Tervetuloa mukaan Pikkiksen KRJ:n alaisiin Joulukoulu-tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 26.12.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 25.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmuusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. 40 cm, tuom. Milja
2. 70 cm, tuom. Milja
3. 100 cm, tuom. Milja
Tapaninpäivä on myös hevosten ja hevosmiesten päivä. Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta hevosesi näkökulmasta. Tekstin pituus vapaavalintainen.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin kkilpailut@gmail.com otsikolla Estetapani:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Tulokset
1. 40 cm
1. Disa (VRL-03335) – Sjöbackas Eryr Aur VH14-022-0011
Yritän keskittyä täydelliseen esteloikkaan,
mutta muutama muukin on eksynyt samaan paikkaan.
Kaikkiin suuntiin saa olla kokoajan katsomassa,
ettei päälle rynni joku oman elämänsä Felipe Massa.
Irvistellen koitan oman tilani pitää,
mutta ratsastaja selässä siitä kilarit vetää.
Hetken päästä menemme aidan toiselle puolen,
jossa saan ampaista radalle lailla nuolen.
Liian helpoilta tuntuu esteet – silkkaa ajanhukkaa,
vaan pilkka on osua omaan nilkkaan,
kun en tajua kaarteessa vaihtaa laukkaa.
Seuraava este lähestyy uhkaavan nopeasti,
mutta pompulla ennenaikaisella leiskautan yli näppärästi.
Ratsastaja selässäni ei olekaan kovin hereillä,
ja hypyn jälkeen mokoma alkaa kaulallani köllötellä.
Siirryn raviin ja olen hieman hämillään,
onneksi pian ratsastaja on taas entisellään.
Tämän tapauksen jälkeen mennäänkin sitten hissutellen,
vaikka lujempaa tahtoisin mennä paikoitellen.
Kun kaikki esteet on hypätty, voimme areenalta pois kaartaa,
taputuksia saan kovasti ja mietin onko tässäkään mitään ideaa.
2. Disa (VRL-03335) – Anfarwol Aurchwrlyn VH13-022-0062
Kellertävä turkkini hohti kotitallin oveen laitetun kultaisen joulukellon kanssa kilpaa ja veikkaan, että jos lunta olisi ollut maassa, korkeat sukkani hohtaisivat sitäkin valkeampana. Pieni hoitajatyttöni asteli pari askelta taaksepäin ihailemaan puunauksensa lopputulosta ja näytti silminnähden tyytyväiseltä. Silkkinen harjani oli kaikeksi onneksi jätetty vapaaksi, vihasin niitä nipisteleviä myttyjä, joita tyttö oli joskus koittanut väkerrellä.
Kun kuulin hevosauton pärähtävän pihalla käyntiin, osasin jo aavistella mitä tuleman piti. Kerrankos sitä mummoponi johonkin pääsee ja tyttökin oli niin tohkeissaan, etten viitsinyt sen kummemmin pullikoida, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä kavereiden kanssa syömään havunoksia kotiin. Matkaseura tosin näytti olevan mitä oli – oma riiviöpoikani.
Mikäs siinä oli kisapaikalla patsastellessa ykköset yllä, kun poikasenikaan ei aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä, eikä sen puolesta tarvinnut hävetä silmiään päästä. Hyppäsimme tytön kanssa pari hyppyä vetreytyäksemme ennen radalle suuntaamista. Tyttö keikkui selässä ihan mukavasti nyt kun esteet näyttivät olevan maahankaivetun kokoisia. En viitsinyt kuitenkaan hirveästi kiirehtiä, jos se tippuisi taas niin kuin kävi pari viikkoa sitten. Toisen esteen jälkeen sain vaativaan sävyyn käskyn laittaa koipea toisen eteen. Käänsin toisen korvani kysyvästi taakse, mutta tottelin mukisematta tuntiessani uuden painalluksen kyljissäni.
Este esteen jälkeen tyttö kävi yhä uhkarohkeammaksi, vaatien kovempaa vauhtia ja yhä tiukempia käännöksiä. Viiletin parhaani mukaan sinne minne pitikin, kuitenkin välillä vähän ohjeita oikoen. Lyön vaikka iltakauroista vetoa, että tyttö oli loppujen lopuksi vain kiitollinen, kun menin vähän keskemmälle estettä sen sijaan, että tolppa olisi hipaissut kylkiäni.
Maalilinjan yli laukkasin rivakasti, vaikka tytön räpiköinnistä päätellen minun olisi pitänyt suunnilleen nelistää pitkin pientä kenttää. Koko loppupäivän tyttö hali ja papatti taukoamatta. Kyllä viisas poni tietää mistä naruista vedellä, sillä kateellisten karsinanaapureiden riesaksi tyttö mättäsi kotiin päästyämme nenäni eteen kunnon keon havuja.
2. 70 cm
– peruttu, ei osallistujia
3. 100 cm
1. Anniina N. (VRL-09182) – Koidutko Kohtalokseni VH15-018-0265
Kinkkua täynnä on ratsastajan maha,
onhan kolmatta päivää jouluruokaa jo syöty.
Ratsunkaan nälkätilanne ei oo lainkaan paha,
joten onko ratsukkomme jo ennen suoritusta lyöty?
Metrin esteet vielä valloittaa pitäis,
vaik’ tulitikkuaskin ylitys sydämenlyöntejä lisäis.
”Ehei, et nyt luovuta!”, ajattelee estehirmu Kinttu,
joten ratsastaja yrittää kyydissä pysyä.
Okseri, sarja, pystytkin ylittyy,
maalissa ratsastajakin on jo pelkkää hymyä.
