Tervetuloa mukaan Pikkiksen ERJ:n alaisiin tarinakilpailuihin!
Kilpailupäivä: 13.12.2015
Viimeinen ilmoittautumispäivä: 12.12.2015
Järjestyspaikka: Pikkulinnun talli (PIKK6753)
Vastuuhenkilö: Milja (VRL-00692)
Arvontatapa: tulokset ratkaistaan laittamalla tekstit paremmuusjärjestykseen
Luokat ja osallistumisrajoitukset
1. 60 cm, tuom. Kati
2. 90 cm, tuom. Kati
3. 120 cm, tuom. Kati
Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta omasta näkökulmastasi. Tekstin pituus max 300 sanaa.
Kilpailut ovat avoinna kaikille!
Luokkiin mahtuu kolmekymmentä (30) osallistujaa
Ratsastaja saa tuoda kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
Hevonen saa osallistua kahteen (2) eri luokkaan
Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen!
Osallistuminen
Osallistuminen sähköpostiin kkilpailut@gmail.com otsikolla ERJ tarina:
Luokka nro
Ratsastaja (VRL-00000) ‐ Ratsu VH00-000-0000
Tarina tai runo
Osallistujat
1. 60 cm
1. Liia (VRL-11284) – Newport Bryste
Tunsin vatsassa vain pienen ”viuh” ja ”päng”, kun putosin keskelle puuterilumen peittämää ratsastuskenttää. ”Ahaa okei”, tokaisin pudistellessani vaatteitani ja katsellessani Ryysyä vetämässä hurjaa pukkilaukkaa pitkin lämmittelykenttää. En ollut mahdollisesti milloinkaan hävennyt niin paljoa, kuin juuri tänä kyseisenä hetkenä kun tarvoin kohti minua tapittamaan pysähtynyttä oria. Poni antoi onneksi ottaa itsensä helposti kiinni ja aivan kuin asiat eivät olisi voineet vielä tästä pahentua, kajahti nimemme kovaäänisistä sillä samalla hetkellä kun olin taas takaisin satulassa. Hiljaa kiroillen ohjasin puhisevan ja pöhisevän orin kohti kenttää ja muutaman laukkakierroksen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin astua suoraan leijonanluolaan. Ohjasin Ryysyn ensimmäiselle esteelle. Olin pudota toistamiseen ponin selästä siitä silkasta järkytyksestä, että mitään kummallista ei ollut tapahtunut! Ryysy jatkoi laukkaa ja ohjasin sitä seuraavalle esteelle – eikä vieläkään! Mitään kamalaa ei tapahtunut vieläkään! Aloin jo hiukan luottaa uudestaan omiin ja ponini taitoihin, kunnes edessämme avautui varsin lohduton näkymä (siis Ryysyn mielestä); sarja. Sarjat eivät vielä olleet täysin nuoren ponin hallinnassa, eikä suoritus tälläkään kertaa ollut täysin virheetön. Jatkoimme kuitenkin uutterasti radan loppuun saakka, enkä lopulta kuitenkaan voinut olla kuin ylpeä suloisesta ratsustani. Ainakin siihen saakka, kun se jälleen yritti heittää minut selästään keskelle tuijottavia silmäpareja.
2. 90 cm
1. Disa (VRL-03335) – Flaming Girl VH13-044-0210
En voinut olla hymyilemättä kuullessani parin pikkutytön ihastelevan katsomossa Liekin häntään sidottua ”ihanan söpöä joulunpunaista” rusettia. Onneksi asioista voi ajatella myös positiivisesti. ”Eikös niin?” mutisin tammalleni, joka suorastaan hehkui positiivisuutta vetäessään happaman sitruunaisen ilmeen kanssakilpailijan hölkätessä meistä ohi muutamien metrien etäisyydeltä. Eivät tytöt sentään ylistäneet lähinnä loskaa väriltään muistuttavaa tammaani lumenvalkeaksi.
Viime hetken hyvän mielin buusti antoi lisäpotkua edessä siintävälle esteradalle. Vaan matka oli päättyä jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Liekki otti ilon irti heti ensimmäisellä esteellä heittäen takapuolen säpäkästi ilmaan alastulon jälkeen. Tiesin kyllä, ettei ratsuni ole aina turhan vakavamielinen työskennellessään, mutten ollut varautunut noin mojovaan koikkaloikkaan. Tarrasin hammasta purren Liekin kaulaan, harjaan, mihin ikinä sainkin otteen ja sain pidettyä itseni selässä. Parin sekunin ajan olimme kumpikin pihalla kuin lumiukot, mutta havahduin nopeasti kokoamaan itseni ja ottamaan jolkottelemaan lähteneen Liekin taas linjoille. Matka jatkui niin kuin äsken ei olisi tapahtunut yhtään mitään.
