Tervetuloa mukaan Pikkiksen pulkkaratsastuskilpailuihin! Kaikille osallistujille annetaan makoisat joulupussukat joista löytyy herkkuja niin ratsulle kuin ratsastajallekin. Kaikki sijoittuneet palkitaan ruusukkein. Kilpailupäivänä maassa on 15 cm lunta, taivaalta tupruttaa kovaa vauhtia lunta ja ilman lämpötila on -10 astetta.
Kilpailupäivä: 11.12.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 10.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli
Vastuuhenkilö: Kati (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmusjärjestykseen
Luokat
1. Ponit
2. Hevoset
Tähän kilpailuun osallistutaan joko kirjoittamalla tarina tai runo, tai vaihtoehtoisesti piirtämällä kuva päivästä. Kuvan saa piirtää tietokoneella tai käsin. Kuva voi olla väritetty tai mustavalkoinen. Tekstin pituutta ei ole rajoitettu. Kaikille osallistuneille palautetta tarinasta/piirroksesta.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda viisi (5) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua vaikka kaikkiin luokkiin
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtkati@gmail.com otsikolla Pulkkaratsastus:
Luokka nro
Ratsastaja ‐ Ratsu
Tarina osallistumisen alle tai piirros liitetiedostona
Tulokset
1. Ponit
– peruttu, ei osallistujia
2. Hevoset
1. misery. – Moon Hurmuri
”Olet seonnut totaalisesti”, oli tallityttöjen kommentti, kun kerroin aamulla lähteväni Ruudin kanssa pulkkaratsastuskilpailuihin. Viimeksi kun yritin ensimmäistä kertaa ohjasajaa Ruutia, niin se otti hatkat – kävi maaten ja lähti sen jälkeen pierupukkilaukkaa ympäri kenttää ohjien viistäessä maata… ”No älkäähän nyt, elämässä pitää olla jännitystä!” kommentoin tytöille ja lastasin Ruudin hevosautoon.
Eihän se ihan mennyt kuin elokuvissa, mutta pääasia, että kaikilla oli hauskaa. Ainakin yleisöä nauratti! Ruuti reagoi pulkkaan pyörimällä hetken ympäri ja puhisemalla. Kun se huomasi, että pulkka seuraa kaikesta huolimatta, niin asia olikin yhtäkkiä ok orille. Hyppäsin pulkan kyytiin ja ratsastaja selkään (en todellakaan halunnut mennä ilman ratsastajaa, koska kukaan tai mikään ei olisi meitä pysäyttänyt sen jälkeen).
Lähtöpaikalla Ruuti oli täynnä ruutia ja tseppaili, kunnes lähtömerkki kajahti. Se ryntäsi täysiä eteenpäin ja meinasin horjahtaa pulkan kyydistä. ”Olisitte voineet ottaa pehmeämmän lähdön!” karjuin kyydistä ratsastajalle. Eihän hän mitään kuullut. Viima vain suhisi korvissa kovassa vauhdissa. Pidin rystyset valkoisenaan kiinni pulkan reunoista ja rukoilin, että pysyisin kyydissä. Vastustajat olivat jääneet kauaksi taakse. Samoin maaliviiva, sillä huomasin, että teemme ylimääräistä kierrosta. Ratsastaja yritti kyllä pysäyttää, mutta Ruuti oli päässyt vauhtiin ja silloin sitä ei pysäytetä. Paitsi että seuraavan kerran maalilinjaa ylittäessämme Ruuti tekikin yllättäen äkkipysähdyksen kavereiden luokse. Kuski lensi kuin leppäkeihäs ja pulkka kaatui nurin. Onneksi reipas toimihenkilö otti Ruudin kiinni sillä välin, kun me syljimme suustamme lunta. ”No olihan se aika kivaa”, ratsastajakin myönsi, ”loppu tosin olisi voinut olla toisenlainen”.
Hauska ja todentuntuinen tarina! Tarina pysyi kokoajan mielenkiintoisena ja oli sopivan pituinen.
