin kommelluksesta Kuiskun omaan päiväkirjaan, jos kiinnostaa tietää mistä tamma löytyi, kannattaa käydä lukaisemassa.
Seuraava ”ohjelmanumero” oli match show Maatila Pemberleyssä. Meidän oli tarkoitus mennä sinne Pulmun kanssa yhdessä, mutta hänelle tulikin yllättäviä työkiireitä. Lupasin kuitenkin viedä koko porukan näytille, kun ne oli kerta sinne mukaan ilmoitettu. Onneksi kaikki kolme, Kassu, Kiti ja Chino, menivät kiltisti kyytiin, ettei tarvinnut senkään takia jäädä kotiin.
Näyttelypaikalla saikin sitten olla koko ajan juoksemassa. Osallistujia oli nimittäin sen verran vähän, että ehdin juuri ja juuri viimeistellä seuraavan hevosen, kun oli jo taas aika rientää kehään. Päivä alkoi lämminveristen luokalla, jossa oli viisi osallistujaa. Neljä näistä oli puoliverisiä, mutta ensimmäisessä parissa oli eksoottisempi tapaus, american paint horse. Kiti, joka oli alkuun tapansa mukaan vähän epävarma, sai parikseen FWB-orin. Eikä orin seura hirveästi edesauttanut rentoutumista. Kuten olettaa saattaa, tamma sai tietysti kommenttia pyöristyneestä vatsanseudustaan, mutta onneksi sille on ihan ymmärrettävä syy (tuomarikin uteli heti millä orilla Kiti on laitettu). Mutta Kiti sai kuin saikin kaikesta huolimatta punaisen ruusukkeen!
Toinen luokka oli avoin kylmäverisille, jossa olikin hieman laajempi rotukirjo. Kassun lisäksi mukana oli toinen suomenhevonen, boulognenhevonen, pohjoisruotsinhevonen (Kassun pari) ja vuonohevonen. Kassun pari oli kyllä oriksi tosi rauhallinen kaveri, vähän samanlainen kun meidän ruuna Sisu. Kassu sen sijaan oli heti nenä pitkällä tutkimassa koristeena olleita kuivakukkia ja pettyi kovin, kun ne eivät olleetkaan syötäviä. Kukkien maistelu oli varmasti syy siihen, että Kassu sai sinisen ruusukkeen…
Luulin jo, että saan pitää Kassun luokan jälkeen vähän pidemmän hengähdystauon, mutta täysiveristen luokassa olikin vain kaksi osanottajaa. Molemmat olivat arabeja, todella hienoa sellaisia. Harmi, ettei meille ole vielä löytynyt sopivaa lännenarabia. Arabikuume sen kun kasvaa kasvamistaan… Mutta arabien ihailut piti jättää sikseen, sillä seuraavana oli Chinon vuoro. Seitsemän ponin luokassa oli neljä shettistä, Chinon rotutoveri, sekä vielä paintiakin eksoottisempi welara. Chino olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta sen parina olleeseen oikein suloiseen shetlanninponitammaan. Läheltä piti, ettei se päässytkin sen tekemään, sillä ravia esittäessä meinasin lentää rähmälleni, kun kompastuin omiin jalkoihini. Ori otti muutaman sivuloikan ja sain vain juuri ja juuri pidettyä otteeni ohjissa. Päästiin kuitenkin kunnialla kierros loppuun ja kävimme pokkaamassa tuomarilta punaisen ruusukkeen.
Tässä vaiheessa tajusin, että minullahan on nyt kaksi hevosta esitettävänä punaisten kehässä. Niinpä oli äkkiä saatava joku esittämään toinen niistä. Eräs ihana pelastava enkeli, joka oli menossa esittämään vasta sinisten kehässä, suostui ottamaan Kitin handlattavakseen ja minä esitin sitten Chinon. Kehässä meitä oli vastassa mm. omat suosikkini FWB-tamma Ivory Colibri, arabitamma T.H. Perfect Choice, shettistamma Glowmoor Contessa ja aasitamma Flippan. Hurmaava Flippan valittiinkin punaisten parhaaksi Kitin tullessa kolmanneksi. Sinisten kehässä Kassun kanssa mittelöivät mm. Kassun rotutoveri EP Viljari (joka näistä kahdesta lopulta veti pidemmän korren ollen kolmas), komea shettisori Wyat Casper Ghost ja toinen arabitamma Caifa Givre. Parhaaksi valittiin Kitin parina ollut FWB-ori Clockwork Orange Vegas.
Enää olikin jäljellä BIS-kehä, mutta sitä en enää jäänyty katsomaan, vaan laitoin hevosia valmiiksi matkaa varten, jotta päästäisiin mahdollisimman pian lähtemään, sillä päivä oli ollut pitkä. Mutta tietenkään Kassu ei suostunut heti menemään kyytiin, vaikka kotona oli niin hienosti mennyt. Ehdin siis vielä hyvin kuulla BIS-kehän tulokset ja olin todella iloinen kuullessani, että Flippan valittiin päivän parhaaksi. Tamma oli kyllä niin mahtava persoona, mikä pisti miettimään, että sellainenhan olisi kiva Pikkisessäkin. Mitähän Pulmu tykkäisi ajatuksesta…
Olin aivan poikki kun sain Kassun viimein kyytiin. Kyllä taas uni maittaisi näin raskaan ja vauhdikkaan päivän jälkeen. Lähdin ajelemaan kotia kohti musiikit täysillä, jotta en nukahtaisi matkalla. Pulmu oli onneksi tallilla meitä vastassa, joten yhdessä saimme hevoset ja kamat nopeasti purettua, jonka jälkeen ajattelin vielä auttaa Pulmua iltatallissa. Jostain syystä minut kuitenkin passitettiin kotiin nukkumaan… No, ei varmaan mikään ihme, jos meinaa nukahtaa seisaaltaan kauralaarin ääreen.
Milja
