Tervetuloa mukaan Pikkiksen KRJ:n alaisiin Joulukoulu-tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 25.12.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 24.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Kati (VRL-00102)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmuusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. Helppo C, tuom. Kati
2. Helppo A, tuom. Kati
3. Vaativa A, tuom. Kati
Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta omasta näkökulmastasi. Muista kuvailla jouluista tunnelmaa tai koristeita. Ratsastajat saa pukeutua jouluisiin asusteisiin, hevosille saa laittaa joulukoristuksia. Tekstin pituus vapaavalintainen.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin virtkati@gmail.com otsikolla Joulukoulu:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Osallistujat
1. Helppo C
– peruttu, ei osallistujia
2. Helppo A
1. Disa (VRL-03335) – Oleanterin Y Fannod VH01-024-7011
On kauralyhteet aseteltu kauniisti kentän laitaan,
ja tietenkin on ponini aikeissa päästä niitä haukkaan,
Kaikki temput pistää muistiin tallitontut,
ja silloin jää ponilta saamatta piparmintut,
Poronsarvet päässään, vihreäpunainen loimi selässään,
lähtee Kamu radalle korvat höröllään,
Joku poro sinne satulan alle on tainnut eksyä,
sillä ratsulla on vaikeuksia annetuissa avuissa pysyä,
Ponilla on kuviot kiemuraiset kuin lahjanauha,
mutta onneksi on mukana oikein suuri puurokauha,
Sinne tänne vilistäessä ratsastaja valahtaa takaviistoon,
jolloin katsomossa jännätään koska petteri lähtee lentoon,
Joulupukki oli suorittamassa palkintojenjakoa,
mutten ole varma ratsastinko ollenkaan kilttiä ponia
2. Disa (VRL-03335) – Call Letter Blues HRW VH04-031-3867
Ympäri valkoisten kouluaitojen on aseteltu kultaista joulunauhaa,
joka ratsuni tuijotukselta ei saa hetkeksikään rauhaa
Vaan huomaapa ei tammani, että sitäkin on koristeltu,
on huopa joulunpunainen kultatähdin reunustettu
Omaan kypärääni kiinnitin tonttulakin,
ja asusteista paras, hymy, tulee huulille pakostakin
Mankasta kantautuu melodiat joululaulujen,
joita kuullostellessa olemme mennä ohi pohkeenväistöjen
Lisätyssä ravissa Luna sen verran askeltaan pidentää,
että toivoisin jo saavani terästettyä glögiä lipittää
Laukan tahdissa tonttulakin tiuku helähtää,
ja jouluinen mieli luoksemme ehättää
3. Pölhö (VRL-01436) – Tuukkalan Toivo
Jouluinen tunnelma oli saapunut kerrankin ajallaan jo marraskuussa puhtoisen ensilumen muodossa, joten jouluaattona lunta oli ehtinyt kertymään jo ihan nietoksiksi asti — kukapa olisi uskonut! Siitä on jo vuosia aikaa kun viimeksi oltiin koettu moinen oikea talvi aivan ajallaan, joten ei ihme että kisapaikalla oli hymyt ja joulutunnelma herkässä. Joululaulut pauhasivat kovaäänisistä ja kuuset kimalleköynnöksineen olivat aiheuttamassa kammiovärinää farkkuprinsessojen farkkuprinsessaratsuille, harvoin koulukisoissa sai yleisö yhtä paljon leipää ja sirkushuveja kuin sinä päivänä: jo ensimmäisessä luokassa useampi hevonen esitti aivan oman soolo-osuuden, muutama jopa aivan itse ilman ratsastajaa. Glögi maistui ja pipareja murustelivat pihalle niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin, naurukin raikui hämmästyttävän paljon lajin huomioon ottaen. Supistiin että glögiin oli joku tallitonttu käynyt lisäämässä omat sekoituksensa, ja uskoi sen tai sitten ei niin ainakin normaalisti niin vakavanaamaiset, yhtä vakavien puoliveristen omistajat olivat posket punaisina ja hymyssäsuin. Vai olikohan se sittenkin vain sitä kuuluisaa joulun taikaa?
