Tervetuloa mukaan Pikkiksen ERJ:n alaisiin tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 01.01.2016
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 31.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmuusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Puomiluokka, tuom. Milja
Kirjoita opettavainen tarina tästä päivästä lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarinan pituus saa olla maksimissaan 150 sanaa.
2. 60 cm, tuom. Milja
Kirjoita kuvaus kilpasuorituksestanne, sisällytä tarinaan sanat supersankari, uudenvuodentina, korkea-arvoinen, pörröinen ja silmä. Sanoja saa taivuttaa, mutta niiden tulee esiintyä tarinassa samassa järjestyksessä kuin ne on edellä lueteltu.
3. 70 cm, tuom. Milja
Viimeisillään oleva Pikkiksen suokkitamma Kuisku onnistuu pääsemään isoine mahoineen kentälle juuri sinun suorituksesi aikana. Mitä Kuisku tekee? Kerro miten se vaikuttaa hevoseesi tai suoritukseenne.
4. 80 cm, tuom. Milja
Vuosi on vaihtunut ja uudet haasteet odottavat, mutta muistellaanpa vielä vuotta 2015. Tapahtuiko viime vuonna ratsastuskilpailuissa jotain minkä haluaisit vain unohtaa?
5. 100 cm, tuom. Milja
Pääset radalle suorittamaan ja sinulle kerrotaan, että rata pitääkin ratsastaa päinvastaisessa järjestyksessä. Miten suorituksesi käy?
6. 110 cm, tuom. Milja
Sinua ennen on enää yksi ratsukko, kun jaaritteluun taipuvainen mummosi soittaa. Mitä teet?
7. 120 cm, tuom. Milja
Ratsusi kieltää kaksi kertaa suorituksenne aikana ja teidät hylätään. Millaisilla esteillä ratsusi kielsi ja kuinka reagoit?
8. 130 cm, tuom. Milja
Näit viime yönä unta, että voitit luokkasi, mutta kunniakierroksella putosit hevosesi selästä. Mikä oli syy putoamiseen?
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin kkilpailut@gmail.com otsikolla Estehyppelyt:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina
Tulokset
1. Puomiluokka
peruttu, ei osallistujia
2. 60 cm
peruttu, ei osallistujia
3. 70 cm
1. Lashrael (VRL-12379) – Ceinfryn Eirian VH14-024-0292
Ravasimme poniorini Erkin kanssa radalla odottaen lähtömerkkiä. Ori oli rento ja reipas hassu itsensä. Kunnes kentälle juoksee joko äärimmäisen lihava tai vain tiinenä oleva suomenhevostamma! Mitä ihmettä! Tamma pysähtyi syömään viimeisen esteen koristekukkia ja toivoin, että Erkki ei välittäisi itseään isommista tammoista… Kolme ensimmäistä estettä ori suoritti hienosti, tajuamatta, että radalle oli karannut toinen hevonen. Mutta sitten se alkoi! Erkki vain hirnui tammalle ja yritti katsoa mitä se oikein puuhasi. En voinut kuin nauraa ja yrittää ratsastaa radan loppuun niin hyvin, kuin tällaisessa tilanteessa olisi mahdollista. Ponini kulki aivan kaula kiemuralla sen yrittäessä tiirailla uutta tyttöystäväänsä, mutta virheittä se hyppäsi viimeisetkin esteet. Vasta maalilinjan ylittäessäni tallin työntekijä tajuaa tulla ottamaan tamman kiinni. Kehuin poniani, joka tajusi kuitenkin jotenkin kuunnella ihmistä. Kun tamma hävisi Erkin näköpiiristä, alkoi järkyttävä huuto. Pyörittelin päätäni ja ratsastin takaisin verryttelyalueelle, jossa muut kilpailijat nauroivat huutonaurua kummalliselle väliepisodille.
