Tervetuloa mukaan Pikkiksen KRJ:n alaisiin tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 12.12.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 11.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Kati (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmuusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo B, tuom. Kati
2. Vaativa B, tuom. Kati
3. Prix St. Georges, tuom. Kati
Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta omasta näkökulmastasi. Tekstin pituus max 300 sanaa.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtkati@gmail.com otsikolla KRJ tarina:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Tulokset
1. Helppo B
1. Disa (VRL-03335) – Finansseri VH01-018-7871
”Tulee vähän kiire, siellä on jo kisat hyvässä vauhdissa!” Liina kiiruhti hevosautomme luokse henkeä haukkoen. Olin juuri ottanut Vinskin ulos ja tajusin, että nyt pitäisi laittaa hösseliksi mikäli mielin ehtiä ratsastamaan radan vielä tämän päivän aikana. Manasin tilanteen mielessäni, sillä oli täysin oma syyni, että saavuimme paikalle reilusti aikataulusta jääneenä. Olin uinunut pitkälle aamuun kaikessa rauhassa puhelimen lukuisista herätysyrityksistä huolimatta. Lopulta Liina ja koirat joutuivat hakemaan minut kirjaimellisesti suoraan sängystä puolituntia ennen lähtöä.
Sähläsimme kisahoitajani kanssa Vinskille varusteita kumpikin yhtä aikaa ja ori olikin laitettu kuntoon ennätysvauhdissa. Pikatarkastin, että kaikki oli siististi ja oikeinpäin, jonka jälkeen pomppasin ratsun selkään ja lähdimme kiitämään kohti verryttelyaluetta. Kovin kauaa en ehtinyt verkassa pyöriä, kun meidät jo kuulutettiin valmistautumaan. Samalla sekunilla tajusin, että olin mitä ilmeisimmin harjoitellut väärän radan. Eipä siinä muuta voinut, kuin seurata herkeämättä meitä ennen menevien ratsukoiden suorituksia ja rukoilla, ettei heille tule suurempia muistikatkosia. Huonosta valmistautumisestani hämmentyneenä varmistin Liinalta olinhan sentään osallistumassa piekkariorillani Helppoon B:hen, enkä mihinkään sen vaativampaan.
En muista koska olin viimeksi ollut yhtä jännittynyt, kuin sillä hetkellä, jolloin painoin pohkeeni Vinskin kylkiin ja ohjasin sen kouluaitojen sisäpuolelle. Ori taisi tajuta, että kuskinsa on vähän pihalla, joten vanha ketku otti pari vanhaa temppua uusintakäyttöön. Tulipunaisena sain nostella laukkaa uudestaan, kun Vinski vaihtoi kesken kaiken askellajin mahtipontiseen kiitoraviin. Seuraavan kerran ratsuni päätti esitellä kuinka lujaa pienillä jaloilla voikaan päästä, kun peruutuksen jälkeen kannustin sen raviin – ori ampaisi matkaan kuin tykinsuusta. Onnistuimme jotenkin haahuilemaan radan läpi lopputervehdykseen asti, jonka jälkeen toivoin, että voimme livistää paikalta yhtä nopeasti pois kuin olimme tulleetkin.
2. Anniina N. (VRL-09182) – Koidutko Kohtalokseni VH15-018-0265
Koidutko kohtalokseni? Talliporukan keskuudessa tamman nimi on jo vanha vitsi ”Kintun” omalaatuisen luonteen takia, mutta silti kysyn saman kysymyksen hevoseltani joka kerta juuri ennen kisasuoritusta. Välillä Kinttu tuntuu jopa kuuntelevan ja vastaavan kevyellä huokauksella, kuin sanoen ”älä nyt taas murehdi, kyl mä tän hoidan, ku oon aina ennenki hoitanu”. Tänään tamma teki juurikin näin katsellessamme edellisen ratsukon suoritusta, joten uskalsin toivoa tamman pysyvän tänään lapasessa hieman villistä verryttelystä huolimatta – olimme saaneet verryttelykentällä osaksemme enemmän kuin muutaman paheksuvan katseen kanssakilpailijoiltamme. Päätin ratamme alkaessa poikkeuksellisesti antaa tammalle huomattavasti enemmän tilaa edetä omassa tahdissaan, ja pyrin itse vain istumaan tamman selässä rukoillen korkeammilta voimilta apua rauhallisen suorituksen takaamiseksi. En tiedä suotiinko meille tosiaan armoa vai auttoiko ratsastustavan muutos, mutta Kinttu ei ole miesmuistiin toiminut kisoissa niin hyvin kuin se tänään toimi! Tamma aloitti radan leppoisassa ravissa kuunnellen niitä vähiä apuja joita sille annoin, ja se toteutti käskyni tarkasti ajallaan. Ravivoltit? Ei ongelmaa. Kiemuraurat? Helppo nakki. Verryttelyssä kaahailuksi muuttuneet laukkaympyrät? Hallittuja ja symmetrisiä. Radan puolivälin jälkeen uskalsin jo hieman hymyillä ja nauttia ratsastuksesta, joka Kintun kanssa ei todellakaan aina ole itsestäänselvyys, sen verran vaikeasta tammasta kun on kyse. Lopputervehdykseen tultaessa olin kuulemma hymyillyt kuin Hangon Keksi, ja kiitokseksi hienosta radasta Kinttu hukutettiin taputuksiin, paijauksiin ja kotona tietysti porkkanoihin allekirjoittaneen toimesta.
