Olen ahkerasti yrittänyt tehdä jotain Mahtiksen käytöksen eteen, mutta kovin näkyviä tuloksia en ole vielä saanut aikaan… Päätin kuitenkin siitä huolimatta kantakirjauttaa orin nyt heti kun se tuli mahdolliseksi. Se kääntyi kolmivuotiaaksi viime kuun lopulla, joten kesäkuun tilaisuus oli seuraava, johon Mahti voisi osallistua.
Tänään se suuri päivä sitten koitti. Päivä alkoi luvattoman aikaisin, mutta erityisesti ilahdutti se, että Mahti oli yllättävän yhteistyöhaluisella tuulella. Matkaan pääsimme lähtemään täysin aikataulussa. Yhden kerran jouduimme tosin välillä pysähtymään, sillä ori alkoi tuntemattomasta syystä riehua siihen malliin, että pelkäsimme jopa trailerin kaatumista. Pysähdyttyämme tarkistamaan tilanne kaikki näytti kuitenkin kopissa olevan hyvin ja matka jatkui ilman häiriöitä perille asti.
Tapahtumapaikalla kävi sellainen vilinä ja vilske, että päätin pitää orin trailerissa mahdollisimman pitkään, jotta ylimääräiseltä häsläämiseltä voitaisiin välttyä. Etenkin siinä vaiheessa kun yksi ori pääsi karkuteille, kiitin itseäni tästä fiksusta päätöksestä. Mielessäni vain toivoin, ettei itselleni kävisi Mahtiksen kanssa samaa… Ei auttanut kuin pitää pää kylmänä ja lopulta alkaa valmistautua meidän vuoroomme.
Talutin tanssahtelevan pikkuherran tuomareiden eteen ja yritin parhaani mukaan asetella sitä oikeaan asentoon. Se ei ollut helppo homma, mutta lopulta ori seisoi paikallaan edes jotenkuten. Tuomarit tutkiskelivat hevosta tuimin ilmein, joiden perusteella ei osannut yhtään aavistaa mitä tuleman pitää. Sitten pyydettiin esittämään käynti ja ravi. Käynti oli hiukan kiireistä ja ravipätkät menivät penkin alle pukittelun ja muutaman laukka-askeleen takia, mutta saimme luvan mennä kierroksen uudelleen. Liikkeiden näyttämisen jälkeen Mahti yhtäkkiä seisoikin oikein nätisti, kun toin sen takaisin tuomariston eteen. Kun oli aika kuulla pisteet ja palkinto, ori ryhdistäytyi entisestään ja tönötti siinä korvat hörössä kuin mikäkin patsas. Katselin sitä hämmästyneenä ja tuumin, että sainko äsken iskun päähäni vai mitä ihmettä tapahtuu. Pisteitä lueteltiin: ”19, 18, 21, 19, yhteensä 77 pistettä. Ori hyväksytään kantakirjaan P-suunnalle II-palkinnolla.” Wau! Sen enempää en ehtinyt ajatella, sillä tässä vaiheessa yleisöstä kuuluvat raikuvat aplodit saivat hienon patsaani pois omista maailmoistaan ja oli keskityttävä taas sen pitelemiseen.
Olin oikeastaan vähän odottanutkin orille II-palkintoa, mutta tuollaista käytöstä en kyllä ollut osannut odottaa. Voi kun se osaisi aina seistä noin nätisti! No, ehkä tämä oli yksi askel parempaan suuntaan.
