Kuiskuri

Kisakalenteri | Päiväkirja | Valmennukset

Kuisku kuoli 25-vuotiaana.

Saavutuksia

Kuisku sai alkunsa samalla periaatteella kuin isänsä Kassu ja setänsä Sisu. Koska Pikkis ei omista ainuttakaan suomenhevostammaa, oli siis lainattava sellainen Fiktiosta. Pitkän pohdinnan jälkeen valintaamme osui Iki-Elene, tutummin Elli. Tamma on ravisukuinen, mutta se on itse toiminut koko ikänsä kouluratsuna. Ellin ruunikko väritys oli myös yksi syy miksi sen valitsimme. Toivoimme nimittäin salaa ruunikkoa tammavarsaa. Tähdet olivat selvästi oikeissa asennoissa, sillä saimme kuin saimmekin sen ihanan ruunikon tammavarsan!

Kuri on sana, jota ei Kuiskun kanssa tunneta, vaikka se tamman nimeen sisältyykin. Sen kanssa on tullut oltua aivan liian lepsu ja se valitettavasti on havaittavissa myös Kuiskun käytöksessä. Siitä saan onnitella vain itseäni, vaikken sitä kernaasti tee… Mutta kuka voisi komennella tai olla vihainen sen näköiselle tammalle kuin Kuisku?

Kuisku on siis tottunut saamaan haluamansa ja tekemään mitä itse lystää. Joskus sen voi tavata käyskentelemässä aitojen väärältä puolelta, onhan ruoho tunnetusti vihreämpää toisella puolen. Kiinni et sitä sitten ihan helposti saakaan. Yksi tamman lempileikeistä on päästää ihminen juuri ja juuri kosketusetäisyydelle ja sitten ampaista taas pidemmän matkan päähän. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tamma jaksaisi tätä leikkiä vaikka maailman tappiin asti. Valitettavasti jossain vaiheessa on täytynyt aina luovuttaa ja niin neiti on saanut jatkaa mutustelua aitojen ulkopuolella. Vaikka karkailua Kuisku on harrastanut jo pikkuvarsasta asti, yllättävää kyllä, se ei ole ikinä lähtenyt pihapiiristä omine lupineen pois, joten senkin varjolla Kuiskun on uskaltanut jättää vapaaksi.

Ratsuna tamma ei ole helpoimmasta tai mukavimmasta päästä. Vauhtia piisaa ja kaikenlaiset avut tuntuvat useimmiten menevän ohi korvien. Alkutreeni, oli kyseessä sitten koulu tai esteet, menee yleensä siinä, että tamman saa kuulolle. Joskus Kuisku saattaa kuitenkin yllättää ja käyttäytyä alusta loppuun kuin unelma. Tällaisia päiviä on yleensä kisojen jälkeen, sillä tammalle jää niin sanottu kisamoodi päälle. Kun ympärillä on paljon hälinää, outoja hevosia ja ihmisiä, kehkeytyy Kuiskusta huomattavasti helpommin hallittava ratsu. Tamma pitää kovasti huomiosta ja suorittaa täysillä varsinkin kannustavan yleisön edessä.

Esteet, niin kentällä kuin maastosssa, ovat Kuiskun mieleen. Ja yllättäen kaikki muu, missä saa vain painaa menemään. Tuntuu, ettei tammasta lopu voimat ikinä. Käymmekin usein vain päästelemässä höyryjä pelloilla ja maastoissa, jotta varsinaiset treenit ja valmennukset sujuisivat vähän vähemmän vauhdikkaissa merkeissä. Kun vauhti on jotakuinkin hallinnassa, voidaan keskittyä lähestymisiin ja ponnistuspaikkoihin. Tammalla itsellään ponnistuspaikat ovat paikoitellen hieman hakusessa, joten niiden kanssa ratsastajan on hyvä olla kartalla. Yleensä ongelmana on liian aikainen ponnistus, sillä Kuisku ei malta odottaa enää kauempaa, että pääsee hyppäämään.

Traileri on tullut Kuiskulle tutuksi jo ihan maitovarsana, mutta varsinaisesti matkustamaan se pääsi vasta lähes kahden vuoden ikäisenä. Se on kuitenkin alusta asti ollut rento matkustaja ja trailerin kyytiinkin se astelee mielellään, sillä se tietää pääsevänsä jonnekin uuteen jännään paikkaan.