4. 80 cm
peruttu, ei osallistujia
5. 100 cm
peruttu, ei osallistujia
6. 110 cm
1. Minja.E (VRL-14226) – Rondigo RE VH15-066-0199
”Enää yksi ratsukko ennen meitä ja sitten me päästään näyttämään niille närhen munat” sanoin itsevarmana ratsulleni ja taputin tämän kaulaa. Olimme juuri hetki sitten siirtyneet kävelyyn, sillä viimeinen ratsukko ennen meitä aloitteli juuri rataa ja sitten tapahtuikin pahin painajaiseni. Puhelimeni pirahti soimaan (himskatti, unohdin laittaa sen äänettömälle) ja pian verryttelyalueella kaikui Antti Tuiskun peto on irti- kappale. Vastasin katsomatta soittajaa ja kuullessani soittajan äänen, olin enimmikseen peloissani.
”Hei Minja, täällä on Elvi-mummo. Mitä sinulle kuuluu?”
Mietin hetken seuraavaa siirtoani, mutta kohteliaana lapsenlapsena vastasin tälle.
”Hei Elvi. Nyt on hieman huono hetki puhua, olen juuri kilpailuissa ja vuoroni on seuraav…”
En saanut lausettani loppuun, kun vanha nainen oli jo ehtinyt aloittaa omien kuulumisien, vaarini kuulumisien ja jopa heidän naapurissa asuvan Leilan kuulumisien jaarittelun. Katsoin, kuinka radalla oleva ratsukko lopetteli suoritustaan ja hätäännyin pahemman kerran. Vain hetki ja meidät kuulutettaisiin radalle! Elvi tuppasi loukkaantumaan herkästi, joten en uskaltanut hänelle luuriakaan lyödä korvaan. Vaihtoehdot alkoi olla harvinaisen vähissä, joten päätin toteuttaa niistä älyvapaimman. Ratsastin pikaisesti verryttelyalueen valvojan luo ja ojensin tälle puhelimen.
”Mumise puhelimeen sen aikaa, että olen suorittanut radan”
Nainen katsoi perääni ihmeissään, mutta teki työtä käskettyä.
Rata sujui kuten piti ja kun viimein pääsimme pois sieltä, riensin hakemaan puhelintani. Nainen näytti hieman kyllästyneeltä kuunnellesaan seitsemänkymppisen mummoni turinoita ja ojensi luuria minua kohti heti, kun näki minut. Kiitin naista ja nostin puhelimen omalle korvalleni. Elvin taukoamaton selostus naapurin Veikon polvivaivoista ja Irma-Liisan uudesta superhienosta kattilasta olivat yhä käynnissä, joten fiksuna tyttönä ajattelin, ettei tämä ollut edes huomannut hetkellistä poissaoloani.
”Mitenkäs sinulla itselläsi menee?” huikkasin keskeyttääkseni naisen joutavan päiväiset höpinät ja siirrettyäni ne mummiini. Vaikka tilanne hoituikin hienosti tällä kertaa, en tosiaan toivo sen tapahtuvan uudelleen!