Liekki oli loppuradan ajan oikein muikeana antaessani sen paahtaa hieman reippaamassa tempossa, kiitos alussa hukkaan valuneiden sekuntien. Itseasiassa se ei ollut yhtään hullumpi ratsastaa – eipähän ehtinyt miettiä kolttosia. Kerran tamma kolautti okserilla takakinttunsa puomiin, joka onneksi jäi niille sijoilleen heilahtelusta huolimatta. Sen verran hyvin kolahdus kuului myös selkään, että vasta radan jälkeen uskalsin katsoa miten oli käynyt. Okserin jälkeisiin hyppyihin Liekki jätti jo ihan omasta tahdostaan vähän enemmän ilmavaraa. Kaikesta häslingistä huolimatta ratsastaja oli maalilinjan ylittämisen jälkeen niin hyvällä tuulella, että ehkäpä Liekki saa kahviosta piparin pikkujoululahjaksi.
2. Liia (VRL-11284) – Brynmor Idris
”Jaahas, tää on taas niin tätä”, mutisin kiristyneiden huulieni välistä kun koitin kammeta itseni ympäriinsä säntäilevän Iiron selkään. Joku oli joskus sanonut, että on rikkaus pysyä sielultaan nuorena, mutta tällä hetkellä kyseenalaistin täysin koko lausahduksen – Iiro on yksi pisimpään omistamistani poneista, kiertänyt lukemattomissa kilpailuissa ja tuottanut maailmaan ihan selväpäisiä jälkeläisiäkin, joten miten ihmeessä se onnistui jälleen pystyttämään kisapaikalla tällaisen fiaskon? Ohikulkevat ihmiset katsoivat huvittuneina kun ohjasin ponin lämmittelemään, eikä ollut mikään maailman helpoin teko olla hyppäämättä ponin selästä tallirakennuksen pimeimpään nurkkaan pillittämään. Lämmittelyjen aikana Iiro onneksi jo vähän vakavoitui; se ei jaksanut enää nillittää jokaista apua vastaan eikä ollut säikkyvinään kentän laidoilta putoilevia lumikönttejä. Aloin itsekin hiukan rentoutua ja muistin jälleen tärkeän asian – tällaistahan orin kanssa oli aina ollut! Aluksi heitetään kuperkeikkaa kun kisapaikka jännittää ja tammat kiinnostaa, mutta kun päästään työntouhuun niin voi taas jälleen olla kiitollinen tämänkin ponin rahtaamisesta Suomen kamaralle. Kun meidän vuoro tuli, onnistuin rekisteröimään radan ulkoisista asioista vain joululaulun, joka kajahti soimaan juuri kun lähdimme kohti ensimmäistä estettä. Jännitys karisi matkoihinsa jo ennen ensimmäisen esteen ylitystä ja Iirokin tuntui varsin päättäväiseltä antamaan kampoihin epäileville katseille. Esteet ylittyivät helposti toinen toisensa jälkeen. Sarjankaan kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, joskin radan viimeinen este sai Iirolta selkeästi pasmat sekaisin. Ori hätkähti viimeisen pystyn äkisti lepattavia, kirkkaan jouluisia viirejä, mutta muisti ihailtavan nopeasti nähneensä moisia mörköjä ennenkin. Huokaisin helpotuksesta ja taputin tyytyväisenä Iiroa, joka laukkasi häntä korkealla ja innokkaasti puhisten. Enää oli jännitettävänä vain tuomarien pisteet ja muiden ratsukoiden sijoittuminen – sen jälkeen pääsisin höyryävän glögimukin kanssa tarjoilemaan Iirolle sylin täydeltä herkkuja upeasta suorituksesta!
3. Nicky (VRL-14087) – Breezy Karyn VH14-035-0022
Olin ilmoittautunut Sachan ja Karan kanssa esteratsastuskilpailuihin, Suomeen. Max oli tuijottanut minua suu auki kysyen:
”Are ypu crazy? To Finland?”
Rick oli lähtenyt mukaani kisoihin ja olimme lentäneet pitkän lennon Australiasta Suomeen. Onneksi olimme viimein perille ja tänään oli itse suuri päivä, eli kilpailupäivä! Ensin oli vuorossa Karan luokka. Rick oli laittanut tamman valmiiksi, kun saavuin tallille. Pääsin heti lämmittelemään tammaa ja se kulki hyvin ohjalla.
