Hurjat estekorkeudet, en voinut tässä vaiheessa muuta sanoa! Onneksi Chinook ei osannut vielä unelmoidakaan isommista, joten näistä riitti iloa ihan samalla tavalla kuin isommistakin. Jatkoimme edelleenkin alkuun puomiharjoitusten ja miniesteiden parissa, mutta kun edellisen kerran opit alkoivat muistumaan taas Chinookinkin mieleen, oli aika ottaa yksi askel eteenpäin. Eihän 40cm esteet vielä olleet juuri mitään, moni ei niitä edes esteiksi luokitellut, mutta kyllä niistä haastetta riitti jo tälle ponille. Ori tuntui haluavan joka väliin vain kaahottaa, eikä Pulmun auttanut muu, kun muistutella sitä jatkuvasti hitaammasta tahdista. Tälläkään kertaa ongelmana ei ollut kuitenkaan puomien tiputtaminen, vaan ilmavaraa kyllä löytyi. Ponnistus lähti usein kuitenkin ihan liian kaukaa ja Pulmulla oli tuon tuosta vaikeuksia, kun hän ei kerennyt hyppyyn mukaan. Asetin eteen eteen maahan puomin auttamaan hieman asiaa ja nyt alkoi sekin ongelma löytää jo ratkaisunsa. Tätä hieroimmekin suurimman osan valmennuksesta ja annoin koko ajan Pulmulle neuvoja, miten hän voisi parantaa suoritusta. Nyt kun hän pysyi paremmin hypyissäkin mukana, pystyi hänkin keskittymään paremmin kaikkeen muuhun ja esteen jälkeenkin sai pidettyä innokkaan Chinookin hallinnassaan. Arvelinkin laittaa heille vielä toisen esteen, saman kokoisen kuin edellinenkin, jotta toiselle esteelle ohjaaminenkin pääsisi harjoittelun alle. Tässä syntyikin ne suurimmat vaikeudet, Chinook kun nosti hurjan laukan aina ensimmäisen esteen jälkeen ja lähestyi seuraavaa estettä täysin päättömästi. Pulmu joutui ihan tosissaan käyttämään kaikkia taitojaan hyväkseen, eikä siltikään syntynyt mieluisaa lopputulosta. Valmennus alkoi olemaan taas lopuillaan, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että olin saanut heille ainakin neuvottua perusteet. Pulmun olisi huomattavasti helpompi jatkaa siitä itsenäisestikin, kun tiesi jo hieman, minkälaiset kikat veisivät taitoja eteenpäin.