2. Lashrael (VRL-12379) – Bayna BRA VH15-001-0050
”Ai hei mummo! Tuota nyt on vähän huono hetki, voinko soittaa sinulle tunnin päästä?” vastaan mummoni puheluun. Mutta turhaan. Mummo alkaa selittää kuinka naapurin Emma-rouvan kissa oli karannut ja koko naapurusto oli kutsuttu etsimään kattia… ”Joo, se kissa on ihana, muistan kyllä. Nyt on oikeasti kiire, minun pitäisi mennä radalle ihan juuri… Olen kilpailuissa, muistatko? Puhuimme siitä eilen kun olin kylässä…” yritin muistutella mummoa, mutta turhaan. Mummoni alkaa olla jo vanha, eikä sen aivot pelaa enää niin kuin ennen. En kuitenkaan viitsi sulkea vain puhelinta. Verkkakentän laidalla valmentajani katsoo huolissaan ja selvästikin kiroaa, kun kuulee, että minut kutsutaan radalle ja höpötän vieläkin puhelimeen. ”Mummo-rakas, tässä on valmentajani Mirva, juttele hetki hänen kanssaan, minun täytyy käydä tekemässä yksi tärkeä asia. Palataan pian!” sanon mummolleni ja heitän kännykän valmentajalleni. Hänen ilmeensä oli vähintäänkin hämmentynyt, mutta sinne hän jäi juttelemaan hupsun mummoni naapurin kissasta. Minä puolestani karautin radalle ja kohti ensimmäistä estettä ennen kuin aika menisi umpeen…
7. 120 cm
1. Lashrael (VRL-12379) – Arnirmere VH15-015-0026
Kun hyppään rakkaalla Aarnellani, ei koskaan tarvitse pelätä. Se vain menee ja hyppää upeasti, kunhan ratsastaja osaa hommansa. Verryttelyhypyt sujuivat tänään erityisen hyvin. Aarne oli kuulolla ja lyhensi lähes automaattisesti askelta, kun tulimme liian isosti esteelle. Lähdin itsevarmasti radalle, kun kuulin olevani seuraavana. Laukkasin rauhallisessa temmossa radalla, kun yhtäkkiä ennen lähtölinjaa orini sinkoaa aivan eri suuntaan kuin olin ajatellut! Pysyin onneksi kyydissä ja tästä tempauksesta pääni selvitettyä huomasin kellon tikittävän ja ratsastin oria kiireellä kohti ensimmäistä estettä. Kun este tuli näköpiiriin, tunsin kuinka Aarne jännittyi ja askel muuttui lyhyeksi ja pompahtelevaksi. Yritin rentoutua itse ja vain rauhassa ratsastaa orin esteelle. Mutta ei, niin ei. Vain yhden askeleen päästä esteestä, Aarne sinkosi taas aivan toiseen suuntaan. Yritin pysyä kyydissä ja rauhoitella oria… Ratsastin ison ympyrän ja lähestyin ensimmäistä estettä, tavallista sinivalkoista pystyä kohti, kun Aarne alkoi taas pönttöillä. Aloin menettää jo hermoni yleensä niin kilttiin ja pelottomaan oriini ja ärähdin herralle ja reiluin avuin käskin Aarnea esteelle. Yllätyin, kun Aarne rentoutui ja lähestyi estettä mukavasti… vain pysähtyäkseen sen eteen, josta se laukkasi takaisin kavereiden luo verkkaporttia kohti… Huokaisin ja mietin, että mitä ihmettä pienen orin päässä oikein liikkui… Vai liikkuiko mitään…
2. Minja.E (VRL-14226) – Rondigo RE VH15-066-0199
Harjoittelumme oli selvästi mennyt perille ja kolme ensimmäistä estettä oli suoritettu puhtaasti, vaikka tavallisen pystyesteen lisäksi yksi niistä olikin ollut muuri ja yksi okseri. Erikoisimmat esteet oli suoritettu, lukuunottamatta viimeisenä odottavaa vesimattoa, joten ratsastin päättäväisin mielin Ronia kohti seuraavaa estettä. Homma ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla, sillä ori päätti kieltää. Olin hämilläni ja kirosin mielessäni, kuinka tavallinen pystyeste oli niin pelottava, ennen kuin yritimme uudelleen. Edes toinen yrittämä ei tuottanut tulosta, sillä Roni kielsi jälleen. En ollut varautunut saman toistuvan, joten lensin kauniissa kaaressa esteen yli. Sisälläni kiehui. Meidät oli hylätty ja ainoastaan pystyesteen takia. Nousin jaloilleni ja nappasin vähän matkan päässä seisovan ratsuni ohjat käteen. Sitten poistuimme paikalta kiukun ja nolouden sekaisissa tunnelmissa.
8. 130 cm
peruttu, ei osallistujia