”Seuraavana vuorossa Raija Ratsastaja ja Hermanni Heponen. Valmistautumaan Nicky Crampton ja Breezy Karyn”, kaikui kaiuttimista.
Ymmärsin vain nimeni, mutta tiesin, että minun pitäisi mennä kentän luokse. Katsoin, kuinka edellinen ratsukko ratsasti radan hyvin ja yritin huomata radasta vielä kohtia, joihin minun kannattaisi kiinnittää huomiota. Tuli meidän vuoromme ja menimme kentälle. Saatuamme lähtömerkin ohjasin Karan kohti ensimmäistä estettä ja hyppäsimme puhtaasti sen yli. Toinenkin este sujui, mutta sen jälkeen tajusin olevani hetken eksyksissä ja etsin katseellani kolmatta estettä. Onnekseni huomasin sen ja annoin Karalle lisää pohkeita. Rata sujui hyvin, mutta viidennen esteen jälkeen tuli tiukka mutka ja se hieman levisi meillä. Kannustin Karan hieman kovempaan vauhtiin, mutta pidätin sitä ennen estettä. Loppurata sujui kivasti ja olin iloinen suorituksesta. Halasin Karaa pitkään maaliviivan jälkeen.
Tamma tuntui käyvän vielä kuumana esteiden ylityksen jälkeen. Se keksikin ottaa ohjat omiin käsiin ja hypätä yhden esteen yli vielä. Olin vähällä tippua tamman selästä ja jouduinkin roikkumaan kiinni sen harjassa. Tultuamme takaisin maan kamaralle luiskahdin satulasta ja huomasin istuvani Karan vieressä maassa takapuoli kipeänä. Nousin maasta nolona ja pudistelin itseäni hiekasta. Talutin tamman äkkiä radan luota pois.
3. 120 cm
1. Nicky (VRL-14087) – Tremills Rio Sacha VH15-115-0005
Lastaussilta alas ja hevonen ulos,
nainen kysyi minulta: ”Onko tuo suomenhevonen?”
Katsoessani Sachaa se juoksi jo kukkapenkkiin karaten.
Sanoin naiselle: ”Australialainen se on,
vaikkakin hieman sellainen vallaton.”
Sacha seisoi varusteet päällä,
ja ratsastaja sen selässä ylhäällä.
Tuli meidän vuoro luokassa,
mutta olimme hieman hukassa.
Kentälle kovaa vauhtia kiisimme,
siinä eivät olleet kaikki kriisimme.
Ratsastajan ja hevosen yhteistyö ei oikein pelaa,
ja sen sanottiinkin olevan yhtä sotaa.
Ratsukko muistutti hieman kenguruita,
eikä luokassa ollut samankaltaisia muita.
Vaikka kengurut jäivät kotiin,
kyllä niitä aina matkia sopii.
Esteen yli tai ali,
oli maa valkoinen kuin naali.
Kavio puomiin osuen,
menee ratsukko radalla hieman hosuen.
Mielessä onkin kulta,
Ei taida voitto kotiin tulla.
Ratsukko kiitää yli maaliviivan.
Tiputtaa joku maahan nenäliinan.
Kiskaisee nenäliinan mukaansa tuuli,
Sacha sitä möröksi luuli.
Ulos kentältä mentiin yli aidan,
juostiin aina tallin toisen laidan.
Tamma rauhoittuen,
ratsastaja sitä taputtaen.
Radan mentyä huonosti,
mikään ei voinut olla enää kehnosti.
2. Minja.E (VRL-14226) -Rondigo RE VH15-066-0199
Kilpailupäivämme Ronin kanssa oli erittäin onnistunut, huolimatta siitä, että nämä olivat orin elämän ensimmäiset kilpailut. Ori käyttäytyi järkevästi, vaikka paikalla olikin kasapäin kauniimman sukupuolen edustajia, eikä se ollut haastamassa riitaa muiden miesten kanssa. Jopa itse radalla Roni yllätti minut aivan ennen näkemättömällä tavalla – se ylitti kaikki esteet mukisematta, eikä meidän aikakaan voinut järin huono olla. Vaikka radalla oli muutama erikoisempi este joukossa, ei nekään hetkauttanut uljasta oriani. Olen erittäin tyytyväinen suorituksestamme ja koko kisapäivästä ylipäänsä!
