Mutta arvatkaapas missä. No Walesissa asti! En tiedä sainko jonkun aivotärähdyksen parin päivän takaisissa pariponiravikisoissa, kun lähdin sinne asti ”retkeilemään” joulukuusen haun merkeissä. Joka tapauksessa, lähdimme Anfarwolin väen avuksi hakemaan kuusia joulutoria varten ja metsässä pidimme pienen piknikin kuumaa kaakaota juoden ja pullaa syöden. Kotiinviemisiksi kaikki mukana olleet saivat riimun, kaviokoukun ja pussillisen heppanameja. Riimu ei ehkä ole Kassun värinen, mutta eiköhän se jollekin käyttöön tule. Vaikka Kuiskulle sitten kun neiti kasvaa. Alla vielä vähän fiiliksiä runon muodossa.
Aamulla itseni Walesista löysin.
Oliko mut sidottu naruin ja köysin?
Ei, omasta halusta matkaan lähdin, 
vaik koneeseen hädin tuskin juosta ehdin.
Kassu kun ei taaskaan kyytiin halunnut,
enhän mä sitä taas ajoissa tajunnut.
Taistella sai taas monta tuntia
ja kaahata läpi kymmeniä kuntia.
Silloin mä mietin: miksi reissuun läksin,
saahan niitä kuusia meiltä päinkin.
Mut kun seura ja eväät on mitä parhaat, 
oon minäkin iloinen, ehkä sen jo arvaat.
