Vaikka se saattoikin tuntua varsin hassulta, olin päättänyt aloittaa Chinookin estevalmennukset ihan alkeellisista estekorkeuksista. Pulmu oli kertonut, etteivät he olleet hypänneet kovinkaan paljon, eikä näin ollen täydellinen hyppytekniikkakaan ollut päässyt täysin kehittymään. Näin ollen laitoinkin ratsukon heti alkuun, alkulämmittelyiden jälkeen, menemään erilaisia puomiharjoituksia ihan maapuomejen ja pienen pienien pystyjen parissa. Oli mukavaa katsottavaa, sillä Chinook vaikutti olevan vasta nyt elementissään, vaikkei kouluradallakaan ollut mikään huono oppilas. Kirkkain silmin se lähestyi kaikkia mahdollisia esteitä ja ylitti ne samalla intohimolla, millä vanhat kilpakonkarit ylittivät yli metrin esteitä. Pulmu joutui olemaan koko ajan tarkkana, sillä tuon tuosta reppana yritti loikkia maapuomienkin yli ja saimmekin nähdä melkoisesti vaivaa ennen kuin ori tajusi, että niiden ylittämiseksi riitti ihan pelkkä askelluskin. Pikkuisella esteellä Chinook hyppäsi sitäkin kiivaammin ja oli selvääkin selvempää, että kapasiteettia toden totta löytyi. Ilmavarat eivät olleet mitään pikkuisia, vaikka eihän se tietysti vielä mitään kertonut tällaisilla esteillä. Niin tai näin, tekniikka oli yllättävän kehittynyt, vaikkakin lähestymisten ja ponnistuskohtien kanssa Pulmu sai olla erityisen tarkkana. Chinook vaikutti siltä, ettei jättäisi yhtäkään estettä hyppäämättä, vaikka lähestyminen olisi ollut miten vino tahansa tai muulla tavoin huono. Minimaalinen ristikko auttoi hieman hypyn oikeassa kohdistamisessa ja jokaisen hypyn jälkeen suoritus näytti entistä paremmalta. Ensi kerralla olisi varmaa, että pääsisimme jo oikeasti kokeilemaan ihan virallisesti esteitä.
