En ollut pitkään aikaan käynyt Kitillä maastossa joten päätin tänään sateisen keskiviikon kunniaksi viedä likaisen loskan värisen tammani rauhalliselle maastolenkille. Kiti ei ollut innoissaan satuloidessani sitä aamukuudelta kun aamupalaakaan ei oltu vielä tarjoiltu, mutta uskoisin saaneeni sen mielen muuttumaan kun työnsin sen nenän eteen kourallisen porkkanoita. Kerroin Kitille samalla suunnitelmastani maastoratsastuksen suhteen, mutta enpä tiedä ymmärsikö se mitään mitä sille puhuin.
Saimme olla maastolenkillämme ihan kahdestaan, edes lenkkeilijöitä ei näkynyt meidän lenkin aikana. Kiti nautti selvästi kun sai kävellä rauhallisessa tahdissa pitkin maita ja mantuja, minäkin nautin sillä sade oli loppunut.
Palasimme takaisin tallille kun Milja oli jakamassa hevosille aamuruokia, tästä suivaantuneena Kiti päästikin mojovan hirnahduksen ilmoille ja rynni melkein karsinan oven läpi päästäkseen ruokakupolleen. Jouduin vielä häiritsemään tamman aamupalan nautiskelua riisuakseni siltä suitset ja satulan, pikaisen harjauksen jälkeen jätin Kitin vielä torkkumaan karsinaansa ennenkuin se pääsisi tarhailemaan kaverinsa Melitan kanssa.
