Kaksipäiväisen valmennusrupeamamme toinen aamu alkoi samoissa merkeissä kuin eilinen, joskin Kuisku oli hieman rauhallisempi tänään, olihan se eilen kuitenkin tehnyt melko lailla töitä.
”Tehdään tänään samaa kuin eilen, ota verkka siihen malliin”, totesin Miljalle rakennellessani jälleen eilistä tehtävää. Vaikka alkuun olin miettinyt pitäväni ensin valmistelevan päivän ja sitten hyppyyttäväni ratsukkoa ihan kunnolla, päätin kuitenkin jatkaa eilisen tehtävän työstöä. Kuiskun laukka jäi kuitenkin melko keskeneräiseksi ja perustyöskentely olisi sille oikein hyvä juttu, jotta se malttaisi kuunnella ratsastajaansa paremmin eikä hyppäisi aina niin kaukaa.
”Keskity laukkaan”, kommentoin vielä asetellessani ravipuomeja paikalleen. Laukka olisi Se Juttu tänään, koska ravi kuitenkin oli ollut erityisesti valmennuksen lopussa jo oikein hyvää.
Kuisku olikin tänään jo rauhallisempi kuin eilen, alusta alkaen. Eilen nähdyt hyvät nostot käynnistä toistuivat tänään. Vähän vähemmän hyvin myös kiihdyttäminen ja liian kaukaa hyppääminen toistuivat, vaikka eivät niin liioitellen. Ensimmäisen esteen Kuisku kuitenkin kolautti etusillaan alas.
”Nosta laukka lähempänä estettä ensi kerralla. Ja tietenkin perus pidätteet mukaan”, neuvoin Miljaa, kun hän siirsi tamman takaisin käyntiin suorituksen päätteeksi. Seuraavalla kerralla Milja nostikin laukan myöhemmin ja muisti rauhoitella Kuiskua. Vauhtia oli edelleenkin hieman liikaa, mutta tällä kertaa Milja sai tuotua tamman lähemmäksi estettä, parempaan ponnistuspaikkaan ja hyppy oli oikein siisti. Suuntaa vaihdettuamme Kuiskun suoritukset alkoivat selvästi parantua. Intoa sillä piisasi edelleen, mutta se oli enemmän mallia ”voisimmeko mennä lujempaa” eikä mallia ”nyt mennään lujempaa”. Kun Milja muisti ratsastaa tammaa hitaammaksi ja lähemmäksi estettä, se kyllä teki, kuten ratsastaja pyysi.