3. Otterley (VRL-12757) – Saffron Wolf VH15-031-1128
Safra vasta totuttelee kilparatsun elämään, joten otimme kilpailureissun Pikkulinnun tallille ennen kaikkea hyvänä harjoituksena. Lyhyen automatkan jälkeen Safra olikin melko jännittynyt, eikä herkkä tamma olisi millään uskaltanut astella ulos trailerista vieraalla tallipihalla. Onneksi olimme varanneet tarpeeksi aikaa uuden paikan ihmettelyyn ennen kilpailuiden alkua, joten Safra saikin kerätä varmuutta kaikessa rauhassa ilman kiireen aiheuttamaa painetta.
Samanlainen jähmettyminen koettiin, kun saavuimme verryttelyalueelta kilpailuradan puolelle. Ratsastimme sujuvasti keskihalkaisijaa pitkin, kun Safra yhtäkkiä pysähtyi (harmittavasti pari metriä ennen ohjelman mukaista pysähtymispaikkaa) ja jäi tuijottamaan kauhuissaan radan päädyssä istuvia tuomareita. Vielä kouluaitojen ulkopuolella kävellessä oli tamma suhtautunut tuomareihin varsin rennosti, joten yllätyin tamman reaktiosta. Koitin houkutella tammaa kävelemään eteenpäin, mutta kun Safra tuntui siitä vain jännittyvän, päätin pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Rentoutin hieman ohjia ja tervehdin tuomaria aivan kuin kaikki olisi mennyt suunnitelman mukaan. Tuomarin tervehdittyä takaisin kehotin Safraa uudestaan liikkeelle ja tällä kertaa tamma suostuikin jälleen liikkumaan.
Loppurata sujui ihan odotetusti. Vaikka Safra jännittyikin selkeästi aina tuomaripäätyyn mentäessä, ei se enää jähmettynyt kesken radan ja saimmekin tehtyä ehjän suorituksen. Toki rata olisi voinut mennä rennommin ja jännittyneisyyden piikkiin meni myös muutama epätarkka siirtyminen, mutta nuoren hevosen kanssa on turha jossitella tällaisia asioita liikaa. Päivän aikana kuitenkin pääsimme tavoitteeseemme, sillä jännityksestä huolimatta kilpailut olivat varsin positiivinen ja opettavainen kokemus Safralle.
2. Vaativa B
– peruttu, ei osallistujia
3. Prix St. Georges
1. Otterley (VRL-12757) – Wyrda Marble Mocha VH15-031-0519
Radalle tullaan kootussa laukassa,
Martta haluaisi mennä täydessä vauhdissa.
Pysähdys – liikkumatta – tervehdys,
tuomareille hymyn väläytys.
Rata alkaa kootulla ravilla,
Martta kulkee hyvällä tahdilla.
Avot ja sulut Martta taitaa,
voltissa tamman jalat vähän sekoaa.
Koottu käynti on Martasta tylsä,
täyskäännös takaosalla silti hyvä.
Käynnin jälkeen koottu laukka,
sulkutaivutusta laukanvaihtoon saakka.
Laukkaohjelma on varmasti tuomareiden mieleen,
vaikka puolipiruetti meneekin vähän pieleen.
Laukanvaihdoissa lävistäjällä on voimaa,
toivottavasti se aiemmin menetetyt pisteet korvaa.
Viimeisenä saavutaan pituushalkaisijalle,
Pysähdys – liikkumatta –tervehdys,
tuomareille hymyn väläytys.
Radalta poistutaan vapaassa käynnissä,
kehun Marttaa: ”Ihan hyvä suoritus tehtiin taas yhdessä!”