Sukutaulu

iii. Raipesta piti tulla estehevonen, mutta se osoittautui varsinaiseksi monilahjakkuudeksi, joten sen kanssa päädyttiin kilpailemaan kenttäratsastuksessa. Tie tähtiin ei kuitenkaan ollut helppo, sillä aluksi orille ei meinannut löytyä sopivaa ratsastajaa ja sitten kun se löytyi, ei iloa kestänyt pitkään orin loukkaantumisen vuoksi. Kärsivällisen ja perusteellisen hoidon ansiosta Raipe tuli täysin kuntoon ja lopulta se pääsi näyttämään kykynsä kilparadoilla ollen yksi aikansa menestyneistä kenttäsuomenhevosista. II-palkinnolla kantakirjattu ori oli hyvin käytetty jalostuksessa ja kun viimeiset astutetut tammat varsoivat, tuli varsojen loppusummaksi tasan sata. Raipen menehtyessä 19-vuotiaana puolet jälkeläisistä oli päässyt kilpailuikään ja useat olivatkin loistaneet erilaisissa arvosteluissa ja katselmuksissa jo 1-3 vuoden ikäisinä.

iie. Oli pienestä kiinni, että Aamunella olisi jäänyt pienhevosen kokoon. Kasvattaja ei olisi asiaa pistänyt pahitteeksi, vaikka olisi jäänytkin, sillä hän oli aikeissa ostaa pientamman ja tällöin uutta hevosta ei olisi tarvinnut etsiä. Mutta jostakin Aamunella sai puskettua itselleen lisää millejä ja niin lopullinen mittaustulos oli 149 senttiä. Koska myöhemmin kasvattaja löysi etsimänsä pienhevosen, Aamunella laitettiin tilanpuutteen vuoksi myyntiin. Tässä vaiheessa tamma oli jo ratsukoulutettu ja startannut muutamia kertoja seuratasolla esteitä ja koulua. Tamma päätyi lopulta eräälle parikymppisielle naiselle, joka valmentajansa avulla sai nostettua tamman koulussa Helppo A -tasolle ja esteillä sen kanssa hypättiin 90 sentin ratoja. Kisauransa jälkeen se sai kaksi varsaa, mutta menehtyi valitettavasti pian toisen varsan syntymän jälkeen tulleisiin komplikaatioihin.

iei. Ahomaan Ilvari on komea punarautias suomenhevosori. Säkäkorkeutta orilla on 167 cm. Ilvari on kilpaillut enimmäkseen helppo a-tasolla kouluradoilla ja kokeillut muutamaa noviisiluokkaa valjakkoajossa. Ori on menestynyt melko hyvin. Kilpauransa jälkeen ori on siirretty siitoskäyttöön ja se myöskin kantakirjattiin II-palkinnolla. Ilvarilla on nyt 26 jälkeläistä, mutta se astuu tammoja edelleen, joten jälkeläismäärä luultavasti kasvaa vielä vähän.

iee. Tyrmi on hyvin koulu- sekä esteradoilla menestynyt rautias, 159 cm korkea suomenhevostamma. Esteradoilla tamma on sijoittunut 100 cm-luokissa 15 kertaa ja kouluradoilla helppo a-luokissa 30 kertaa. Tyrmi on myös kantakirjattu III-palkinnolla ja menestynyt näyttelyissäkin ihan mukavasti. Nyt tamma viettää päiviään oloneuvoksena ahvenanmaalaisella maatilalla, jossa sen kavereina pyörii koiria, kissoja sekä poneja. Tyrmi on jättänyt jälkeensä kuusi varsaa, jotka kaikki kilpailevat tai ovat kilpailleet kouluradoilla.

eii. Itsevarma tummanrautias V.T. Teuha ei koskaan luovuttanut, vaan jatkoi kamppailua kuin se olisi ollut sen viimeinen teko. 160 senttisen orin aktiiviura kesti monia vuosia ja se saavutti ennätyksen 24,3aly. 16-vuotiaana ori pääsi mukaan kuninkuusraveihin, joissa se sijoittui kolmanneksi. Ei siis lainkaan huono suoritus tuon ikäiseltä herralta. Upeasta ravisuvusta tullut Teuha siirtyi virallisesti jalostuskäyttöön 17-vuotiaana ja jätti jälkeensä useita ravureina toimineita jälkeläisiä.

eie. Jo varsana lupaavaksi huomattu Ellan Ilo viihtyi mielellään ihmisten kanssa ja teki innoissaan töitä kärryjen edessä. Tummanpunarautias Ella läpäisi koelähden ensiyrittämällä, jonka jälkeen energisen tamman ura eteni hyvällä menestyksellä. Se juoksi hienon ajan, 29,8ly, ja oli voittanut hieman yli 10 000 euroa siinä vaiheessa kun omistaja päätti lopettaa juoksijauran. Ella oli tällöin 15-vuotias ja siitä tuli harrasteratsu. Siinä sivussa tamma oli myös siitoskäytössä ja se saikin monta upeaa jälkeläistä.

eei. Muskettisoturista ei ole juurikaan tietoja saatavilla. Ratsuihmisenä juoksijat eivät ole tulleet niin hyvin tutuiksi. Sen verran kuitenkin löytyi tietoa, että tämä ruunikko ravuri juoksi itselleen ennätyksen 23,0ke ja keräsi rahaa 12 600 euron edestä.

eee. Leijarouvan historia on niin ikään hämärän peitossa, mutta tieto ennätyksestä (31,4ke) ja 5 100 euron voittosummasta löytyi tyttären Eleasarin sivulta.

iei & iee © Joe

Kuvagalleria

© Pikkulinnun talli

Ikääntyminen