Katriina oli kysynyt josko saisi tulla meille ratsastamaan ja kehittämään ratsastustaitojansa. Innostuin heti ideasta ja rupesin miettimään minkä hevosen Katriinalle uskaltaisi antaa. Kiti olisi varma vaihtoehto, mutta tamma on jo siirtynyt mammalomalle ja odotamme sille varsaa syntyväksi ennen joulua. Jäljelle jäisi minun vastuuhevosistani siis Chinook, Mellu ja Enzo. Chinook on tuskallista ratsastettavaa itsellenikin eli ei sitä, Mellu ei osaa vielä juurikaan mitään joten Enzo saisi luvan toimia Katriinan ratsuna.
Alla Katriinan kertomus päivän kulusta.
Harjasin Enzoa tallissa puhtaissa housuissani ja vartavasten tätä päivää varten ostetussa ratsastustakissa. Pakkohan se oli, kotirytkyt ovat kotirytkyjä ja spesiaalipäivinä pukeudutaan siististi, sanon minä. Kyllä tuntui hevonen erilaiselta. Niin ryhdikkäästi se pesukarsinassa seisoi ja vahti liikkeitäni. Pulmu meitä vieressä vahti ja sai oloni tuntumaan tuntiratsastajalta. -Onhan tässä vähän sellaiset vibat. Ei ole kyllä ihan perus ratsastuskoulukamaa tämä Enzo, Pulmu naureskeli kun mainitsin tuntemuksistani.
Ratsastustunnin teemaksi Pulmu oli ideoinut oikeaoppisen kokoamisen, tuntuman, eri askellajien hallinnan ja oikeaoppisessa temmossa ratsastamisen keskikäynnissä, harjoitusravissa, keskiravissa, harjoituslaukassa ja keskilaukassa. Ehdimme uurastaa tunnin aikana myös pohkeenväistön ja vastalaukan parissa. Pulmu näytti minulle selästä käsin kaikki harjoiteltavat asiat ja käynti- ja raviharjoituksissa kulki vierellämme ohjeistaen mitä siellä selässä tuli tehdä. Täytyy kyllä sanoa, että uudelta se tuntui. Aivan kuin olisin ollut täysin eri eläimen selässä keikkumassa. Tunsin itseni hetkittäin huonoksi, noloksi ja täysin epäonnistuneeksi hevosharrastuksessani. Pihassani oli tallillinen hevosia ja silti olin tälläinen nolla. Aina kun eksyin negatiivisiin ajatuksiin, Pulmu heittikin ilmoille kehuja. Koin tunnin aikana mielettömän määrän ahaa-elämyksiä kun oivalsin miten jokin asia tehdään.
Hommaa riitti ja allekirjoittanut harrasteratsastaja oli kuin maratonin juossut treenin jälkeen. -Tälläinen voisi olla normaali treenimme, Pulmu virkkoi pirteänä tunnin jälkeen ja tarjosi minulle pullollisen jääkylmää vettä. Jos minäkin aion todella sen oman laadukkaaman hevosen talliin hankkia, niin oma kunnonkohotus lienee ensimmäinen etappi kohti unelmaa. Haluan kyllä kiittää Pikkulinnun ystävällistä henkilökuntaa ja upeaa tilaisuutta päästä kokeilemaan aivan uudenlaista ratsastuskokemusta. Kiitos!
Kiitos Katriina kun kävit meillä tunnilla, tämä oli uutta niin minulle kuin Enzollekin mutta mielestäni meillä kaikilla kolmella meni oikein mainiosti! Ja psst te Enzon päiväkirjan lukijat, muistakaahan käydä piipahtamassa Katriinan tallilla!