Iivari katseli omahyväisesti hymähdellen radalla silloin tällöin poukkoilevia ratsukoita; näin käy kun ei totuta hevostaan kaikkeen odotettuun ja odottamattomaan. Mies oikoi joulunpunaisen takkinsa kulmaa ja katsoi maneesin seinällä raksuttavaan kelloon: vielä muutama suoritus ja sitten hän menisi hakemaan Tuuren Amelien talutuksesta, nousisi selkään ja näyttäisi kuinka ratsastetaan ja miten hevonen koulutetaan. Joulumieli oli tarttunut myös Iivariin, mutta se lähinnä vain korotti tuon muutenkin hehkuvaa itsetuntoa siinä missä muut tahtoivat tehdä toisille pyyteettömästi hyvää. No, tekihän mies sitä toki itselleen, kai se laskettiin.
”Menen nyt verryttelemään” Iivari totesi lyhytpuheiseen tapaansa harppoessaan kiiltävissä vasikannahkasaappaissaan ottamaan ratsunsa hoitajan käsistä. Amelie nyökkäsi aina yhtä pirteästi niin että tonttulakin tupsu heilahti hänen kasvojaan vasten, saaden jopa kivikasvoisen Iivarinkin hymyilemään sekunnin sadasosan ajan aivan vilpittömästi. Satula natisi kun mies heilautti itsensä pitkäharjaisen suomenhevosensa selkään, otti ohjat ja heti sen jälkeen suuntasi jo kohti muita verryttelijöitä. Ori heilautti muutamaan otteeseen niskojaan niin että aaltoilevat jouhet hulmusivat ja asteli kuin kuningas kentälle. Iivari ei ollut koskaan pitänyt suomenhevosista, mutta tässä orissa oli jotain minkä vuoksi hänen oli ollut pakko saada se itselleen. Asennetta se kai oli, tai egoa. Jotain mikä sai molemmat tuntemaan itsensä kaksi kertaa suuremmiksi kuin oikeasti olivatkaan — tänään tuo normaalisti niin harkittu, elegantti ratsastaja oli tappuraa ja itseriittoista voitontahtoa täynnä, ja olkoot syynä sitten joko kohottava joulutunnelma tai terästetty glögi niin ilman ruusuketta ei tämä ratsukko kotiin lähtisi!
Ratsukko ravasi radalle hallitusti, kootusti, ja pysähtyi tervehdykseen. Iivari nosti kätensä kumarruksesta, otti ohjat ja jatkoi kootussa ravissa kohti tuomaripäätyä. Nissepolkka soi kovaäänisistä kun he kääntyivät oikealle, valmistautuen ratsastamaan kulman ja siirtymään keskiraviin — ja sitten tapahtui se mihin pessimisti olisi osannut varautua: juuri kaksikon ollessa kulmassa heidän kohdallaan olleesta joulukuusesta tipahti kimmeltävä kultainen pallo, jolloin Tuure muuttui hillitystä, punahuopaisesta kouluratsusta uudenvuoden jättiraketiksi. Se ponkaisi sivulle sellaisella voimalla kuin timmiksi pumpatuilla lihaksilla voi vain kuvitella pääsevänsä, otti muutaman tanssiaskeleen ja kääntyi sitten koristen katsomaan tuota kamalaa vihreää hirvitystä joka heitteli pikkuisia hevosia palloilla; hui kamala! Iivari piti juuri ja juuri itsensä kiroamatta ääneen: se oli sitten siinä, heidän voittonsa siis. Ja kasvonsa, ne mies tunsi menettäneensä kokonaan tasapainoillessaan kouluradalla sättäävän suomenhevosen satulassa, juuri kun hän itse oli niin kovasti aiemmin mielessään muita aivan samasta syystä arvostellut. Tilanteen olisi sietänyt vielä jotenkin jos hän olisi voinut ratsastaa radan loppuun, mutta Tuure oli niin kertakaikkisen kauhuissaan nurkassa vaanivasta kuusesta ettei suostunut menemään C-M-akselille askeleenkaan vertaa vaikka Iivari lävistettyä huultaan purren sitä kuinka yritti maanitella takaisin radalle. Tapahtui juuri se mitä hän pelkäsi ja suoritus jäi kesken kuten koko ratsukolle sellaiset vibat ettei punaiset takit ja tonttuhatut onnistuneet niitä enää parantamaan. Tuure oli hänen luottoratsunsa, kuinka näin pystyi käymään?! Ori ei ollut koskaan ennen vetänyt herneitä nenään mistään ja nyt sitten yksi ainoa sopivasti ajastettu kuusenkoriste pilasi koko hartaasti odotetun aattokisan, tähdet eivät selkeästi olleet heidän puolellaan tänä vuonna.
