Miljan ruunikko Kuiskuri-tamma oli ainakin Miljan kertoman mukaan varsin samantyyppinen tapaus kuin osa omista hevosistamme. Vauhtia enemmän kuin laki sallii ja kuuro avuille, koska jee lujaa? Ah, aivan kuin kotona! Tarkoitukseni oli tänään teettää Miljalla ja Kuiskulla vähän enemmän perustehtävää, kavaleteilla testailua ja normaalia kuuliaisuutta esteiden välissä, enemmänkin valmistelevia tehtäviä huomista hyppäämistä varten.
”Aloittele laukassa keskiympyrällä niin, että koetat saada ympyrän perään voltin. Ei tarvi olla kovin pieni voltti, jos vauhtia on liikaa, tärkeämpää olis saada se Kuisku taipumaan, nyt ei leikitä purjelaivaa ja kallistuta sivuille”, ohjeistin Miljaa samalla, kun kasasin kavaleteista päivän tehtäviä.
Tehtävänä oli nostaa laukka käynnistä, hypätä kavaletti (noin 40 cm, huisin korkea), laukata lyhyt sivu puoliympyränä, hidastaa raviin lävistäjällä ja ravata neljä puomia. Toinen lyhyt sivu tehtiin vastaavasti puoliympyränä, jonka keskellä nostettiin laukka ja tultiin toinen pitkällä sivulla oleva kavaletti, jonka jälkeen käynti. (Havainnollistava kuva tehtävästä, ei mittakaavassa)
”Ja sitten puoli metriä lyhyempi ohja ja vauhti pois”, pääsin heti rääkäisemään, kun Milja nosti laukan. Hyvä laukannosto olikin, näin sivumennen sanoen! Mutta siistin ja suhteellisen rauhallisen noston jälkeen esteen nähdessään Kuisku veti pään ylös ja vauhdin sataseen. Ponnistus lähti aivan liian kaukaa ja jos este olisi ollut kunnon kokoinen, tamma olisi rysähtänyt joukkoon. Puoliympyrä sujui jo vähän rauhallisemmin, sillä Milja keräsi ohjat ihailtavan nopeasti käsiinsä ja teki Kuiskulle selväksi, ettei tällainen peli vetele. Ravipuomit kolisivat hieman tamman kipityksen voimasta, mutta ainakin se ravasi niiden yli. Laukannostoa Kuisku ennakoi, mutta tällä kertaa vauhti esteelle oli hieman hillitympi.
Tätä sitten hioimme, molempiin suuntiin. Kuiskulle helpointa oli nostaa laukka käynnistä. Se teki siistit nostot, kierrokset nousivat vasta noston jälkeen, erityisesti kun pyysin Miljaa vaihtelemaan noston paikkaa, jotta tamma ei voisi ennakoida niin hyvin. Ravipuomeille Kuisku alkoi tulla jo rauhallisesti. Vaikka se hieman ennakoikin jo laukannostoa, se kuitenkin keskittyi hyvin puomeihin. Tamma nosteli jalkojaan siististi ja kun Milja pyysi sitä odottamaan, se odotti, vaikka sen korvat kääntyilivätkin eteenpäin siihen malliin, että se olisi kovastikin voinut jo nostaa laukkaa. Laukka jäi kuitenkin itsessään hieman keskeneräiseksi: vaikka Milja saikin Kuiskua rauhoittumaan, se kuitenkin tuli edelleen liian pitkässä laukassa ollakseen sopivassa paikkaa hyppyyn ja hyppäsi liian aikaisin. Hyvää parannusta kuitenkin alkuun nähden!