”Tästä ei joulu voisi huonommaksi mennä” Iivari mutisi pettyneenä tiimilleen jäähdytellessään yhä säpsyvää Tuurea, onnellisen tietämättä kuinka väärässä olikaan.
4. Hanne (VRL-03518) – Ryövärin Tuulenruhtinas VH14-018-0286
Muutama punaisin satulahuovin ja joulukoristein varusteltu hevonen ratsastajineen pyöri Pikkulinnun tallin pihamaalla automme kaartaessa pihaan. Minua jännitti suunnattomasti, olihan tämä Tumpun ensimmäinen Helppo A-rata. Purimme valmentajani kanssa
oriin kopista ja heitin samoin tein ruskean yleissatulan sen selkään. Kultabodeerattu musta huopa ei ollut kovin jouluinen, mutta punaiset pintelit paikkasivat hieman tilannetta. Olihan minulla Tumpulle vielä suitsiin viritettäväksi tonttulakki, jossa oli yhden korvan peittämä aukko. Että ei tässä onneksi täysin pukukoodista poikettu. Itselläni oli vielä kokonaisuuteen sopivasti punainen kisatakki.
Kentällä oli vielä edellisen luokan ratsukko suorittamassa rataa. Nousin Tumpun selkään tallipihalla ja ratsastin valmentajani seuratessa kentän toiseen laitaan aidatulle verryttelyalueelle. Aloitin verryttelyn käynnissä ja tein muutamia pysähdyksiä varmistaakseni, että ori oli hanskassa. Ja olihan se. Tumppu taisi ottaa tilanteen paljon rauhallisemmin kuin minä. Tein valmentajan ohjeistuksesta muutamia radallakin tehtäviä liikkeitä. Kokoamisessa olisi vielä reilusti parantamisen varaa, mutta laukka tuntui sujuvan tänään todella hyvin. Muutaman ratsukon jälkeen tuli sitten viimein meidän vuoromme.
Ratsastin tervehdykseen ja Tumppu pysähtyi hienosti tasajaloin. Liikkeellelähtö oli suora ja lävistäjä sujui kivasti, mitä nyt ravissa olisi saanut olla enemmän tempoa. Laukannostoissa tuli sitten kuitenkin ongelmia, vaikka verryttelyssä laukka oli näyttänyt lupaavalta. Parin ensimmäisen noston jälkeen alkoi kuitenkin sujua paremmin ja teimme parit todella hyvät vaihdot. Vastalaukka oli viimeinen haaste, ja ori joutuikin hakemaan hieman tasapainoa. Lopputervehdykseen ratsastin ihan sumussa ja vasta verryttelyalueelle palatessani tajusin radan olevan ohi. Valmentajan mukaan suoritus oli todella hyvä ensimmäiseksi kerraksi. Ainakin ori antoi parhaansa, jos ei nyt ihan kärkisijoille päästäisikään.
3. Vaativa A
– peruttu, ei osallistujia
